Skutta - vihreää Helsinkiä

Kivinokka ja Östersundom maakuntakaavassa

2011-05-21T23:35:00.006+03:00

Osallistuin tänään Kivinokan juhliin. Minua pyydettiin yllättäen vetämään luontoretkeä. Mukava retki, osallistujia yli 20, aurinko helli ja Kivinokan metsä hämmästytti jälleen kerran. Alue on mukana Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa.

Kivinokan tulevaisuus on helsinkiläisten päättäjien käsissä, jos nyt lausunnolla oleva Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksen aluevaraus "taajamatoimintojen alue" menee läpi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maakuntakaavassa ei osoiteta alueella olevan maakunnallisia virkistys- tai luonnonsuojeluarvoja. Kivinokka jäi edellisessä yleiskaavassa selvitysalueeksi. Tänä vuonna käynnistetään Kivinokan kaavoitus. Alue kuuluu Helsinki -puistoon, mutta tulevaisuudessa se toivon mukaan on osa Helsingin kansallista kaupunkipuistoa. Kansallisesta kaupunkipuistosta on tehty vuosien varrella useampia kunnallisaloitteita. Pääkaupunkimme tarvitsee oman kansallisen kaupunkipuistonsa, joka antaisi arvokkaille luonto-, virkistys- ja kulttuurialueille vahvan suojelustatuksen ja suojelisi nakertavilta rakennushankkeilta.

Kolmen kunnan yhteinen Östersundomin yleiskaavaluonnos on lausuntokierroksella. Maakuntakaavaluonnoksessa myös Österusundomin suunnittelualue on merkitty kokonaisuudessaan taajamatoimintojen alueeksi. Maakuntakaavaluonnoksessa ei ole huomioitu alueen arvokkaita luontokohteita tai ekologisia yhteyksiä. Luontojärjestöt ovat valmistelleet vaihtoehtoisen Österusndomin varjokaavan kaavaselosteineen. Kannattaa tutustua ja miettiä miten ekotehokasta kaupunkirakentamista voidaan toteuttaa siten, että n samalla säilytetään alueen luontoarvot ja riittävät virkistysalueet.

Linkkejä:

Uudenmaan maakuntakaavaluonnos

Östersundomin yhteinen yleiskaava

Östersundomin varjokaava

Sata syytä suojella Kivinokka

2011-03-25T12:08:00.000+02:00

Suojellaan Kivinokka! Ja säästetään Helsingin vapaat rannat.

27.03.2011 - 17:00 - 19:00

Tule kuulemaan ja keskustelemaan, miten voimme yhdessä edesauttaa Kivinokan ja vapaiden rantojen suojelemista kaikkien kaupunkilaisten yhteisinä virkistysalueina.

Keskustelutilaisuus sunnuntaina 27.3.2011 kello 17.00 – 19.00 Kulosaaren kartanolla (Kipparlahden silmukka 5)

Mukana keskustelussa apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä ja eduskuntavaaliehdokkaat Outi Alanko-Kahiluoto (Vihreät), Tapio Havasto (SDP) ja Jarmo Nieminen (Kokoomus) sekä yleisten töiden lautakunnan jäsen Jussi Heinämies.

Kahvitarjoilu.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?

2011-03-25T12:03:00.000+02:00

Seminaari Tieteiden talolla torstaina 31.3.2011, klo 17.00-20.00 (Kirkkokatu 6, sali 404)

Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?

16.45-17.00 Kahvitarjoilu
17.00-17.10 Tervetuloa/ alkusanat
17.10-17.35 Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto: Esikaupunkien renessanssi -täydentämisrakentamisen mahdollisuudet ja haasteet.
17.35-18.00 Tutkija Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus:Mitä kaupunkirakenteen tiivistäminen merkitsee ekosysteemipalveluille?
18.00-18.25 FT Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto:Viheralueiden ekologis-sosiaalinen merkitys kaupunkiympäristössä.
18.25-18.35 Mari Puoskari, Vihreät: kommentti
18.35-18.45 Tauko
18.45-20.00 Paneelikeskustelu: Susanna Lehvävirta, Mari Puoskari (Vihr), Sirpa Puhakka (Vas) ja Matti Niemi (SDP).

Järjestäjä: Helsingin vihreät ry

Ilmoittautuminen Kati Vierikolle 29.3. mennessä.

Pääkaupunkiseudun vihreät linjasivat Östersundomin luontoarvojen puolesta

2010-11-05T00:03:00.003+02:00

Helsingin, Vantaan ja Sipoon vihreät julkistivat tänään yhteisen näkemyksensä Östersundomin yhteisen yleiskaavaan. Vihreiden yhteisenä tavoitteena on turvata osayleiskaava-alueen luontoarvot, nykyiset suojelualueet ja niiden väliset ekologiset yhteydet. Lisäksi vihreät kannattavat Metsähallituksen laajinta esitystä kansallispuistosta, jossa on mukana kuntien omistamia metsäpalstoja Sipookorven alueelta ja Natura-alueet etelässä. Raideliikenne sai kannatuksensa vihreiltä. Maksimiasukasmääräksi Helsingin liitosalueen osalta määritettiin 30 000:en. Tästä on hieno jatkaa ekologisesti kestävää kaupunkisuunnittelua, jossa eheä yhdyskuntarakenne ei uhkaa tärkeitä luonto- ja virkistysalueita.

Lue lisää Sipoonkorvesta ja liitosalueesta:

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen Sipoonkorpi ja liitosalue-sivut

Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Sipoonkorpi-sivut

KAUPUNKILUONTO JA EKOLOGISET YHTEYDET

2010-10-11T08:53:00.001+03:00

KAUPUNKILUONTO JA EKOLOGISET YHTEYDET

Maanantaina 18.10.2010 klo 17.30 T-hetki, Helsinki, Kampin ja Forumin yhdyskäytävä (käynti Narinkka-aukiolta)

Tervetuloa kuulemaan Helsingin yliopiston professorin Jari Niemelän esitystä "Kaupunkiluonto ja ekologiset yhteydet". Tilaisuuden järjestää Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Ekologiset yhteydet-ryhmä. Esityksen jälkeen on mahdollisuus keskusteluun, muun muassa suunnitellaan Ekologiset yhteydet 6 -seminaaria keväälle 2010. Tapiola tarjoaa kahvit, joten ilmoittaudu tilaisuuteen osoitteessa http://tapahtumat.tapiola.fi/ tunnuksella LUONTO.

Tätä kutsua saa levittää! Tervetuloa!

Keskuspuiston aluetta ei saa nakertaa asumiskäyttöön

2010-07-16T11:36:00.000+03:00

Kuten Helsingin Sanomissa 14.7. todettiin, Helsingin Keskuspuisto on ihan mahtava paikka! HS vain oli tehnyt siitä vielä virallista, kaupunkisuunnitteluviraston siunaamaakin versiota mahtavamman joko tietämättään tai harhaanjohdettuna.
Myös Helsingin kunnallispoliitikkojen Keskuspuistomyönteisyydestä annettiin aivan liian ruusuinen kuva. Monet näistä päättäjistä ovat olleet ajamassa Keskuspuistoa nakertavia hankkeita.

Hankkeista mainittakoon mm. Lääkärinkadun alueen kaupunkivilla-alue ja Kuninkaantammen asuinalue. Ne molemmat on nähty mahdollisina siksi, että ne eivät Yleiskaava 2002:n mukaan – joka korvasi vuoden 1978 osayleiskaavan – sijaitse Keskuspuistossa.

Keskuspuiston ystävää tietenkin ilahduttaa puiston saama huomio, samaten HS:n varsin salliva tulkinta siitä, mikä on Keskuspuistoa. Hesarin kartassa esimerkiksi kiistanalainen Lääkärinkadun alue kuuluu Keskuspuistoon, samaten alueet Paloheinästä itään. Molemmat alueet kuitenkin pudotettiin Keskuspuistosta pois yleiskaavatyön yhteydessä, oletettavasti juuri siksi, että ne halutaan säilyttää tonttimaareserveinä.

Yleiskaavassa kyllä Paloheinästä itään sijaitseville metsäalueille Haltialalle, Niskalalle, Haltiavuorelle kyllä annettiin puistostatus, mutta hieman heikennettynä: näitä alueita kutsutaan Helsinkipuistoksi.

Helsingin kunnallispoliitikkojen keskuudessa ei siis vallitse niin hyvä tahto ja rauha päällä metsämaan kuin lehti antoi ymmärtää. Juuri äskettäin kaupunginvaltuusto torppasi – taas – aloitteen, jossa Keskuspuistosta tehtäisiin kansallinen kaupunkipuisto, jollainen on muun muassa Aulangolla.

Mitä enemmän Helsingissä on asukkaita, sitä enemmän virkistysalueille on tarvetta. Asumisen ja virkistyksen tarpeet eivät kuitenkaan ole ristiriidassa. Jos esimerkiksi Kuninkaantammen joihinkin taloihin olisi kaavoitettu lisäkerros, urheilukenttä olisi mahtunut kaava-alueen sisään ilman tarvetta nakertaa myös virallista Keskuspuistoa.

Kun valtuusto siunasi Kuninkaantammen suunnitelman, Kokoomus, SDP ja RKP osoittivat odotuksien mukaista seteliselkärankaisuutta.

Erityinen pettymys oli, että näiden lisäksi Keskusta ja Vasemmistoliitto osoittivat huonoa moraalia tai muistinmenetystä: ne julistivat vain muutamia vuosia sitten vastustavansa kaikkia sellaisia suunnitelmia, jotka pienentävät Keskuspuistoa.

New Yorkissa, jonka keskuspuisto on oman Keskuspuistomme esikuva, on ymmärretty, että kaupungin virkistysalueet ovat luovuttamaton, demokraattinen oikeus. Puistomaan kaikkein arvokkainta käyttöä on säilyttää se kaikkien yhteisessä virkistyskäytössä!

Michael Perukangas
Helsinki

Mielipidekirjoitus on julkaistu HS:n mielipidesivulla perjantaina 16.7.2010.

Kuninkaantammen kaavaehdotus hyväksyttiin

2010-06-16T20:36:00.000+03:00

Valtuusto hyväksyi tänään Kuninkaantammen alueen kaavaehdotuksen, joka luo Keskuspuiston luoteisreunalle kokonaan uuden asuinalueen. Ei siinä vielä mitään, vaikka metsää meneekin, sillä Kuninkaantammen alue on virallisen Keskuspuiston ulkopuolella, joskin samaa, yhtenäistä metsävyöhykettä, mutta asuinalueen itäreunalle tuleva urheilukenttä ulottuu virallisen Keskuspuiston alueelle. Valtuustossa torpattiin lisäksi - jälleen kerran - aloite kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta, jonka ydinalue olisi Keskuspuisto. Lisäksi valtuusto hyväksyi ponnen ns. matalan hoitoluokituksen liikuntakenttien rakentamisesta Keskuspuistoon.

En vastusta liikuntalaitoksia, sillä oman kunnon hoitaminen on hyödyllistä. Oli Tahko Pihkalasta sitten muuten mitä mieltä hyvänsä, niin kaupunkimetsien virkistyskäyttöä tulisi ohjata pihkalalainen periaate, jonka mukaan sellainen liikunta, jota voi harrastaa omalta kotiovelta - hiihtoa, juoksua, kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä - kuuluu kaupunkimetsiin, eikä mikään muu. Toki jo olemassaolevia yleishyödyllisiä liikuntalaitoksia ei tarvitse purkaa, kuten Pirkkolan uima- ja jäähallia. Ne jääköön.

En ole yllättynyt siitä, että SDP ja Kokoomus hyväksyivät Keskuspuiston nakertamisen, mutta olen erityisen pettynyt Vasemmistoliittoon ja Keskustaan, jotka myivät periaatteensa ja maansa. Ne unohtivat edellisellä valtuustokaudella hyväksymänsä ponnen - Arhinmäen ponnen - ja Keskustan ryhmäpäätöksen, joiden mukaan he sitoutuvat Keskuspuiston jatkosuunnittelussa siihen, etteivät he hyväksy mitään sellaisia hankkeita, jotka pienentävät Keskuspuiston pinta-alaa. Samalla ne unohtivat periaatteen, jossa Keskuspuisto on kaikkien yhteinen virkistysmetsä, kaikkien kaupunkilaisten yhteisomaisuutta, mikä on erityisesti Vasemmistoliitolta kummallinen takinkäännös.

Vasemmistoliiton jos minkä olettaisi luulla rakentavan politiikkansa sille periaatteelle, että ei-kaupallinen, yleishyödyllinen, koko kansaa hyödyttävä virkistysalue on tärkeämpi tapa käyttää yhteistä omaisuutta kuin varata se yhden urheilumuodon harrastajien tarpeisiin, samalla unohtaen sen, että he edustavat tätä mainittua kansaa, ja etenkin sen vähäosaisia, joille erityisesti yleishyödyllisen arkiliikunnan tukeminen on elinehto. Vihreisiin liittyivät Keskuspuiston nakertamisen vastustajina ainoastaan yksi rkp:läinen ja SKP:n Yrjö Hakanen.

Monimuotoinen kaupunkiluonto Töölönlahdella

2010-05-28T09:42:00.007+03:00

Asiantuntijoiden ja tutkijoiden toimesta kartoitettiin Töölönlahden alueen eliöstä kahden päivän aikana 26-27.5. GEOn luontopäivä on osa kansainvälistä tapahtumasarjaa, joka järjestetään touko-kesäkuussa 35 maassa YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuoden merkeissä. Alueelta tehtiin havaintoja ainakin 750 eliölajista. Matalasta merenlahdesta löytyi jopa yksi uusi laji valekirjosimpukka.

Poimintoja luontopäivän tuloksista:

Kärpäsiä tunnistettiin 119 eri lajia, joukossa on mahdollisesti Suomelle uusi laji.
Päiväperhosia löytyi vain kaksi lajia, mikä ei yllättänyt tutkijoita. Toukokuun loppupuolella talvehtineiden lajien lentoaika on jo ohi, ja tämän kesän perhoset ovat vielä toukkia.
Yleisistä nisäkkäistä esimerkiksi orava jäi havaitsematta, syynä ilmeisesti alueen havupuiden niukka määrä. Sen sijaan pohjanlepakko oli mukava löytö.
Jäkäliä ja sammalia havaittiin 120 lajia.
Pistiäisiä löytyi 11 eri lajia kimalaisia, kaksi ampiaislajia, viisi lajia mehiläisiä ja sama määrä muurahaisia, tunnistamista jäi odottamaan suuri joukko loispistiäisiä.
19 sienilajia, mm. ruokasienenä käytetty kevätkaunolakki.
Kasveilla oli 13 eri lajin aiheuttamia äkämiä. Niitä olivat saaneet aikaiseksi muun muassa punkit ja äkämäsääsket.
Töölönlahdesta löytyi myös amerikanmonisukasmato ja tiikerikatka, jotka ovat painolastiveden mukanaan tuomia vieraslajeja.
47 lintulajia, joukossa muun muassa kultarinta, räyskä ja pikkulepinkäinen.

Töölönlahden alue on oivallinen esimerkki luonnon sopeutumisesta urbaaniin ympäristöön. Lajit löytyvät omat ekolokeronsa ihmisten muokkaamasta maisemasta. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kaupunkiympäristössä voisi alkaa siitä että ensin selvitetään alueen lajisto ja pohditaan yhdessä asiantuntijoiden kanssa keinoista turvata paikallinen lajiston runsaus. Pienillä, hoitamattomilla alueilla rakennetussa ympäristössä voidaan tarjota lajien selviytymismahdollisuudet. Kaikki lajit eivät kuitenkaan ole tervetulleita tai haluttuja, kuten agressiivisesti leviävät vieraslajit kuten kani tai jättipalsami tai puutiainen.

Lisätietoa luonnon monimuotoisuudesta:

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Ympäristöministeriön monimuotoisuussivusto

UN International Year of Biodiversity

Kaupunkimaiset hiljaiset alueet ovat tärkeitä helsinkiläisille

2010-05-19T13:54:00.003+03:00

Helsingin kaupungin ympäristökeskus

Tiedote 18.5.2010

Kaupunkimaiset hiljaiset alueet ovat tärkeitä helsinkiläisille

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa on valmistunut selvitys Helsingin hiljaisia alueita käsitelleen asukaskyselyn tuloksista. Helsinkiläisten mielestä kaupunkiin kuuluu myös suhteellisen hiljaisia alueita. Niiden olemassaolo ja saavutettavuus on erittäin tärkeää. Hiljaisia alueita vastaajat löysivät etenkin suurehkoilta alueilta, hyvin tunnetuista metsistä, puistoista, rannoilta ja saarista.

Asukkailta kysyttiin hiljaisista alueista
Selvityksessä käsiteltiin asukaskyselyaineistoa, jossa tiedusteltiin helsinkiläisten kokemuksia asuinympäristön melusta, meluntorjunnasta ja Helsingissä sijaitsevista hiljaisista alueista. Kysely toteutettiintalvella 2007–2008 meluntorjunnan toimintasuunnitelman laatimisen yhteydessä posti- ja Internet-kyselynä. Vastauksia saatiin yhteensänoin 2 100. Vastaajia pyydettiin nimeämään paikkoja, joiden hiljaisuudella tai äänimaiseman rauhallisuudella on heille erityistä merkitystä.

Hiljaisuutta pidetään tärkeänä
Selvityksen mukaan helsinkiläiset pitävät hiljaisten alueiden olemassaoloa kaupungissa hyvin tärkeänä. Kaikkiaan 64 prosenttia vastaajista arvioi hiljaisten alueiden tärkeydeksi 8–10 asteikolla 1–10.

Vastaajista 69 prosenttia oli sitä mieltä, että Helsingistä löytyy hiljaisia tai äänimaisemaltaan rauhallisia paikkoja. Suurin osa oli nimennyt itselleen erityisen tärkeän paikan. Myös sanallisia kuvauksia alueista, niiden miellyttävistä ja ei-toivottavista äänistä ja muista arvoista esitettiin runsaasti.

Mainitut hiljaiset paikat keskittyivät suurehkoille alueille, hyvin tunnettuihin metsiin, puistoihin ja rantoihin sekä saariin. Keskuspuisto Laaksosta Haltialaan oli vastausten määrän mukaan tarkasteltuna selvä ykkönen. Seurasaari, Viikin-Vanhankaupunginlahden kokonaisuus sekä Vuosaaren metsä- ja ranta-alueet, Mustavuori, Uutelaja Kallahti, saivat myös runsaasti mainintoja. Erityinen hiljainen keidas on lähes liikenteetön Suomenlinna. Vantaanjoen varsi oli tärkeä hiljainen reitti kaupungin keskellä. Tärkeitä ovat myös pienet rauhallisuudet taskut sekä pienemmät esikaupunkivyöhykkeen suhteellisen hiljaiset viheralueet, jotka ovat saavutettavissa ilman henkilöautoa.

Ranta-alueet ja kaupungin ulkoilusaaret ovat erityisen tärkeitä alueita erityisesti tiiviisti rakennetussa kantakaupungissa. Myös Töölönlahti ympäristöineen mainitaan varsin usein hiljaisena alueena,vaikka puistoalue tosiasiassa onkin arkipäivinä varsin meluinen. Keskuspuiston laajat viheralueet ovat Pohjois-Helsingin tärkeimpiä hiljaisuuden alueita. Itä-Helsingissä omassa luokassaan olivat Vuosaaren alueen suurimmat rakentamattomat viheralueet.

Suhteellisen hiljaisen alueen kokemiseen ja arvostukseen vaikuttavat melutason lisäksi myös muut tekijät kuten alueen suuruus ja yhtenäisyys, sen saavutettavuus ja helppo pääsy. Vastauksissa kuvattiin paljon myös muita kuin äänimaisemaan liittyviä arvoja. Erityisen tärkeitä ominaisuuksia yhdessä suhteellisen hiljaisuuden kanssa olivat luontoarvot – luonnossa liikkumisen ja luonnonhavainnoinnin mahdollisuudet, luonnon monimuotoisuus – ja kulttuurimaiseman arvot.

Kyselyn tulosten perusteella äänimaisema koetaan erittäin merkityksellisenä osana virkistysalueiden laatua. Helsingin meluntorjunnan toimintasuunnitelman tavoite turvata kaupunkimaisten hiljaisten alueiden säilyminen ja alhaiset melutasot virkistysalueilla on kaupunkilaisille hyvin tärkeä.

Lisätietoja: ympäristötarkastaja Anu Haahla, puh. (09) 310 28916, anu.haahla@hel.fi Lähde: Jani Päivänen ja Paula Leppänen: Helsingin hiljaiset alueet -asukaskyselyn tuloksia. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksenjulkaisuja 5/2010.

VILLI TILA JA JOUTOMAA

2010-03-09T11:12:00.000+02:00

VILLI TILA JA JOUTOMAA
Keskustelutilaisuus keskiviikkona 10.3. klo 17 VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE Kalevankatu 18 b

Valokuvataiteilija Sanni Sepon kanssa luovan kaupunkitilan merkityksestä keskustelemassa kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto sekä akatemiatutkija Hille Koskela.

Valokuvanäyttely Sanni Seppo PALSTA 5.-28.3.2010

Eri puolilla pääkaupunkiseutua on 70 palsta-aluetta ja niissä yhteensä satoja viljelypalstoja, joita kaupunkilaiset voivat vuokrata erilaisilta yhdistyksiltä käyttöönsä. Sanni Seppo on kuvannut viljelypalstoja vuodesta 2004 ja samalla haastatellut viljelijöitä. Sepolla itsellään on ollut oma viljelypalsta Helsingissä 20 vuoden ajan.

Luonnonhoidon linjauksista hyvä päätös

2010-02-10T12:32:00.005+02:00

Maanantaina (8.2.2010) Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi Helsingin luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelman LUMO:n ja tavoitteet luonnonhoidon linjauksille. Vahvan taustatyön ja loistavan yhteistyön ansiosta päätökseen tuli muutama erittäin tärkeä muutosehdotus. LUMO ohjelmaa tullaan jatkossa edistämään myös kaupungin omistamilla mailla muissa kunnissa. Tämä koskee noin 6000 hehtaaria metsäistä aluetta.

Lisäksi kaupunginhallitus päätti luonnonhoidon linjauksista. Tärkeintä on että luonnonhoidon linjaukset kytketään osaksi LUMOa ja avohakkuiden maksimikokoa pudotettiin kolmannekseen alkuperäisestä esityksestä (0,5-0,9 ha). Tästä on hyvä jatkaa, eivätkä työt tähän lopu. Työryhmä mahdollistaa sen että luonnonsuojelujärjestöt ja sitä kautta myös aktiiviset kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan kuinka hyvin monimuotoisuus tulevaisuudessa kaupunkiluonnon osalta huomioidaan.

Kaupunginhallitus hyväksyi 8.2.2010 kokouksessaan seuraavat luonnonhoidon tavoitteet:

1. Asuinympäristöt ovat viihtyisiä, kestäviä ja turvallisia ja ne lisäävät asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia
2. Ulkoiluympäristö on toimiva ja elämyksellinen
3. Luonnonympäristön maisemakuva on korkealaatuinen ja omaleimainen
4. Luonnon monimuotoisuus on otettu huomioon ja
luonnonsuojelualueiden arvot säilytetty
5. Metsäiset viheralueet ovat elinvoimaisia ja kestäviä ja niiden
olemassaolo turvataan myös tulevaisuudessa
6. Niityt, pellot, pienvedet, rannat sekä saaristo ovat monimuotoisia
7. Liikenneväylien ympäristöä hoidetaan huomioiden sekä suoja- että
maisemavaikutukset.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee todeta, että perustetaan kaupunginjohtajan erillisellä päätöksellä luonnonhoidon työryhmä, jossa on edustus rakennusvirastosta, rakentamispalvelusta, ympäristökeskuksesta, liikuntavirastosta ja luonnonsuojelujärjestöistä sekä kaupunki- ja metsäekologian asiantuntemusta edustavilta tahoilta. Luonnonhoidon työryhmä osallistuu alue- ja luonnonhoitosuunnitelmien ja työohjeiden laadintaan sekä toimeenpanon seurantaan. Työryhmän toimintaa ohjaavat kaupunginhallituksen hyväksymät Lumon ja luonnonhoidon tavoitteet.

Luonnonhoidon toteutus tehdään aluesuunnitelmissa, jotka yleisten töiden lautakunta hyväksyy 10 vuoden jaksoksi. Vuosittainen metsien uudistamistavoite määrittyy hyväksytyissä suunnitelmissa esitettyjen perusteltujen uudistamishakkuiden perusteella, Luonnonhoitoa toteutetaan yleisten töiden lautakunnan osoittamien määrärahojen puitteissa. Luonnonhoidon linjaus tulee päivittää vastaamaan Lumo-ohjelmaa. Uudistushakkuut, joissa käytetään metsän viljelyä, tehdään perustelluissa tapauksissa pienaukkohakkuina (max. 0,3 ha), jolloin pystytään välttämään laajoja aukkoja. Metsien hoidossa suositaan eri-ikäistä puustoa.

Luonnonhoidon linjaukset turvaamaan monimuotoisuutta?

2010-01-30T09:15:00.006+02:00

Kuva on Seurasaaresta, pohjoisosassa tehtyjen harvennushakkuiden seurauksesta metsävarvut ovat vähentyneet, alue altis tuulelle ja metsäisyys kadonnut.

Helsingin kaupunginhallitus käsittelee maanantain kokouksessaan luonnonhoidon toimintaperiaatteet, jotka linjaavat metsiä, puistoja ja muita viheralueita hoitoa ohjaavat periaatteet. Lisäksi hallitus käsittelee Helsingin ympäristölautakunnan hyväksymän Helsingin kaupungin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008-2017 Lumon toimintaperiaatteet.

Näiden kahden asiakirjan puimista ja yhteensovittamista on jatkettu jo yli kahden vuoden ajan. Rakennusvirasto ja ympäristövirasto neuvottelivat sovinnosta koskien metsien erirakenteisuuden säilyttämistä. Erirakenteinen puusto tarjoaa turvaa kaupunkieläimistölle, ylläpitää aitoa metsäkasvillisuutta ja pystyy paremmin puskuroimaan tallauksen ja muun häiriön aiheuttamiin paineisiin. Liiallinen harvennus lisää alueen heiniintymistä, ja muutamassa vuodessa kenttäkerroksen metsävarvut: mustikka ja puolukka vaihtuvat tiheään vadelma- ja pihlajatiheikköön (ks. kuva yllä).

Eniten erimielisyyttä on ollut metsienhoidon linjauksissa: pitäisikö sallia pienimuotoiset aukkohakkuut ja metsänrakennetta tasapäistävät harvennushakkuut, jotka johtavat puuston yksipuolistumiseen. Kaupunginhallituksen esityksessä luotsataan ettei aukkohakkuita tehdä kaupunkimetsissä. Hyvä niin, mutta ei niitä talousmielessä ole tehty tähänkään asti. Esityksessä pienaukkohakkuun koko määritellään, joskin senkin koko suhteuttenu metsikön kokoon voi olla merkittävä.

Tärkein muutos nykyisessä esityksessä on että kaupunginjohtajan toimesta perustetaan luonnonhoidon seurantaryhmä. Kyseiseen kokoonpanoon kutsutaan rakennusviraston, ympäristökeskuksen ja liikuntaviraston edustajien lisäksi luonnonsuojelujärjestöjen edustajat sekä kaupunkiekologian asiantuntija. Työryhmän tarkoituksena on suunnitella yhdessä alueelliset luonnonhoitotoimenpiteet. Odotan työryhmältä paljon ja toivon että siitä tulee aito suunnitteluagenda, joka voi linjata luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä tai lisääviä toimenpiteitä.

Lisäksi aiotaan luopua kesäaikaisista hakkuista ja antaa linnuille pesintärauha. Luonnonhoidon linjauksissa on kuitenkin voimakas halu uudistaa kaunkimetsiä. Toivottavasti työryhmä pystyy tarkastelemaan ja määrittämään todellisen uudistamistarpeen ja ylilyönneiltä metsien hakkuiden osalta kustannustehokkuuden nimissä vältetään.

Kaupunkiluonnolla on tärkeä osa suomalaista monimuotoisuutta säilyttäessä. Vuosi 2010 on YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuosi, jolloin globaali monimuotoisuuden väheneminen olisi pitänyt - aikakin sopimusten mukaisesti - pysäyttää. Tämä vaatii rohkeita maankäytön ja luonnonhoidon päätöksiä

Natura vai Sipoonkorpi

2009-10-13T14:16:00.008+03:00

Liitosalueen ranta-alueet ovat ruovikkoisia ja suurimmaksi osaksi liejupohjaista, tulva-alueisiin kuuluvaa.

Liitosalueen suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Suunnittelijat pyrkivät vastaamaan politiikkojen asettamaan tavoitteisiin '40.000 uuden asukkaan kaupunginosasta'. Ja saman tien käytetään epäreilua taktiikkaa: joko rakennetaan Sipoonkorpeen tai ruvetaan rakentamaan Östersundomin natura-alueiden kustannuksella. Kolmaskin vaihtoehto on olemassa: tiivis kerrostalovaltainen yhdyskuntarakenne lähelle tulevaa raitioliikenneyhteyksiä.

Östersundomin natura-alueiden julkinen aliarviointi on jo käynnissä. Kohteet eivät ole edes luonnontilaisia ja vaatisivat ruoppausta. Liitosalueen natura-alueet kuuluvat Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien natura-alueeseen. Pinta-alaa kohteella on 350 ha. Alueesta suurin osa on jo luonnonsuojelulailla tai -asetuksella perustettu suojelualueiksi.Kohde on poikkeuksellinen, ennen kaikkea sijaintinsa vuoksi. Pääkaupunkiseudun läheisyydestä ei korvaavaa kohdetta löydy. Näiden alueiden heikentäminen rakentamalla vaatisi raskaan poikkeuslupamenettelyn. Luontodirektiivin mukaiset poikkeusperusteet eivät täyty, koska rakentamiselle on olemassa todellinen vaihtoehto, jonka jo suunnittelijat itse ovat esitelleet.

Ensi vuosi 2010 on luonnon monimuotoisuuden suojelun taitekohta: monimuotoisuuden taantuminen on pysähtynyt tai hidastunut, ainakin poliittisten tavoitteiden mukaan. Tämä vaatii vahvaa luonnonsuojelun ja luontoarvojen julkista keskustelua, vaikka ilmastonmuutoksen nimissä argumentointi luonnon monimuotoisuuden puolesta voi jäädä tai jätetään jalkoihin. Mielestäni vihreiden vastuulla on ylläpitää vahvaa luonnonsuojelupolitiikkaa, myös kunnallisella tasolla. Toivottavasti helsinkiläisten päättäjien selkäranka ei taitu liitosalueen natura-keskustelussa.

Eheää ja tiivistä kaupunkirakentamista

2009-09-09T12:23:00.003+03:00

Helsingin vihreiden listoilla on viime aikoina keskusteltu siitä pitäisikö Helsinki rakentaa tiiviisti ja tehokkaasti vai väljästi huomioiden riittävät viheralueet. Keskustelua kirvoitti Osmo Soininvaaran HS:n kommentti, joka oli toimittajan siteeraama lause Soininvaaran näkemyksistä Santahaminan rakentamisen suhteen. Soininvaaran ajatuksiin voi tutustua hänen blogissaan.

Keskustelu on kirvoittanut monia mielipiteenilmauksia, joista räikeimmät asettavat luonnonsuojelun ja ilmastoystävällisen kaupunkirakentamisen vastakkain. Mielestäni aidosti ekologinen ja eheä kaupunkirakenne huomioi myös lähiympäristön viihtyisyyden ja viheralueet on tärkeä osa asukkaiden hyvinvointia.

Helsinkiä on varaa tiiviistää runsaasti kajoamatta lainkaan luonnonsuojelu- tai arvokkaisiin viheralueisiin. Sipoon osalta alueen suunnittelun on lähdettävä siitä että ensin määritetään rakentamisen ulkopuolelle jätettävät arvokkaat luonto-, virkistys- ja kulttuurikohteet. Sen jälkeen pohditaan paljonko asukkaita mahtuun tiiviiseen, helminauhamaisesti (joka sallii myös ekologiset käytävät) ja tehokkaaseen joukkoliikenteeseen tukeutuvaan kaupunginosaan Östersundomissa.

Uusien siirtolapuutarhojen eko-sosiaaliset kriteerit

2009-08-25T23:27:00.007+03:00

Helsinki suunnittelee rakentavansa tai laajentavansa siirtolapuutarhatoimintaa Helsingissä. Aihe on kirvoittanut mm. Oulunkylä-seuraa kirjoittamaan aiheesta Hesarin mielipidesivuille. Vihreiden hallitusryhmä pyysi viheraluetyöryhmältä asiasta kannanottoa. Kaupunginhallitus käsitteli siirtolapuutarhaselvitystä kesäkuun kokouksessaan.

Viheraluetyöryhmän näkemykset uusista siirtolapuutarhapalstoista ja kesämajoista sekä olemassa olevien laajennuksista

Selvitys on hyvin pintapuolisesti tehty, eikä siinä ole kovinkaan hyvin selvitetty ehdotettujen laajennus- tai uudisaluiden käyttö-, virkistys- ja luontoarvoja. Ennen kuin ehdotetuista viidestä kohteesta valitaan kaksi uudiskohdetta jatkosuunnitteluun, on niitä vertailtava ennen kaikkea sen perusteella mitä siirtolapuutarhan perustamisen myötä menetetään. Työryhmän mielestä kesämajojen ja viljelypalstojen perustaminen on monasti siirtolapuutarhoja luontevampi ratkaisu, koska ne eivät vaadi alueen aitaamista ja säilyvät täten paremmin julkisena virkistysalueena ja yhteisenä viheralueena. Mielestämme toimivin ratkaisu on nykyisten puutarhojen laajentaminen. Näissäkin on muutama kyseenalainen hanke.

Siirtolapuutarhan tulisi täyttää seuraavat kriteerit:

- Alue on toimivan joukkoliikenteen piirissä

- Alue ei ole liikenneväylien pahimmalla melu- ja saastealueella

- Alueen varaaminen siirtolapuutarhaksi ei heikennä kaupunginosien muita virkistysarvoja

- Siirtolapuutarhan sijoittaminen ei tuhoa paikallisia luontoarvoja tai katkaise viheryhteyksiä

- Ei muuta alueen kulttuurimaisemaa

Seuraavaksi kohdekohtaiset kommentit koskien ehdotettuja laajennuksia tai uusien siirtolapuutarhojen ja kesämajojen perustamisesta. Varsinkin saarten osalta ja muilta ulkopaikkakuntien alueiden suunnittelun osalta on tehtävä yhteistyötä paikallisen kunnan ja alueen muiden toimijoiden (metsähallitus, virkistysalueyhdistys) kanssa.

Vanhojen laajennukset:

Olemassa olevista kesämaja-alueista etenkin Kivinokkaa ja Vasikkasaarta pitäisi kehittää ja niiden asemaa vahvistaa. Kivinokan alue on kaikille avointa yleistä virkistysaluetta ja se on julkisten kulkuyhteyksien päässä. Lisäksi alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue, joka integroituu hyvin Kulosaaren kartanoympäristöön sekä Herttonimen siirtolapuutarhaan. Vasikkasaareen on myös toimiva vesiliikenneyhteys.

Pukkilan ja Klaukkalanpuiston laajennukset ok. Klaukkalanpuistosta on varattava palstoja päiväkotien ja koulujen yhteiskäyttöön.

Työryhmän mielestä Kumpulan puutarhan laajentaminen katkaisisi toimivan viheryhteyden pohjois-eteläsuunnassa. Lisäpalstamäärä on alhainen.

Oulunkylässä laajennusta ei tule rakentaa joen metsäalueelle saakka vaan toteuttaa pienempänä kuten raportissakin todetaan. Joen itäpuolenen rakentaminen (Savelanniitty) sulkee maisemaa ja heikentää luultavasti alueen viheryhteyden toimivuutta. On hieman arveluttavaa rakentaa nykyiselle tulva-alueelle, joka vaatisi tulvapenkereiden rakentamisen. Lisäksi on tarpeen että mahdolliset vlijelypalstamenetykset korvataan ja niille osoitetaan toinen alue.

Ruskeasuon laajennus tulisi kohdentaa ainoastaan etelään, laajennuksen itäosat, jotka ulottuvat Keskuspuistoon pitää jättää pois. Keskuspuiston nakertaminen siirtolapuutathan nimissä on erittäin arveluttavaa!

Uudet siirtolapuutarhat:

Longinojan uudiskohde uhkaa linnustollisesti arvokasta aluetta. Ei tulisi toteuttaa.

Länsi-Herttoniemi on myös linnustollisesti arvokas ja maisemallisesti hieno kokonaisuus, jonka puutarha todennäköisesti pilaisi. Maankäytöllisesti (yliopisto, Viikin koetila) vaikea kohde.

Malminkartanon Mätäjoen mutkaan suunniteltu puutarha muuttaisi alueen nykyistä käyttöä ja muuttaisi avoimen peltomaisema. Soveltuisi paremmin viljelypalsta-alueeksi.

Tuomarinkylän avoin peltomaisema pitää myös säilyttää.

Maununnevaa ei tule sulkea yleiseltä viherkäytöltä. Aluetta voisi suunnitella palstaviljelykäyttöön.

Siltamäessä pitää turvata pohjois-eteläsuuntainen viheryhteys.

Granön saari pitäisi poistaa ja liitosalueen siirtolapuutarha suunnitella osayleiskaavan yhteydessä eikä sitoa sitä heti alussa saareen, johon ei toistaiseksi ole olemassa toimivaa vesiliikenneyhteyttä.

Sipoonkorven kehittäminen ja mahdollisten kesämaja- ja leirintäaluekokonaisuuden suunnittelu tulee ehdottomasti toteuttaa yhteistyössä Metsähallituksen, Vantaan kaupungin ja Sipoon kunnan kanssa. Alueen ulkoilu- ja polkuverkostoa sekä nykyisiä leiriytymisalueita ollaan parantamassa (ks. alla oleva raportti). Nämä toimenpiteet tulee huomioida alueen suunnittelussa. Pitäisi pohtia kannattaisiko alueella kehittää enemmänkin kertaluontoista luontoharrastusta (patikointi ym.) ja retkeilyyn liittyvää yöpymistä (laavut, yksittäiset mökit, leiriytymisalueet).

SELVITYKSIÄ

Sipoonkorpea koskeva ulkoilureittisuunnitelma ja luontoselvitys

http://www.sipoo.fi/easydata/customers/sipoo/files/2007_tekymp/reittissuunitelma_suomi_lowq.pdf

Sipoonkorpi ja viheralueet valtuustostrategiassa

2009-05-11T14:19:00.005+03:00

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuun viimeisessä kokouksessaan (29.4.) valtuustostragian. Alkuperäisen versioon verrattuna viheralueiden ja etenkin Sipoonkorven säilymisen osalta strategiaan tehtiin huomattavia parannuksia. Kiitos vihreiden valtuutettujen ja viheraluetyöryhmän panoksesta seuraavat lisäykset saatiin lisättyä asiakirjaan:

Helsingin tavoitteena on Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen. Selvitetään liitosalueen suunnittelun yhteydessä kuinka Sipoonkorven arvokkaat alueet suojellaan, Sipoonkorven metsämanner säilytetään yhtenäisenä ja riittävät ekologiset käytävät metsämantereen ja merenrannanvälillä turvataan. Sipoonkorven kansallispuiston rajaukset tehdään kokonaissuunnittelun yhteydessä.

Viheralueet pyritään huomioimaan tiivistyvässä kaupunkirakenteessa seuraavasti:

Maankäytössä ja kaupunkisuunnittelussa keskeiset periaatteet ovat kaupunki- ja seuturakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen sekä liikenne- ja liikkumisjärjestelmien kehittäminen sujuvaksi ja joustavaksi. Tavoitteena on, että päivittäin kuljetut kilometrit asukasta kohti kääntyvät laskuun. Periaatteena on myös yhtenäisten viheralueiden ja viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä.

Tulevaisuus näyttää kuinka hyvin tärkeät viheralueet säilyvät eheyttävässä kaupunkirakenteessa. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esitti omat näkemyksensä liitosalueen ekologiseen maankäytön suunnitteluun. Ympäristöministeriö näyttää olevan nihkeä Sipoonkorven suojeluun. Helsingin Sanomat ottivat vahvasti kantaa Sipoonkorven kansallispuiston perustamisen puolesta tämän päivän (11.4.09) pääkirjoituksessaan.

Stansvik jäi ilman suojeluvarausta

2009-04-20T22:03:00.004+03:00

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli vihdoinkin Stansvikin asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnoksen edellisessä kokouksessaan (15.4.09). Asia oli jätetty pöydälle kaksi kertaa ja eniten keskustelua herätti pitäisikö Tahvonlahdenharjun alueen VL/s-kaavavaraus muuttaa SL-varaukseksi. Valitettavasti näin ei käynyt ja lautakunta hyväksyi esittelijän pohjaesityksen yksimielisesti.

Tulos on suuri pettymys. Tahvonlahdenharjun suojelua ei haluta kaupunkisuunnitteluviraston taholta edistää. Edellinen kiista käytiin kesällä, kun KSV ei tukenut alueen suojelua. Tahvonlahdenharju on mukana Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa. Helsingissä nähtävästi karsastetaan luonnonsuojelualueita ja alueiden hallinta halutaan säilyttää kaupunkisuunnitteluvirastolla.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan tyly kohtelu Tahvonlahdenharjun alueen suojelua kohtaan ei toivottavasti indikoi mahdollisesta suojeluvastaisuudesta Sipoon ja Vantaan liitosalueella.

Hallittua hoitamattomuutta kaupunkimetsiin

2009-04-06T11:31:00.002+03:00

Ohessa Helsingin Sanomien mielipidesivuille tarjoamani alkuperäinen teksti, joka julkaistiin hieman muunneltuna maanantaina 5.4.2009. Luonto-Liiton edustus tapaa tänään Helsingin vihreiden hallitusryhmän. Aion osallistua tilaisuuteen, jossa keskustelemme Helsingin kaupungin metsän- ja luonnonhoidon linjauksista.

Helsingissä Sanomissa (3.4.) kirjoitettiin kaupungin harjoittamista metsänhakkuista ja niiden aiheuttamista tunteenpurkauksista puoleen jos toiseen. Asukkaat ovat huolissaan virkistysmetsistään ja luonnonsuojelujärjestöt ovat kritisoineet kaupungin hakkuita luontoarvoja heikentäviksi. Kuluneen talven aikana on toteutettu useampi harvennushakkuukohde, jossa puustoa poistetaan vedoten jäljelle jäävän puuston elinvoimaisuuteen. Haluan tuoda keskusteluun mukaan muutaman tärkeän huomion. Ympäristölautakunta antoi viime vuonna luonnonhoidon linjauksista lausunnon ja kiinnitti erityisesti huomiota metsän rakennetta heikentäviin toimenpiteisiin. Luonnonhoitoa aiotaan kustannussyistä tehostaa. Käytännössä tämä tarkoittanee työkoneiden käytön lisäämistä.

Ympäristölautakunta huomautti lausunnossaan, että hoitotöiden liiallinen tehostaminen voi heikentää kaupunkimetsien puuston erirakenteisuutta ja aiheuttaa negatiivisia muutoksia metsäekosysteemissä, kuten aluskasvillisuuden heiniintymistä, mikroilmaston kuivumista, tuulenkaatojen ja kulutusvaurioiden lisääntymistä. Kaupunkiekologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että puuston harventaminen ja luontaisesti kulunestona toimivan pienpuuston ja pensaikon raivaaminen lisää entisestään kulutusvaurioita.

Lisäksi lautakunta linjasi luonnon monimuotoisuuden ohjelmaan tavoitteen vaalia kaupunkimetsiä erirakenteisina ja -ikäisinä sekä linnuston tarpeet huomioon ottaen. Kaupunkimetsillä on erityinen merkitys kaupunkilaisten viihtyvyydelle, virkistäytymiselle ja ilman epäpuhtauksien sitojana. Samalla se tasaa myös paikallisia säävaihteluita. Ilmastonmuutoksen edetessä kaupunkimme on syytä huolehtia, että metsämme toimivat edelleen luontaisena puskurina. Riittävän tiheä, erirakenteinen ja -puustoinen metsikkö pystyy tarjoamaan paremmin luontoelämyksiä aidosta suomalaisesta metsästä sekä vastaanottamaan ihmisen aiheuttamat ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat häiriöt.

Kati Vierikko
Tutkija
Helsingin ympäristölautakunnan vpj (vihr)

Luonto ja viheralueet unohtuivat kapungin strategiaohjelmasta

2009-03-05T10:40:00.003+02:00

Valtuustossa on valmisteilla kaupungin strategiaohjelma vuosille 2009-2012. Asiakirjaa on valmisteltu virkamiestyönä ja jonka valtuusto käsittelee huhtikuun aikana, tekee muutosehdotuksia ja lopultaa hyväksyy strategiaohjelman. Ohjelman tavoitteena on esittää kaupungin keskeiset tavoitteet ja kehittämiskohteet sekä tärkeimmät toimenpiteet tulevalle valtuustokaudelle. Ohjelmassa käsitellään kattavasti hyvinvointi ja palvelut, kaupungin kilpailukyky, kaupunkirakenne ja asuminen sekä johtaminen.

Asiakirjassa mainitaan useaan otteeseen, että Helsinki on metropoli, jossa on luonnonläheinen, viihtyisä ympäristö, jossa on hyvä asua. Kaupunkiympäristön ja -luonnon rooli viihtyisyyden lisääjänä nähdään tärkeäksi, mutta strategiset haasteet tai toimenpiteet, joilla turvataan luonnonläheinen ja viihtyisä ympäristö puuttuvat luonnoksesta kokonaan.

Viheraluetyöryhmä esitti vihreälle valtuustoryhmälle muutoksia ja uusia toimenpide-ehdotuksia. Tärkeimmät niistä ovat seuraavat:

Säilytetään laajat, yhtenäiset metsäiset ulkoilualueet ja monipuoliset lähiviheralueet, sillä ne lisäävät kaupunkilaisten asumisviihtyvyyttä vahvistamalla luonto- ja viheralueita huomioivaa suunnittelua
Edistetään Sipoonkorven kansallispuistohanketta
Jätetään Kivinokka ja Vartiosaari rakentamatta
Pääkaupunkiseudun yhteisen yleiskaavan yhteydessä selvitetään tärkeät viheralueverkostot
Ekosysteemihyötyjen ja viheralueiden turvaaminen on lähtökohtana maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa

Strategiaohjelmassa huomioidaan ilmastonmuutoksen tuomat haasteet lähinnä kaupunkirakennetta eheyttämällä ja tiivistämällä. Työryhmämme korostaa, että ilmastonmuutos on myös uhka kaupunkiluonnolle ja viheralueille. Luonnonmukaiset viheralueet voivat toimia puskureina ilmastonmuutosta vastaan. Strategisina haasteina ovat yhtäältä kaupunkirakenteen tiivistäminen toisaalta riittävän luonnonmukaisen viheralueverkoston turvaaminen.
.

Monimuotoisella metsällä on merkitystä

2009-01-08T11:51:00.005+02:00

Helsingin sanomat uutisoi 29.12.08 mielipidekyselyn metsien hakkuista. Tulos oli erittäin mielenkiintoinen: selvä enemmistö suomalaisista karsastaa aukkohakkuita ja kokee että metsäteollisuudella on liikaa valtaa. Kyselyn tulos on kirvoittanut monet tahot keskustelemaan metsien käytöstä, oikeista hakkuutavoista ja metsänomistajien mahdollisuuksista vaikuttaa metsiensä hoitoon tai hakkuutapoihin.

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja kritisoi nykykäytäntöä, jossa metsänomistajalla ei välttämättä tarjota muita keinoja kuin avohakkuuta. Riippuu paljon metsänomistajien valveutuneisuudesta, arvoista ja arvostuksista mitä hän haluaa metsilleen tehdä. Kukaan ei pakota hakkaamaan metsiään, vaikka yleinen ilmapiiri näyttää huojuvan "puupulan" varjossa.

Metsillä on edelleen vahva merkitys suomalaisille, myös kaupungeissa. Kaupunkimetsiämme hoito vaikuttaa yhtäältä kaupunkilaisten metsäkuvaan ja viihtyisyyteen mutta toisaalta tarjoaa oivallisen elinympäristön talousmetsäpakolaisille, lajeille jotka eivät selviä aukkohakkuista. Virkistysmetsien hallittu hoitamattomuus lisää aidon metsän tuntua, opettaa urbaaneja cityihmisiä näkemään luonnon dynamiikkaa, tarjoaa monimuotoisen elinympäristön. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkkinä monelle muulle metsänomistajalle ja luopua kokonaan metsän monimuotoisuutta vähentävistä hoitotoimista.

Lisää metsistä:

Ekometsätalouden liitto
Ikimetsän Ystävät
Innofor - monimuotoista metsänhoitoa
Luontoliiton metsäsivut
Suomen luonnonsuojeluliiton metsävideo

Rauhaisaa joulua ja riemukasta vuotta 2009

2008-12-22T07:14:00.002+02:00

Viheraluetyöryhmä toivottaa kaikille aikaa rauhoittua vuoden uurastuksien jälkeen ja nauttia joulunpyhistä. Kiitos kaikille viheralueiden puolestapuhujille, ahkerille uurastajille. Ensi vuoden koittaessa työsarkaa riittää: Lounais-Sipoon kaavoitus, Kansallinen kaupunkipuisto, Kivinokka, Mustavuori, luonnonhoidon strategia.

Valtuustoaloite kansallisesta kaupunkipuistosta

2008-12-16T12:27:00.007+02:00

Stadin rantaryhmä on tehnyt kunnallisaloitteen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin. Erittäin kannatettavaa! Viheraluetyöryhmä kirjoitti kansallisen kaupunkipuiston puolesta 5.4.2008. Helsinki tarvitsee oman kansallispuistonsa. Tällä hetkellä Suomeen on perustettu kaikkiaan neljä kansallista kaupunkipuistoa Hämeenlinnan Aulankoon, Heinolaan, Poriin ja Hankoon viimeisin.

Ympäristölautakunta käsittelee tämän päivän kokouksessaan (16.12) Pekka Haaviston (vihr.) ja 30 valtuutetun allekirjoittaman valtuustoaloitteen ja Stadin rantaryhmän kunnallisaloitteen kansallisesta kaupunkipuistosta. Valtuustoaloitteessa esitetään, että Helsinki aloittaa saman tien vlamistelut kansallisesta kaupunkipuistosta yhteistyössä Espoon kanssa. Alueeseen kuuluisi kahden kaupungin keskeisimmät ranta-alueet: Laajalahti, Tarvo, Munkkiniemi, Taivallahti ja Hietaniemi.

Stadin rantaryhmän aloitteessa ehdotetaan, että yleiskaavassa Helsinki-puistoksi merkitty alue saisi ympäristöministeriön vahvistaman kansallisen kaupunkipuisto –aseman. Lisäksi puistoon pitäisi liittää Sipoon liitosalueen tärkeät luonnonrannat, Mustavuoren luonnonsuojelualue ja myöhemmin myös Sipoonkorven alue.

Ympäristälautakunnan lausuntoehdotus on hankkeelle erityisen myönteinen ja kiiruhtaa selvitystyön käynnistämistä. Lautakunnan mielestä Haaviston valtuustoaloite ja kunnallisaloite ovat täysin Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan mukaisia. Lisäksi lausunnossa huomioidaan muut luonnon monimuotoisuuden ja virkistyksen kannalta tärkeät viheralueet ja viheralueyhteydet. Varsinkin länsi-itäsuuntaiset viheryhteydet ovat puutteellisia. Näiden alueiden turvaaminen ja kytkös toisiinsa on myös erittäin tärkeää ja siihen tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä.

Ja onnea kaikille viheralutyöryhmän uusille luottamushenkilöille. Allekirjoittanut jatkaa ympäristölautakunnassa varapuheenjohtajana. Kiitos luottamuksesta.

Reijolan aluesuunnitelma

2008-11-28T10:56:00.002+02:00

Reijolan aluesuunnitelman luonnoksesta pidettiin yleisötilaisuus keskiviikkona Allergiatalolla. Työhön on liittynyt asukaskysely, joka on lähetetty 1000 asukkaalle Niemenmäessä, Ruskeasuolla, Pikku Huopalahdessa, Meilahdessa ja Laaksossa. Aluesuunnitelma on ohjeellinen Yleisten töiden lautakunnalle, priorisoiden alueen viheralueiden ja katujen kunnossapito-, käyttö- ja kehittämistarpeet.

Käyttäjäkyselyssä nousi selvästi esille muutamia viheralueita, joita asukkaat arvostavat ylitse muiden. Viheralueita arvotettiin useilla eri ulottuvuuksilla: luontoarvojen, historiallisten arvojen ja käytön osalta. Arvostetuimpia viheralueita Reijolan alueella ovat asukaskyselyn mukaan Lääkärinkadun alue, jota aluesuunnitelmassa kutsuttiin Tullinpuomin puistoksi sekä Pikku Huopalahden länsirannan puisto.

Luontoarvoja alueen puistoista eniten on edellämainituilla Tullinpuomin puistolla ja Pikku Huopalahden puistolla. Historiallisesti arvokkaimmiksi todettiin edellämainittujen lisäksi Ruskeasuon siirtolapuutarha. Eniten käytettyjä viheralueita ovat edellämainitun kolmen lisäksi Tilkanniitty.

Tullinpuomin puistosta todettiin, että sen metsät liittyvät Keskuspuistoon ja että se on lähipuisto, unohtaen kuitenkin sen, että sitä käyttävät lähiseudun asukkaiden lisäksi myös laajemmankin alueen ulkoilijat, joille se on – kuten aluesuunnittelija Kaisu Ilonen totesi – portti Keskuspuistoon. Alueen metsä kuuluu hoitoluokitukseen C5, ja se todettiin arvometsäksi, jonka arvokas tervaleppäkorpi sijaitsee kuitenkin kaavamuutosalueella. Lisäksi Laakson sairaalan kalliot todettiin kasvillisuudeltaan erittäin rikkaiksi.

Suunnitteluinsinööri Toni Haapakosken mukaan alueen jatkosuunnittelussa lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, jossa alue on puistona.

Aluesuunnitelmaa voi kommentoida osoitteessa http://feasy.net/hkihkr/1.

Vihreä valtuusto tuo ryhtiä luonto- ja ympäristöasioihin

2008-10-29T11:03:00.003+02:00

Hieno suoritus vihreät ehdokkaat, työntekijät ja tukijat. Ja ennen kaikkea upea suoritus viheraluetyöryhmän ehdokkailta (Saara Ilkka, Veli-Heikki Klemetti, Ville Komsi, Michael Perukangas, Pörrö Sahlberg, Hannu Tuominen, Kati Vierikko), jotka keräsivät kaikkiaan 1 633 ääntä.

Uuden vihreän valtuustoryhmän pitää ottaa vahvat tavoitteet Helsingin kaupungin luonnon ja ympäristön puolesta. Yhteistyössä muiden puoluetahojen kanssa ensi valtuustokaudella on turvattava ettei asunto-, maankäyttö- tai talouspolitiikka polje luontoarvoja tai tingi ilmastotavoitteista. Uskon vahvasti, että ekologisesta kestävä kunnallispolitiikka lisää kaupunkilaisten hyvinvointia, luo uusia työpaikkoja ja tuo säästöä terveys- tai sosiaalimenoissa.

Viheraluetyöryhmällä riittää siis töitä ja haasteita ensi 4-vuotiskaudelle. Meidän on tuettava ja autettava valtuutettuja ja luottamushenkilöitä kiperissä kaavoitussuunnitelmassa. Haasteita tulee olemaan mm. Kivinokan osayleiskaavan ja Lounais-Sipoon yleiskaavan osalta.

Retkeilijät tutustuivat Mätäjokeen

2008-10-17T09:54:00.001+03:00

Allaoleva juttu julkaistiin Tanotorvessa 9/2008 sivulla 7. Juttu on tässä täydennetty omilla valokuvillani Mätäjoen varrelta.

Helsingin rakennusvirasto on viime aikoina herättänyt ristiriitaisia reaktioita virkistysmetsien hoitohakkuista. Huomattavasti positiivisemman vastaanoton saavat niin kutsutun Täti Vihreän eli Elina Nummen lanseeraamat puistokävelyt. Mätäjoki-kävelylle, joka starttasi Kartanonhaasta 18.6, lähti noin 40 ulkoiljaa, jotka eivät sateista säätä säikkyneet. Matkan varrelta Lassilasta ja Pitäjänmäeltä liittyi mukaan vielä lisää, ja lopulta Isoon Huopalahteen saapui noin 70 kävelijää, polkupyörää ja koiraa. Vaikka ulkoilureitistö Mätiksen varrella ei aivan uskollisesti seurailekaan jokea kaikkialla, ulkoilijat kuitenkin koettivat.

Mätäjoki on entinen Vantaanjoen sivuhaara, jonka alkulähteet ovat nykyisessä Louhelassa, vähän Hämeenlinnantiestä länteen. 70 –luvulla se oli tarkoitus uudelleennimetä markkinointikelpoisemmaksi Piijoeksi; tästä muistuttaa sen ylittävä, Kannelmäestä Malminkartanoon kulkeva Piijoen rautatiesilta, joka taistelee Lahden oikoradan Kytömaan sillan kanssa Suomen pisimmän rautatiesillan tittelistä. Nimi ei jokea pahenna, ei sen puoleen siltaakaan; Mätä viittaa rapaan kuten rapakivessä. Pii taas viittaa Kaarelan historiaan kivikautisena asuinpaikkana; nykyisen Etelä-Myyrmäen tiennimistö vielä muistuttaa alueella tehdyistä arkeologisista kaivauksista.

Mätäjoen ympäristö on läntisin Helsingin etelä-pohjois -suuntaisista ekologisista yhteyksistä tai vihersormista, kuten niitä hallinnollisesti kutsutaan. Ne toimivat paitsi eläin- ja kasvilajien leviämisreitteinä, myös ulkoilijoiden virkistysalueina. Mätikseen on tarkoitus istuttaa taimenia kalastajien iloksi, mikä edellyttää kalaportaiden rakennuttamista ainakin Strömberginkoskeen ja Taliin. Talin golfkentän edustajat ovat jo luvanneet vastata Talin kalaportaiden rakentamisesta.
Vantaan puolella jokea kutsutaan Mätäpuroksi; yläjuoksulla jokea uhkasi pitkään Kehä kakkosen suunnitelma, kunnes Vantaa ymmärsi tunnustaa Vaskivuoren alueen luonnon monimuotoisuuden.

Vihreä on Mätäjokilaaksoni.

Mätistä idyllisen kesynä Talin golfkentällä.

Mätäjoen rauhallista virtausta vain hieman ennen sen laskemista Isoon Huopalahteen.

Iso Huopalahti.

Leveimmillään Mätis on laskiessaan Isoon Huopalahteen, joka on läpikulku- ja pysähdyspaikka lukuisille muuttolinnuille. 1980-luvulle saakka joen lasku-uomaa uhkasi kaatopaikka, joka sittemmin haudattiin täyttömaalla, josta tuli Talinhuippu. 1990 –luvun alussa lasku-uoman lähettyville nousi Talinrannan asuinalue, joka on meren pinnan tasoisena altis normaaleillekin sääilmiöille, puhumattakaan sitten ilmastonmuutoksen myötä vääjäämättä nousevasta merenpinnasta. Vähän ylempänä, Strömbergin alueella Pitskussa Mätis muistutti luonnonvoimista kymmenisen vuotta sitten, jolloin vesi nousi useita metrejä.

Huvimaja eli paviljonki Strömberginpuistossa.

Strömberginkoski.

Idyllistä virtailua vain vähän Strömberginkoskesta alajuoksulle, kauniissa Strömberginpuistossa.

Mätiksen rantamaasto Talissa on melko vaikeakulkuista vehmaudessaan.

Tällaisilla liikennerakennelmilla Mätis aiotaan pilata Pitäjänmäellä, Strömbergin alueella.

Luonnon virkistyskäyttö ei käytännössä nauti erityistä lainsuojaa. Jotkut kokevat hoitamattoman kaupunkiluonnon pimeine pusikkoineen uhaksi, vaikka kaupunkiluonto, muistuma suomalaisten juurista metsässä, onkin paitsi merkittävä paikallisen biodiversiteetin mutta myös kaupunkilaisten toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta.
Joskus ulkoilijoiden turvallisuus ajaa luonnon edelle: Kannelmäessä on Mätiksen varrelta kaadettu puita, koska niiden on pelätty kasvaessaan kurottavan kohti voimalinjaa.

Voimalinjoja kohti kurotelleita, kaatuneita puita noin 200 metriä Kannelkylästä koilliseen Hakuninmaan suuntaan.

Sama toisesta suunnasta.

Allaoleva lause oli jäänyt Tanotorven toimitukselle tarkoitettuna prosessikommenttina julkaistuun juttuun.

Tähän voisi tulla Mätiksen ylittävästä, Kannelmäen ja Malminkartanon yhdistävästä tieyhteydestä, jos halutaan, muuten voisi olla oman juttunsa väärti:
Triviaa:
- Marttilan puutalot ovat lahjoitus Ruotsin valtiolta toisessa maailmansodassa haavoittuneille suomenruotsalaisille
- Ufoa muistuttava kattilankansi Pitäjänmäentien ja Kaupintien risteyksessä on lahjoitus Hartwallilta, muistuttamassa Pitskun panimohistoriasta
- Rapakivi tunnetaan muissakin kielissä. Saksaksi se on das Rapakiwi, ja englanniksi Rapakivi granite.
- Strömbergin alueella asuu amerikankuikka

Panimokattiloiden kansia Pitäjänmäessä.

Tämä on amerikankuikan koti.

Kruunuvuori ja Vihreät: Asuntotuotanto vs. viher- ja ulkoilualueet

2008-10-17T09:52:00.000+03:00

Itä-Helsingin Vihreiden kannanotto Kruunuvuorenrannan kaavoitukseen:

Helsingin kaupungin kunnianhimoinen asuntotuotantotavoite, 5000 asuntoa vuodessa, asettaa maankäytölle valtavat haasteet. Jos haluamme lisää asuntoja, ne on rakennettava jonnekin. Ongelma on, että tyhjää tilaa ei ole, jokainen rakentamaton alue on virkistyskäytössä, ja jokainen virkistyalue on käyttäjiensä suuresti rakastama.

Edellä esitetyt ongelmat koskevat myös Kruunuvuorenrannan aluetta, joka toisaalta on houkutteleva asuntorakentamisen kohde toisaalta erittäin arvokas ulkoilualue. Alueen kaavoituksen tekee erityisen haastavaksi se, että öljysataman alueen ympäristö on nykyisin todella vilkaassa virkistyskäytössä, ja luonnoltaan erityisen herkkää.

Alueen kaavoitushanke on jaettu kahteen osaan. Osayleiskaava-alue sisältää öljysatama-alueen, mutta on alueena laajempi sisältäen satama-alueen lisäksi virkistyskäytössä olevia ulkoilualueita. maankäyttösuunnitelma-alue sijaitsee Laajasalon nykyisen rakennetun alueen ja osayleiskaava-alueen välissä. Kahden rakennetavan alueen väliin jää n.k. "Keskeinen viheralue", joka yhdistyy Kruunuvuoren lammen ympäristön viheralueeseen kaavoitettavan alueen luoteiskulmassa. Nyt voimassaoleva KSL:n hyväksymä kaavaehdotus on esitetty alla.

Kruunuvuorenrannan kaavoitus on ollut ja tulee olemaan tasapainoilua kestävän asuntotuotannon ja luontoarvojen välillä. Vihreiden yleisesti toteuttama periaate kaavoituksessa on, että jos joku alue rakennetaan, rakennetaan ensisijaisesti ei-luonnontilaiselle alueelle tiiviisti. Näin säästetään koskemattomia alueita virkistyskäyttöön. Uusille alueille tulee myös suunnitella toimivat palvelut ja joukkoliikenneyhteydet, joiden tulisi perustua raideliikenteeseen. Samalla alueen ympäristöön on jätettävä riittävästi mahdollisimman luonnontilaisia ulkoilu- ja virkistysalueita.

Em. periaatteita vihreät ovat noudatettaneet myös Kruunuvuorenrannan kaavoituksessa. Tavoite on ollut rakentaa öljysataman ympäristöön ja maankäyttösuunitytelma-alueelle riittävästi asuntoja, jotta raideliikenteen tuominen alueelle olisi perusteltua, mutta vältää ylirakentamista. Samanaikaisesti on pyritty säilyttämään tärkeimmät ja herkimmät viheralueet , Kruunuvuorenlammen ympäristön viheralue ja "Keskeinen viheralue", mahdollisimman suurina ja edelleen ulkoilukäytössä, ja keskittää asuntorakentaminen teiden varsille.

Vihreät ovat ehdottaneet tai kannattaneet hankkeen edetessä mm. seuraavia esityksiä:

"Lautakunta edellyttää, että jatkosuunnittelussa varaudutaan liikennejärjestelyissä myös siltavaihtoehtoon ja tutkitaan mahdollisuutta rakentaa silta suunnittelualueelta Katajanokalle" (Äänestys hävitty 5 - 4)

"Pientaloalue, joka on suunniteltu ns. Uudenkylän alueelle, sijoitellaan siten, ettei mökkikylää tarvitse purkaa" (Äänestys hävitty 5-4)

"Kerrostaloalue Kruunuvuorenrannan kaakkoisrinteellä poistetaan.." (Äänestys hävitty 6-2 Alue poistettiin, mutta rakennusoikeus siirrettin toiselle alueelle)

"Asuntokerrosalan tavoite lasketaan kerrosalatavoitteen alarajalle eli 400 000 m2, koska nyt ehdotettu maksimimäärä 500 000 m2 tuhoaa monia arvokkaita luonto- ja virkistyskohteita alueella." (Äänestys hävitty 4-4 pj:n äänen ratkaistessa)

"Koirasaarentien pohjoispuolisella alueella rakennetaan vain teiden varsille kuten teksteissä mainitaan, alueen sisäosiin keskelle metsää esitetty rakentaminen poistetaan.. " (Äänestys hävitty 4-4 pj:n äänen ratkaistessa)

"Osayleiskaavaehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että osayleiskaava-alueelle osoitetaan nykytilannetta enemmän paikkoja vapaa-ajan mökeille tai mökkikylille. " (Äänestys hävitty 6-3)

"Lautakunta päättää, että Stansvikinnummen suunnittelualueelta rajataan pois Uusikylän mökkialue. " (Äänestys hävitty 5-4)

"Borgströminmäen AK-alue tiivistetään Koirasaarentien varteen siten, että kallioalueen kerrostalot poistetaan maankäyttösuunnitelmasta Samalla kadunvarren rakennustehokkuutta voidaan harkita nostettavaksi. " (Äänestys hävitty 5-4 ).

"Gunillankallion AP-alue (pientalovaltainen asuntoalue) poistetaan maankäyttösuunnitelmasta." (Äänestys hävitty 5-4)

Me Vihreät haluamme turvata alueen kehittymisen edellämainittujen periaatteiden mukaisesti alueen luonto- ja virkistysarvoja kunnioittaen. Tuemme joukkoliikenneratkaisujen laajentamista raideyhteydellä myös Herttoniemen metroasemalle, jolloin yhteys palvelisi myös Laajasalon, Jollaksen, Santahaminan ja Herttoniemenrannan asukkaita. Aiempien äänestystulosten valossa on selvää, että tavoitteidemme läpisaamiseksi tarvitsemme lisää valtaa. Valta on jaossa kunnallisvaaleissa 26.10.2008. Äänestä.

Keskuspuiston säilyminen on äänestäjien käsissä

2008-10-17T09:51:00.000+03:00

Juttu on julkaistu Töölöläinen-lehdessä lauantaina 11.10, ja tullaan julkaisemaan Eira-Kamppi -lehdessä ensi maanantaina.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! –kansalaisliike järjesti jälleen Laaksossa, nk. Lääkärinkadun alueella, Keskuspuiston lounaisimmassa kulmassa kansalaisjuhlan lauantaina 4.10 kello 12-15. Puistojuhlassa, jonka tunnelmaa ja taistelumoraalia nostattivat Jussi Raittinen ja Siboné Oroza, kävi kolmessa tunnissa kolmatta sataa ihmistä eri puolilta Helsinkiä allekirjoittamassa Kaupunkimetsäliikkeen kunnallisen kansanäänestysaloitteen kaupunkimetsien suojelemisesta virkistyskäytössä.

Henkeä yllättäen hienoksi äityneessä syyssäässä nosti lupaava väliaikatieto Kaupunkisuunnitteluvirastosta: kaupungin asuntopulaa helpottamaan aiottu, kolmen ja puolen hehtaarin alueelle suunniteltu nk. kaupunkivillojen rakennushanke muutamalle sadalle onnekkaalle on pantu toistaiseksi jäihin. Tähän asti tämä Keskuspuiston nakerrushanke on pysynyt elossa, kiitos kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 niukan demari -ja kokoomusenemmistön, josta Kokoomuksessa tosin onneksi on yksittäisiä soraääniä, jotka ymmärtävät sen, että viheralueet on kannattavinta säilyttää virkistyskäytössä.

Arvovaltaiset vieraat alleviivasivat Keskuspuiston merkitystä Helsingin tärkeimpänä virkistyskäytössä olevana viheralueena. Keskuspuistoa puolustivat oikeusministeri Tuija Brax (vihr.), kansanedustaja Sanna Perkiö (kok.), RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen, kaupunkisuunnittelulautakunnan nykyiset jäsenet Mari Puoskari (vihr.) ja Eija Loukoila (vas.) ja entinen jäsen, kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.).

Keskuspuistoa eivät kuitenkaan uhkaa ainoastaan Lääkärinkadun villat, vaan sitä kaventavat myös tuleva Kuninkaantammen asuinalue pohjoisessa Keskuspuistossa ja Hakamäentien ”perusparannus” ja sitä nakertaa sisältäpäin Rakennusviraston metsänhoitokäytäntö, jossa kaupunkiluonto saa säälimättä kirveestä.

Kansanliikuttaja Tahko Pihkalan mukaan säännöllinen arkiliikunta pitää lääkärin loitolla, etenkin jos Pihkalan tavoin pääsee kotiovelta suoraan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun alue ei kuitenkaan ole vain laaksolaisten oma liikunta- ja luontoparatiisi, vaan helsinkiläisten ulkoilijoiden laajalti käyttämä portti Keskuspuistoon. Erityisesti kantakaupungin niukoista ja suosituista virkistysalueista täytyy pitää kiinni.

Arkkitehti Bertel Jungin luomus, Keskuspuisto, täyttää vuonna 2011 sata vuotta. Kuten New Yorkinkin esikuvansa, Keskuspuisto tarkoitettiin yleiseksi nautintaoikeudeksi. Jung varoitti myöhempiä sukupolvia vaarantamasta tätä oikeutta uhraamalla kansanterveydellisesti tärkeät virkistysalueet liikenneväylille tai rakennushankkeille pikavoiton toivossa.

Jung kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi elämäntyönsä olevan uhattuna. Toivoa sopii, että kuntavaalit hautaavat hankkeen lopullisesti, ja Helsingin virkistysalueiden turvaksi perustettaisiin virkistysalueiden turvaksi kansallinen kaupunkipuisto, jonka ydin olisi Keskuspuisto.

Satakieli kutsuu Keskuspuiston suojelupäivään la 4.10.

2008-09-22T13:01:00.000+03:00

SATAKIELI KUTSUU
Tule suojelemaan yhteistä ulkoilu- ja liikuntapaikkaamme, Keskuspuistoa!
Keskuspuiston nakertamista vastustava vapaa kansalaisjärjestö Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjestää kansalaistilaisuuden Urheilukadun päässä ja Lääkärinkadun varrella olevassa kalliopuistossa 4.10. klo 12-15.

Neljä hehtaaria Keskuspuistoa ollaan kaatamassa luxus-villojen tieltä. Leikkaus poistaisi tuntuvasti kevyen liikenteen kulkureittejä, kuntopolkuja sekä lasten leikkipaikkoja. Myös satakielet ja uhanalaiset lehtonata-kasvit saisivat väistyä.

Nyt on hetki vaikuttaa. Tule kanssamme kaupunkilaisten mielenilmaisuun ja yhteiseen iloiseen ulkoilupäivään. Ota mukaan perheesi, ystäväsi ja mieluisin ulkoiluharrasteesi. Asiamme on niin tärkeä, että edes sadesäätä emme säikähdä.

Vaikka tilaisuudessa vastustetaan erityisesti suunnitelmaa arvokkaiden kerrostalojen rakentamiseksi Keskuspuiston lounaisnurkkaan, on kyseessä koko Keskuspuiston ja yleisemminkin kaupunkilaisten ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle tärkeiden virkistysalueiden suojelu. Jos Keskuspuistoa pystytään supistamaan sen käytetyimmästä, kapeimmasta ja keskeisemmästä kohdasta, on poliittisesti paljon helpompi rakentaa muuallekin sen reuna-alueille.

Spontaanisti syntyneeseen Ei enää palaakaan Keskuspuisto-liikkeeseen kuuluu aktiivisia toimijoita kaikista puolueista ja tilaisuuteen kutsutaan kaikkien puolueiden edustajia. Taiteellisena pääesiintyjänä on Jussi Raittinen. Lisäksi luvassa on paidanpainantaa, puheenvuoroja ja kahvitarjoilu. Tilaisuudessa kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen kunnallisesta kansanäänestysaloitteesta kaupunkimetsien puolesta.

Lisätiedot:
Michael Perukangas
puh. 040-748 1437
keskuspuisto.blogspot.com

Mikä on Mustavuoren tulevaisuus?

2008-09-18T08:26:00.004+03:00

Keski-Vuosaaren aluefoorumissa tiistaina 16.9 oli paikalla noin satakunta Vuosaaren tulevaisuudesta kiinnostunutta. Aluefoorumiin, jonka oli järjestänyt Pro Mustavuori-liike, pääaiheena oli Mustavuoren, eli kaavoituskielellä Pohjois-Vuosaaren tulevaisuus.

Museoviraston Hilkka Högström kertoi viraston esityksestä lisätä Mustavuori muinaismuistokohteisiin; Mustavuoressa on pääkaupunkiseudun laajimpia yhtenäisiä I maailmansodan aikaisia linnoitusvyöhykkeitä Vantaan Länsimäen ja Kivikon ohella. Mustavuoressa on laskujeni mukaan 16 suojeltavaa erillistä linnoituslaitetta, joista 3 nykyisen Helsingin ja 13 tulevan Helsingin puolella; lisäksi alueen poikki eteläkaakosta pohjoisluoteeseen kulkee tykkitie, joka on osittain peitetty.
Kaupunkisuunnitteluviraston Ilkka Laineen mukaan Pohjois-Vuosaaren kaavoituksessa tullaan alueen kulttuurihistoriallista arvoa kunnioittamaan. Hänen mukaansa kaava-alue päättyy itäkaakossa tykkitiehen, ja muut kohteet tullaan kiertämään.

Tilaisuudessa kerättiin nimiä Kaupunkimetsäliikkeen kunnalliseen kansanäänestysvetoomukseen, jossa pyritään äänestämään virkistyskäytössä säilytettävistä kaupunkimetsistä.

Paikalla oli myös paljon kunnallisvaaliehdokkaita. Heistä vuosaarelainen entinen kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana ja valtuutettu yli 20 vuoden ajalta, Jyrki Lohi, otti kunnian Mustavuoren statuksesta, väittäen, että ylipäätään Mustavuoren aluerajaus on hänen aikaansaannoksiaan. Jouko Malinen totesi, että kun tieto museoviraston rauhoitusesityksestä tuli kesäkuussa, hän samantien esitti kaupunginhallitukselle kaavoituksen jäädyttämistä.

Jäädyttäminen ei kuitenkaan riittänyt useimmille paikalla olleille vuosaarelaisille. Mustavuoren alue on ylikunnallinen kysymys, joka tulee ratkaista viimeistään siinä vaiheessa kun etelä-Sipoon alueliitos toteutetaan.

Keskuspuistoa pirstotaan

2008-09-17T10:32:00.001+03:00

Keskuspuistoa ei pienennetä vain nakertamalla sitä reunoilta vaan myös sisältäpäin. Pirkkolassa on suoritettu mittavaa ”metsänhoitoa”. Rakennusviraston kyselyjen mukaan helsinkiläiset arvostavat valoisia ja hyvinhoidettuja puistoja.

Artikkeli on julkaistu Oulunkyläinen -lehden tuoreimmassa numerossa 4/2008.

Helsingin etelä-pohjoissuunnassa halkaiseva Keskuspuisto tulee satavuotiaaksi vuonna 2011. Puisto on lainsuojaton eikä sillä ole edes omaa osayleiskaavaa, sillä mahdollisuus jättää Keskuspuisto maareserviksi on ollut liian houkutteleva.
Toisin on Oslossa, jossa kaupunkimetsän arvo on ymmärretty suojaamalla se erityislainsäädännöllä, Helsingissä Keskuspuisto tulkitaan ylijäämäalueeksi, jota sopii nakertaa aina kun tarvetta ilmenee. Näin, vaikka v. 2002 kaupunginvaltuusto hyväksyi Paavo Arhinmäen ponnen, jonka mukaan Keskuspuiston pinta-alaa ei saa pienentää. Todellisissa metropoleissa - kuten New Yorkissa – puistoja kunnioitetaan.

Paloheinän alueen asemakaavatilaisuus

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus ja siihen liittyvä hiihtotunneli. Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus 16.6. Paloheinän ulkoilumajalla.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Paloheinästä Jokeri jatkaisi itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedettäisiin toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa käytettäisiin hiihtoputkena. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille.

Jokeri kakkosen tavoitteet houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti tilaisuudessa, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä. Kuitenkin minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Keskuspuistoa nakerretaan monelta hollilta

Näiden suunnitelmien lisäksi Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän ns. hoitoa kovalla kädellä ainakin Perhekunnantien jatkeen varrella. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita. Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helsingin Vesi parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Pirkkolan käyttöarvo liikuntaan ja ulkoiluun soveltuvana kaupunkimetsänä on kärsinyt siitä, että luonnollisina saaste- ja meluvalleina ja näkösuojina Kehä ykköseen ja Nurmijärventien suuntaan toimineita puita on harvennettu talousmetsänhoidon intensiteetillä. Valitettavasti kaupunki on kohdellut karttuisalla kädellä metsiään muuallakin, kuten Vantaanjoen rannalla, vastapäätä Pikkukoskea, jossa joenrantaa aiotaan Rakennusviraston mukaan ”maisemoida” ja ”ennallistaa”.

Tällä hetkellä Keskuspuiston virallinen status määritellään Yleiskaavassa 2002. Se sisältää eräitä Keskuspuiston asemaa koskevia heikennyksiä. Kuninkaantammeen on tulossa uusi asuinalue, jossa rajankäyntiä Keskuspuistoon tullaan käymään ja paikoin ylittämäänkin. Paloheinän golfkentälle on myönnetty laajempi suoja-alue ja Laaksossa lounaisin kulma puistoa ollaan uhraamassa asuntomaaksi. Lisäksi Hakamäentien remontin tieltä on kaadettu hehtaaritolkulla puita. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan Keskuspuiston alittavan, Kuninkaantammesta Paloheinään tunnelissa kulkevan Jokeri kakkosen ja sen viereen aiotun hiihtoputken liikenne- ja päästövaikutus Paloheinän ja Haltiavuoren metsäluontoon.

Ei Keskuspuisto vaan Helsinkipuisto

Jos joku on luullut Haltialassa tai Niskalassa olevansa Keskuspuistossa, hän erehtyy. Yleiskaavassa 2002 alettiin Paloheinän itäpuolista aluetta kutsua Helsinkipuistoksi, johon luetaan lisäksi Vantaanjoen reuna-alueita, Viikki, Kivinokan ja Laajasalon rantoja sekä saaristoa.

Nimestä viis. Keskuspuiston ja Helsinkipuiston soisi saavan kansallisen kaupunkipuiston aseman, minkä vuonna 2000 voimaansaatettu Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa. Tähän saakka asia ei ole saanut riittävästi kannatusta Helsingin nykyisiltä valtapuolueilta, koska nykyiset valtapuolueet pelkäävät aiheettomasti kansallisen kaupunkipuiston statuksen vievän kaavoitusvaltaa pois kaupungilta ja vähentävän mahdollisuuksia hyödyntää Keskuspuistoa taloudellisesti kannattavampiin tarkoitusperiin.

Ulkoilumetsänäkin se on kuitenkin mittaamattoman arvokas ja Bertel Jungin elämäntyötä ja kaukonäköisyyttä sopisi kunnioittaa.

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavasta

2008-09-04T14:58:00.004+03:00

Ympäristölautakunta käsitteli tiistaisessa (2.9.) kokouksessaan Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaaehdotusta. Alueelle suunnitellaan uutta, n. 10.000 asukkaan kaupunginosaa. Monet järjestöt ja asukasyhdistykset ovat vastustaneet hanketta siltä osin kun rakentaminen kohdistuu nykyisille viheralueille. Kruunuvuorenlammen läheisyyteen on suunniteltu kerrostalovaltaista rakentamista. Ehdotimme kokouksessa alueen rajaamista nykyisestään. Lisäksi tein kaksi esitystä koskien viheralueille rakentamista. Olisin halunnut säilyttää Stansvikin alueen pientalorakentamiselta. Suunnitelmassa rakentamista on esitetty lähelle tulevaa Tahvonlahdenharjun luonnonsuojelualuetta. Lisäksi vastustin massiivisia täyttöjä merenrantaan. Esitykseni eivät menneet läpi. Sen sijaan ympäristölautakunta hyväksyi esitykseni tehdä ympäristövaikutusten arviointi (YVA) tulevista joukkoliikenneratkaisuista Kruunuvuoren alueelle.

Stansvikin harju takaisin, tästä on hyvä jatkaa

2008-08-13T21:44:00.004+03:00

Eilisen ympäristölautakunnan (12.8) yksimielinen päätös palauttaa Tahvonlahden harju takaisin luonnonsuojeluohjelmaan oli suuri voitto luonnonsuojelulle. Ulkopuolelle jäivät mm. Mustakupu ja Harmakari, mutta onneksi näitä ulkoluotoja eivät uhkaa raskaat maankäyttösuunnitelmat. Mutta keskustelu jatkuu. Seuraavassa kokouksessa käsittelemme näillä näkymin Helsingin kaupungin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaa, tuttavallisemmin LUMO. Siinä erimielisyyden kohteena on ollut metsänhoidolliset linjaukset ja kuinka turvata Helsingin metsien monimuotoisuus. Alla luonnonsuojeluohjelmaan tekemäni muutosesitys perusteluineen.

Esitän, että luonnonsuojeluohjelmaan liitetään mukaan Tahvonlahdenharju, joka on poistettu nykyisestä luonnoksesta kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksestä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta totesi lausunnossaan, että Tahvonlahdeharjun ja Stansvikin kartanoympäristön rauhoitus on vastoin yleiskaavassa ja yleissuunnitelmassa alueelle osoitettua virkistyskäyttötarkoitusta. Mielestäni tämä ei ole riittävä peruste kohteen poistamiseksi luonnonsuojeluohjelmasta. Sen sijaan alueen rauhoittamiseksi on useampi, painavampi peruste:

Tahvonlahdenharju on luokiteltu ykköskohteeksi kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä –selvityksessä. Ykköskohteiden säilymistä pidetään ensiarvoisen tärkeänä. Soraharjulla todetaan olevan luonnonsuojelu- ja opetusarvoa.

Mielestäni kaavoituksella ja kaavamerkinnällä luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) ei voida riittävän hyvin turvata Tahvonlahdenharjun säilyminen. Luonnonsuojelualueena Taivallahdenharjulla olisi selkeämpi status ja kohteen hoitoon olisi helpompi varata määrärahoja.

Luonnonsuojelualueena alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta vastaisi Helsingin ympäristökeskus ja suunnitelman vahvistaisi Uudenmaan ympäristökeskus. Alueen ollessa suojelukohteena voidaan alueen luontoarvot huomioida riittävästi ja tehdä ennallistavia suunnitelmia. Alueelle on levinnyt mm. alkuperäistä lajistoa uhkaava kurtturuusu, jonka Suomen ympäristökeskus on nimennyt helposti leviäväksi koristekasviksi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on huolissaan että Taivallahdenharjun virkistyskäyttö on uhattuna, jos kohde rauhoitetaan. Mielestäni huoli on turha. Varsinkin jos kohde suojellaan ensisijaisesti maisemallisista ja geologisista syistä ei se rajoita alueen virkistyskäyttöä.

Myös lepakoiden elinolosuhteiden huomioiminen ei vaadi alueelle käyttörajoitusta. Seurasaaren lepakot ovat hyvä esimerkki siitä, että ahkerasti käytetty ulkoilukohde voi toimia myös lepakoiden elinalueena. Sen sijaan metsien liiallinen hoito ja harvennushakkuut voivat olla uhkana lepakkokannan viihtyvyydelle.

Stansvik palautettiin suojelualueeksi

2008-08-13T11:48:00.000+03:00

Eilisessä (11.8) Helsingin ympäristölautakunnan kokouksessa Stansvikinharju palautettiin yksimielisesti Kati Vierikon aloitteesta suojelualueiden listalle. Kiitos Kati ja eläköön Stansvik!

Helsingin luonnonsuojeluohjelmasta esitetään poistettavaksi kolme kohdetta

2008-08-03T16:09:00.010+03:00

Helsingin ympäristölautakunta käsittelee seuraavassa kokouksessaan tiistaina 12.8. Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmaa. Alkuperäisessä luonnoksessa suojeltavia kohteita oli mukana 28 uutta suojelualuetta. Helsingissä on vuonna 2008 yhteensä 40 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on noin 460 hehtaaria. Uusien, ehdotettujen suojelualueiden yhteispinta-ala on noin 14 hehtaaria. Kohteista 12 sijaitsee kaupungin omistamilla alueilla mantereella ja 10 saaristossa. Loput sijoittuvat valtion, yksityisten tai yhteisöjen omistamille maille.

Alkuperäinen esitys on ollut kevään aikana lausuntokierroksella. Lausuntoja saapui 23. Saatujen lausuntojen perusteella ohjelmaluonnoksesta on poistettu kolme kohdetta: Harmakarin ja Mustukuvun saaret sekä Tahvonlahdenharjun alue Kruuvuoressa. Positiivsta on, että ohjelmaan on otettu mukaan kolme uuttaa kohdetta Varjakanpuiston tervaleppäluhta (2,43 ha) Vartiokylässäja Uutelan neva (1,23 ha), joita esittivät Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Luonnontieteellinen keskusmuseo sekä Rudträskin kosteikko ((6,91 ha) Vuosaaressa, jota esitti Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Huolestuttavaa on, että Tahvonlahdenharjun (9,04 ha) alue on päätetty poistaa ohjelmasta kokonaan. Kyseinen kohde sijaitsee kokonaisuudessaan Kruunuvuoren rannan osayleiskaava-alueella. Kaava on valmisteilla kaupunkisuunnitteluvirastossa ja kyseisen viraston ”ansiosta” kohde on poistettu suojeluohjelmasta.

Tahvonlahden harju on arvioitu yhdeksi arvokkaimmaksi kallio- ja maaperän luontokohteeksi, joiden rauhoittaminen ja säilyminen on ensiarvoisen tärkeää. Se on upea luonnontilainen harju, jolla on suuri maisema-, opetus ja luonnonsuojeluarvo. Harjun länsiranta on kasvistoltaan monipuolinen ja koostuu hienoista merenrantaniityistä sekä hiekka- että somerikkorannoista. Lajistoon kuuluvat mm. rantasappi, käärmeenkieli ja särmäputki. Lue lisää lajistosta Michaelin edellisestä jutusta.

Harju ja kartanoalue ovat myös tärkeä lepakoiden esiintymisaluetta. Kaikki Suomen 11 lepakkolajia on rauhoitettu. Harjualue on todella upea koko perheen retkeilykohde. Maisemat ovat silmiä hiveleviä.

Yleiskaava 2002:ssa Tahvonlahden harju ja Stansvikin kartanoympäristö on merkitty osaksi kaupunkipuistona kehitettävää aluetta. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä rauhoitusesitys olisi vastoin yleiskaavan virkistyskäyttötarkoitusta. Mielestäni tämä on käsittämätön väite, sillä tuleva luonnonsuojelualue sallisi edelleen kartanon toiminnan ja alueen käytön virkistystarkoitukseen. Suojelukohteena alueen ominaispiirteet ja luontoarvot säilyttää hoito- ja käyttösuunnitelman avulla. Alueen hoito olisi luontoasiantuntijoiden käsissä, eikä muu virasto pääsisi ajattelemattomuuttaan tai tietämättömyyttään turmelemaan kohdetta. Jo nyt alueelle on levinnyt kurtturuusu (ks. kuva), joka on Suomen ympäristökeskuksen mukaan alkuperäislajistolle haitallinen koristekasvi.

Kruunuvuoren alueelle suunnitellaan uutta, noin 10.000 asukkaan kaupunginosaa. Kohteen luontoarvoille on taattava riittävä suojelustatus. Pelkän kaavoituksen keinoin se ei tule onnistumaan. Alue on saatava takaisin luonnonsuojeluohjelmaan vähintään harjun alueen osalta.

Kuvareportaasi Stansvikista

2008-07-28T12:01:00.003+03:00

23.7 kokoontui kymmenisen luonnonystävää bussi 88:n päätepysäkille. Kolme ja puolituntinen retki vei Stansvikinharjun kautta rantoja pitkin uhanalaiselle Uudenkylän mökkikylälle.

Stansvikin alueen flora on edustava ja kattava. Alla vain kalpea aavistus siitä rikkaasta kasvillisuudesta, ja muista uhanalaisista luonnonrikkauksista, jotka matkallamme kohtasimme. Pian suurin osa niistä tulee olemaan Stansvikissa muistoja vain.

Peltokierto.Syysmaitiainen.Karhunputki. Tästä tulisi kulkemaan uusi, Stansvikin rakennettavalle alueelle vievä päätie. Lehtopalsami.Vanhoissa havu- ja sekametsissä (Heinzel-Fitter-Parslow 1974) viihtyvä lapinpöllö piti vasemmanpuoleista oksaa jonkin aikaa tukikohtanaan, ei vain yksi, vaan peräti kolme, ja vieläpä samanaikaisesti!Ojakärsämö.Stansvikin kartanon kuuluisa tammikuja.Stansvikin kartano-alueen kartta, jonka alalaidassa näkyy Stansvikinniemi. Keltasauramo.Ahojäkkärä.Todellinen luonnon bukee. Kuvassa muun muassa mataroita, kuten keltamatara ja piennarmatara sekä päivänkakkara.Kalliotuhkapensas, joka on niin harvinainen, että jo se olisi riittänyt syyksi pitää Stansvikinniemi Helsingin ympäristölautakunnan ehdottamalla suojelualueiden listalla. Mutta ei, sillä kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että sillä on suurempaa luonnonsuojeluasiantuntemusta, ja poisti sen lopullisten suojelualueiden listalta.Stansvikinniemen harju, joka on harvinaisen hyvin säilynyt pinnanmuodostuksemme muistuma viimeisestä jääkaudesta.Rantavehnä.Keltamaite.Tällaiset ikihongat pitäisi kaupunkisuunnitteluviraston mielestä kaataa. Uudenkylän mökkikylää, joka aiotaan jyrätä asuntojen tieltä.
Stansvikin rannan maisemat tuovat mieleen Suomen saariston. Ai niin, tämähän on saaristoa!

Edessä Pitkäluoto.

Varisluoto.

Kallioon kaiverrettu teos symboloi taistelua Stansvikin Uudenkylän mökkikylän puolesta. Pro Stansvik!

2008-06-20T23:07:00.002+03:00

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Alue on pääosin asemakaavoittamaton ja asemakaavalla halutaan turvata alueen säilyminen nykyisessä virkistyskäytössä. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus sekä siihen liittyvä hiihtotunneli.

Keskustelutilaisuus aiheesta pidettiin 16.6. klo 17 - 19 Paloheinän ulkoilumajalla, Pakilantie 124. Kaavan valmistelija on tavattavissa myös kaupunkisuunnitteluvirastossa sopimuksen mukaan.

Näkymä Jokeri kakkosen tunnelin pohjoisemman sisäänkäynnin kohdilta kaakkoon. Lienevätkö puut tässä iltapäivätorkuilla, onko ne kaadettu jo valmiiksi parin vuoden päästä alkavien tunnelitöiden helpottamiseksi vai metsurien työllistämiseksi, on minulle mysteeri.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla, ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille. Alkuvaiheessa ei kuitenkaan ole tarkoitus mitenkään valvoa tunnelin mahdollista väärinkäyttöä yksityisautoilijoiden läpiajoväylänä, koska kokemukset Haagan halkaisevalta vastaavalta joukkoliikennekadulta, Eliel Saarisen tieltä ovat olleet "positiivisia". Eliel Saarisen tiellä kulkevista ajoneuvoista on laskennan mukaan yksityisautoja "vain" noin neljännes.

8 minuutin vuorovälein Myyrmäen ja Vuosaaren väliä kulkeva pikabussilinja-Jokeri II kulkisi siis täten uuden, suunnitteilla olevan Kuninkaantammen asuinalueen ohitse, jonne lisäksi suunnitellaan jatkettavaksi bussilinjaa 66 A. Tarkoitus on pitkällä tähtäimellä siirtää 66 A:n toinen päätepysäkki Lauttasaaresta Elielinaukiolle, viimeistään länsimetron valmistuttua.

Paloheinästä Jokeri jatkaa itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Samalla ainakin minulle tuntemattomasta syystä Keskuspuiston etelärajaa - tai tässä kohdassahan sitä jo aletaan kutsumaan Helsinkipuistoksi siirretään pohjoiseen. Se niistä lupauksista, että Keskuspuiston pinta-alan vakiona pitämiseen oltaisiin sitouduttu. Ja se niistä vakiona pitämisistä; Kuninkaantammen asukkaille aiotaan rakentaa pallokenttä Keskuspuistoon, eikä esimerkiksi asuinalueen keskelle, jossa se palvelisikin paremmin asukkaita.

Kuvassa vasemmalla näkyvä metsä on virhe. Se ei ole Keskuspuistoa, vaan kohta entistä Helsinkipuistoa.

Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedetään toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa saatetaan käyttää hiihtoputkena. Ymmärrän sen perustelun rakentaa hiihtoputken, että muuten helsinkiläiset hiihdon harrastajat ajavat - yleensä autoilla - lumettomina talvina pitkiäkin matkoja päästäkseen harrastamaan liikuntaa, eikä näin tietenkään pitäisi olla. Kuitenkin, tunneli tuo myös hiihdon harrastajia muualta Helsinkiin, lisäten liikennettä, joten ei ole toteennäytettävissä, että tunneli olisi päästöneutraali, saatikka niitä pienentävä. Jos hiihtoputki toteutuu ja mahdollisesti muutoinkin, Paloheinän ulkoilumajaa saatetaan laajentaa nykyisen ulkoilumajan luoteispuolelle.

Lieneekö kuvan rakennelma varautumista ulkoilumajan laajennuksen pohjatöitä varten?

Jokeri kakkosen tavoitteet, houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin, vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä, jolloin päästöt tulisivat olemaan minimaalisia. Kuitenkin, minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Edellämainittujen suunnitelmien lisäksi, Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän niin sanottua hoitoa kovalla kädellä ainakin jo edellämainitun Perhekunnantien jatkeen varrella - jota pitkin muuten tullaan vetämään bussi 43:n jatke Kuninkaantammeen mutta joka nyt on suosittu ulkoilutie - ja monin paikoin Paloheinän, Pitkäkosken ja Haltialan välisiltä alueilta. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Lisäksi Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita; Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helsingin Vesi parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Alla Helsingin Veden työmaa Paloheinässä.

Lisätietoja suunnitelmista antavat maisema-arkkitehti Jyri Hirsimäki, puhelin 310 37213 ja vs. toimistopäällikkö Raisa Kiljunen-Siirola, puhelin 310 37209.

Hoitoa, avohakkuita vai suojelua?

2008-05-09T16:07:00.004+03:00

Monimuotoisen metsän monimuotoisen hoidon jäljet Pirkkolassa. Puut ovat siistissä pinossa, vaikka Rakennusvirastosta vakuutetaankin, ettei Helsingin metsillä ole tuottotavoitteita.

HeVi:n ja Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen ”Hoitoa, avohakkuita vai suojelua” Helsingin metsänhoidosta eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfoon torstaina 8.5. klo 16.30-18.30 oli kokoontunut kymmeniä ihmisiä, jotka olivat lähes yksimielisiä siitä, että Helsingin metsissä ei tarvita avohakkuita ja että Helsingin metsänhoito pitäisi siirtää Rakennusvirastolta ympäristökeskuksille.

Tilaisuuden kokoonkutsujana toimi herttoniemeläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, joka monien muiden helsinkiläisten tavoin on kauhistunut siitä, että lähimetsä kettuinen ja lintuineen on menetetty. Puheenjohtajana toimi tutkija ja kaupunkimetsäaktivisti, Helsyn puheenjohtaja, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän toinen puheenjohtaja Kati Vierikko.

Rakennusviraston Tiina Saukkonen todisteli, että metsänhoito ja luonnon monimuotoisuus eivät ole ristiriidassa keskenään ja että metsänhoito perustuu asukasmielipiteeseen, jota luonnonhoidon suunnitelmaa laadittaessa koordinoi Helka. Kuitenkaan, Kaupunkimetsäliikkeen ja Laajasalon asukasyhdistyksen Toni Amnellin mukaan kaupunginosayhdistykset eivät kattavasti edusta asukasmielipidettä, ja lisäksi mielipidekyselyt ovat ohjailevia, jolloin mahdollisuudeksi jää ottaa kantaa vain valmiiksi annettuihin vaihtoehtoihin, jotka kaikki siunaavat metsän siistimisen turvallisuuden nimissä.

Helkan Maija Sipilä puolusti rakennusviraston kantaa, jonka mukaan metsänhoidossa huomioidaan paitsi luonnon monimuotoisuuus, myös mielipiteiden moniarvoisuus. Sipilän mukaan luonnonsuojelijat eivät saisi hallita keskustelua liiaksi, ja Saukkonen olisi kaivannut tilaisuuteen moniarvoisempia näkemyksiä. Toisaalta Kaupunkimetsäliikkeen Martti-Tapio Kuuskoski korosti sitä, että maallikkoasukas ei voi argumentoida asiantuntija-metsänhoitajaa vastaan, joka piiloutuu asiantuntijadiskurssinsa taakse.

Kaupunkiekologi Kaarina Heikkosen mukaan lahopuut ovat linnuston – etenkin tikkojen – kannalta tärkeitä, ja niitä jätetään Saukkosen mukaan metsiin aina kun mahdollista. SLL:n metsävastaava Risto Mustonen totesi, että noin 20-25 % Suomen lajistosta on riippuvaisia lahopuista, jotka pitäisi jättää Helsingissä metsiin, kuten esimerkiksi Vantaalla tehdään. Kaupunkimetsäliikkeen Anna-Liisa Mattsoff ja Yleisten töiden lautakunnan Jussi Heinämies peräänkuuluttivat lisää vanhoja puita kaupunkimetsiin, jotta luonnonhoidon suunnitelman monimuotoisuuden tavoite toteutuisi.

Metsien pitäisi antaa uudistua luonnonmukaisesti, tähdensi tutkija Susanna Lehväsvirta. Kuitenkin Saukkosen mukaan metsänhoidon tavoitteena on taata elinvoimaisia metsiä myös tuleville sukupolville ja että paikoin metsiä kaadetaan, jotta ne voitaisiin ennallistaa esimerkiksi niityiksi ja jotta päästäisiin eroon puutaudeista ja sienistä. Aukkohakkuuiden tilalle istutetaan usein uusia puita ja puulajeja, totesi Saukkonen. Mustosen mukaan tämä tietää kuitenkin uusia paikalliseen ekosysteemiin sopimattomia tauteja ja loisia. Mattsoffin mukaan metsän uudistuminen kestää 40-50 vuotta, ja Vantaan Vihreiden Kimmo Jääskeläinen totesi, että taudit ja sienet kuuluvat metsään, ja luonto hoitaa itse itsensä.

Saukkonen väitti, että Helsingissä ei ole täysin luonnonvaraisia metsiä, ja ihmisen kädenjälki näkyy jo kaikkialla. Risto Mustosen mukaan juuri tällä perustellaan hakkuut, jotka Kuuskosken mielestä ovat hygienian korostamisessaan arjalaishenkisiä. Luonnonsuojeluohjelmassa suurin osa arvokkaista metsäalueista sijaitsi Haltialassa ja Viikissä.

Kaupungin tiivistyminen aiheuttaa Saukkosen mukaan lisääntyvää virkistysalueiden käyttöpaineita, ja virkistysalueita pyritään hoitamaan puistomaisesti, lisäten avoimia näkymiä. Saukkonen väitti, että asukkaat haluavat hyvinhoidettuja virkistysmetsiä ja ettei tämä olisi ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden kanssa. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon mukaan metsänhoito on kuitenkin käytännössä johtanut siihen, että esimerkiksi Herttoniemessä metsästä on tullut tuulitunneli, jossa metsän huminan sijasta kuunnellaan polttomoottoreiden räminää.

Alanko-Kahiluodon mukaan Helsingin metsänhoitoa luonnehtii periaatteiden ja käytäntöjen kohtaanto-ongelma, jossa edes korkein virkamiesjohto ei ole tietoinen kentällä suoritettavan metsänhoidon käytäntöjen poikkeavan julkikirjatuista periaatteista. Saukkonen kielsi tämän kohtaanto-ongelman.

Tilaisuuden perusteella voidaan kuitenkin puhua paitsi edelläkuvatun kaltaisesta kohtaanto-ongelmasta, myös asukasmielipiteen ja metsänhoitokäytäntöjen kohtaanto-ongelmasta, samaten Rakennusviraston väärinymmärtämästä virkistysmetsän määritelmästä, jossa kaupunkiin sopivat vain hoidetut puistot ja metsiä hoidetaan vanhoin talousmetsänhoidon käytäntein.

Puut pois kaupungin metsistä!

2008-04-25T09:48:00.009+03:00

Kuvat ovat Pirkkolan metsätuhoista.

Metsäkone tekee tuplatuhoa. Sitä varten pitää kaataa puita, jotta sille saataisiin raivattua tie, jota pitkin se pääsee suorittamaan varsinaisen tehtävänsä.

Sama toisesta suunnasta.

On siinä rajoilla, voiko tätä enää kutsua metsäksi. Ehkä Keskuspuisto aiotaan "hoitaa" sellaiseksi puistoksi, millaisiksi puistot oikeissa metropoleissa ymmärretään.

Minne se metsä oikein on hävinnyt... tähän! Puut ovat kauniissa pinoissa, ne voisi noutaa vaikka saunapuiksi.

Puut pois! Puunraatojen korjaaminen tukki ulkoilupolun, minkä takia uimahallilta Hämeenlinnantielle yrittänyt mopo kiersi - pururataa pitkin. No, on hyvä, että nuorilla on reippaita, ulkoilullisia harrasteita.

"Totta kai, tosta pannaan puisto muovipussiin. Lapset rakastuvat Hullujussiin. Oi, mikä hullu mä oon. Voi kuinka pieni mä oon" (Hector: Asfalttiprinssi)

Helsingin virkistysmetsissä liikkujat ovat viime aikoina monin paikoin joutuneet järkytyksekseen havaitsemaan, että siinä, missä viimeksi oli vielä metsää, onkin nyt hakkuuaukea. Metsänhoidoksikin kutsuttuja harvennushakkuita, paikoitellen jopa avohakkuita on suoritettu Helsingissä ainakin Rastilassa, Herttoniemessä, Pirkkolassa ja Pohjois-Haagassa. Asia on herättänyt keskustelua, ja siitä on kirjoiteltu jopa Helsingin Sanomissa.

Maanantain 21.4. Hesarin kaupunkisivuilla Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen toteaa, että hakkuut merkitsevät sitä, että "maakuntien tehometsätalousmallia tuodaan Helsingin virkistysmetsiin". Mustonen kävi jutussa toteamassa Herttoniemen metsän tuhot, ja totesi Herttoniemen metsän olevan merkittävä lintumetsä koko Uudenmaan tasolla. Herttoniemen metsässä viihtyy esimerkiksi laaja tikkafauna ja satakieli. Mustonen ihmettelee, miksi metsästä on kaadettu terveitäkin puita, todeten, että metsä on pilalla seuraavan 15-20 vuoden ajan.

Tiistain kaupunkisivulla puolustautuvat rakennusviraston edustajat. Metsäsuunnittelija Timo Virtanen perustelee hakkuita ulkoilijoiden turvallisuudella, ja metsävastaava Vesa Koskikallio tarkentaa, että Herttoniemessä ei oltaisi menty pikkutikan reviirin sisälle. Virtanen väitti, että metsänhoitoa tehdään tulevien sukupolvien vuoksi; kaadettujen kuusien tilalle istutetaan männyn ja koivun taimia.

Keskiviikon yleisönosastolla julkaistiin Helsyn, Luonto-Liiton ja lintutieteellisen yhdistys Tringan yhteiskirjoitus, jossa todettiin, että kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja on vaalittava, sitä ei saa hoitaa kuin talousmetsää. Järjestöt haluavat puolustaa lähimetsiä, joiden avohakkuut eivät saa juurikaan kaupunkilaisten kannatusta.

Helsingin virkistysmetsien hakkuista mielipidekirjoituksia voi lukea ja kuvakoosteita katsella blogissa http://kaupunkimetsa.blogspot.com. Pirkkolan metsätuhoista laajamittainen kuvakollaasi löytyy osoitteesta keskuspuisto.blogspot.com.

2008-04-22T23:08:00.001+03:00

PÄÄKAUPUNKISEUDULLE ON LAADITTAVA VIHERALUEKAAVA

Viime viikon Helsingin sanomissa (14.04.08) oli artikkeli pääkaupunkiseudun hienoista retkikohteista. Useimmat kohteet sijaitsevat kuitenkin yli puolen tunnin bussi- tai junamatkan päässä. Nuuksiossa tai Sipoonkorvessa ei ole tarkoituskaan ulkoilla päivittäin. Jotta tavoittaisimme luonnonrauhan vaivattomasti, meillä on oltava koko pääkaupunkiseudun kattava viheralueverkosto. Kunnianhimoiset maankäytön tavoitteet nostaa pääkaupunkiseudun neljän kaupungin asuntotuotanto lähes 10.000 uuteen asuntoon vuodessa on selkeä uhka viheralueillemme.

Turvataksemme asukkaille ja kaupunkiluonnolle tärkeät viheralueet – metsäiset alueet, arvokkaat kalliot, rakentamattomat rannat, arvokkaat kulttuuribiotoopit – Helsingin, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan tulisi laatia yhteinen viheraluekaava. Kaavan tavoitteena on turvata koko pääkaupunkiseudun kattava viherverkosto, jossa toteutetaan ”viheralueiden minimipinta-alaa kaupunginosittain” periaatetta. Kaikilla kaupunkilaisilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus lähiluontoon, asuinpaikkaa katsomatta.

Ajatus ei ole uusi. Luonnonsuojelujärjestöt esittivät jo seitsemän vuotta sitten, ennen Helsingin yleiskaava 2002 hyväksymistä, että pääkaupunkiseudulle tulisi laatia yhteinen viheraluekaava.

Pääkaupunkiseudun yhteinen viheraluekaava toteuttaisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen 47§:n kuntien yhteisen yleiskaavan hengessä. Kaavoituksen tulisi perustua asiantunteviin luontokartoituksiin. Tiedon keruussa yhteistyö luontojärjestöjen, luontoharrastajien ja paikallisasukkaiden kanssa on tärkeää. Olemassa oleva luontotieto tulisi kerätä yhteiseen tietokantaan, joka olisi sekä suunnittelijoiden että viheralueiden käyttäjien hyödynnettävissä.

Viheraluekaavan yhtenä tärkeänä tavoitteena on laajojen, yhtenäisten metsäisten alueiden ja näiden välisten yhteyksien säilyttäminen. Lisäksi kaavalla turvattaisiin muut arvokkaat, luontaisenkaltaiset elinympäristöt. Kaavassa pitäisi käyttää riittävän tarkkoja kaavamääräyksiä, jotka osittain myös ohjaisivat alueiden hoitoa ja yleistä käyttöä. Luonnonsuojelualueet ja muut kaupunkiluonnon monimuotoisuuskeitaat olisivat mukana viheraluekaavassa.

Tiivis kaupunkirakenne ja toimiva joukkoliikenne ovat periaatteita, jotka ohjaavat tämän päivän ekologista kaupunkisuunnittelua. Ilmastonmuutostalkoot tuntuvat välillä polkevan alleen luontoympäristöön ja monimuotoisuuteen liitettäviä arvoja. Näiden ei kuitenkaan tulisi olla toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä.

Toimiva yhteiskuntarakenne pitää sisällään viheralueverkoston, joka
- tarjoaa mielenrauhaa ja virkistäytymistä kaupunkilaisille
- tarjoaa palan aitoa luontoelämystä kaupunkilaisille
- turvaa paikallista ja alueellista monimuotoisuutta
- tarjoaa elinympäristön monille urbaanissa ympäristössä pärjääville eläinlajeille
- hillitsee biomassallaan kaupungin lämpötilavaihteluja
- suodattaa kaupungin pölyjä ja pienhiukkasialuo ainutlaatuisen pääkaupunkirakenteen verrattuna muihin eurooppalaisiin metropoleihin

HELSINGILLE TARVITAAN OMA KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

2008-04-15T12:55:00.003+03:00

HeVin viheraluetyöryhmä 5.4.2008:

Helsingille tarvitaan oma kansallinen kaupunkipuisto

Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmä kannustaa Helsingin kaupunkia tekemään ympäristöministeriölle hakemuksen Helsingin keskuspuiston ja Helsinkipuiston yhdistämiseksi kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Kansallinen kaupunkipuisto turvaisi huomattavasti voimassa olevaa yleiskaavaa paremmin näiden alueiden säilymisen tulevaisuudessakin kaupunkilaisten virkistyskäytössä olevina, arvokkaita luonto- jakulttuurikohteita sisältävinä alueina.

Kansalliset kaupunkipuistot on jo perustettu Hämeenlinnaan, Heinolaan jaPoriin. Kaupunkipuistoselvityksiä on tekeillä mm. yleiskaavaprosessien yhteydessä ainakin Turussa, Forssassa, Porvoossa, Kotkassa, Hangossa, Jyväskylässä ja Vaasassa.

Kansallisen kaupunkipuiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita, merkittäviä kulttuuriympäristöjä sekä arkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. Sen tulee olla riittävän laaja jahäiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen sekä kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. Alueelle on muodostuttava lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä.

Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.

Yleiskaavaan on merkitty alue, jota on kirjattu kehitettävän Helsinkipuistona. Tämä määritelmä on epämääräinen, eivätkä kaupunkilaiset voi olla varmoja että kaupunki haluaa säilyttää alueen rakentamiselta tulevaisuudessakin. Nyt tästä alueesta tulee kehittää Kansallinen kaupunkipuisto ja sille tulee antaa todellinen kaupunkipuiston status.

Pääkaupunkiseudulle tarvitaan oma viheraluekaava

Pääkaupunkiseutua tulee tarkastella kokonaisuutena myösviheraluekysymyksissä. Kansallinen kaupunkipuisto, Nuuksionkansallispuisto ja Sipoonkorven kansallispuisto muodostaisivat hyvintoisiaan täydentävän viheraluekokonaisuuden pääkaupunkiseudulle.

Yleiskaava 2002 ei tarkenna viheralueiden osalta maakuntakaavaa kuten olisi tarkoitus. Siitä puuttuvat mm. ulkoilureitit ja ekologiset käytävät, jotka sentään näkyvät maakuntakaavasta. Tarvitsemme maakuntakaavaa tarkentavan linjauksen siitä, miten merkittävät viheraluekokonaisuudet voivat jatkua katkeamattomina yli kuntarajojen. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan yhteinen viheraluekaava paikkaamaan maakuntakaavan ja yleiskaavan puutteita.

Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmä
http://skutta.blogspot.com/

Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtajat
Kirsikka Bonsdorff, 040 764 5743, kirsikka(at)kirsikka.info
Kati Vierikko, 040 737 2298, kati.vierikko(at)helsinki.fi

Déja vu - kaavoituskiista Oslossa

2008-02-12T18:50:00.000+02:00

Tervetuloa Voldsløkkaan!

Olin kuuntelemassa paikallisessa asukas- tai kaupunginosatalossa (sellaisiksi niitä Oslossa kutsutaan) yleisötilaisuutta, jossa keskusteltiin suunnitelmista muuttaa paikallinen Voldsløkkan ulkoilualue urheilupuistoksi. Paikalle kokoontuneet paikallispoliitikot näyttivät olevan puoluekannasta riippumatta suhteellisen yksimielisiä suunnitelman tarpeellisuudesta. Helsinkiläisessä mittakaavassa Voldsløkka on suhteellisen vaatimaton urheilupuistoksi; nykyisellään se on vihreä, joskin hieman ränsistynyt keidas Sagenen kaupunginosassa, ja ainoa Sagenen liikuntaan soveltuva ulkoilualue, läheisen Akerselvan joenrantaa lukuunottamatta. Alueella on lasten leikkipuisto, kaksi rantalentopallokenttää, täkäläisittäin vaatimaton pari-kolmetuhatta henkeä vetävällä katsomolla varustettu jalkapallostadion josta kuitenkin esimerkiksi Vuosaaren Viikingit olisivat onnellisia, jalkapallon harjoittelukenttiä, muutama tenniskenttä, varastoja ja joidenkin yrityksien takapihoja, parkkipaikkoja sekä suhteellisen runsaasti vapaaseen oleskeluun soveltuvaa nurmikkoa. Alueen kiertää ulkoilupolku (joka on paikoitellen epätasainen ja noin parinsadan metrin matkalta asfaltoitu!), joka on noin mailin mittainen.

Voldsløkkan kiertävä noin mailin mittainen polku on "vihreä reitti". Tosin ei kyllä kovinkaan hääppöinen.

Paikalle kokoontuneiden suurin huolenaihe oli muutostöistä aiheutuva lisääntyvä liikenne, ja liikenteen lisääntymisen siunasivat välttämättömyytenä myös paikallispoliitikot, etenkin paikallisen autopuolueen Høyren edustaja, joka totesi, että lapsia isoine pelikasseineen pitää kuljettaa autolla. Tämä on yllättävän tuttu argumentti tämäkin Suomesta; Päivi Lipponen totesi juuri Iltalehden haastattelussa että lapsiperheelle auto on muka välttämättömyys. Ehkä autottomat eivät saisi edes lisääntyä, tai ainakin lisääntyville pitäisi kustantaa valtion toimesta ajokortti?

FRP:n (Edistyspuolue, paikallinen Perussuomalaiset, nimessä on tietty tavoittelematon ironia) edustajan mukaan kaupunginosavaltuusto ei voi tehdä kovin omavaltaisia irtiottoja liikenneratkaisuissaan, vaan kyse on koko kaupungin asiasta. Niin onkin; Oslon kaupunginkin mittakaavassa Sagenen joukkoliikenneyhteydet ovat varsin hyvät, ja alueen ohitse kulkee usea bussi. Paikallisbussien vuorovälejä tuleekin tihentää houkuttelevana vaihtoehtona yksityisautoilulle, muuten alueesta tulee - kuten eräässä yleisöpuheenvuorossa viitattiin - loukko, jonne paikalliset ulkoilijat eivät jalkapallo-otteluiden aikana pääse turvallisesti.

Näkymä lähimmältä bussipysäkiltä. Oikealla häämöttää Ekeberg Hagebyn siirtolamökkialue, ja suoraan edessä, alle sadan metrin päässä Voldsløkka. Ai miten niin ei pääse bussilla, ja pysäkiltä on niin kovin pitkä matka kantaa urheilukassia...

Mitä liikenteelle sitten pitäisi tehdä? Venstren edustaja tyytyi toteamaan - ilman mitään ratkaisuehdotuksia - että asiaan pitäisi saada ratkaisu yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa, joista osa oli sitä mieltä, ettei heitä kuunnella, ja että etenkin Høyre syyllistyy kovakorvaisuuteen. Høyren edustajat kiistivät tämän ponnekkaasti, ja kehottivat olemaan heihin yhteydessä. Toinen høyreläinen jopa sanoi, että stadionille vievästä Stavangergatasta tultaisiin tekemään ympäristökatu eli miljøgata, mitä ihmettä sitten tarkoittaakaan. Ehkä sillä saa ajaa vain biopolttoainetta käyttävällä tai kenties polkuautolla, tai sitten siitä koristellaan esplanadi.

Stavangergatan tuleva ympäristökatu?

Siitä, tultaisiinko lisääntyvä automäärä sitten sijoittamaan stadionin alle mahdollisesti kaivettavaan parkkiluolaan vai lähikatujen asukaspaikoille, ei oltu yksimielisiä. Tosin paljon äänessä ollut høyreläinen taas pyysi ajattelemaan omaa napaa kauemmas, todeten että Voldsløkkasta voisi tulla alueen brändi ja vetovoima(kas kun ei kilpailukyky, tuttu kokoomuslainen ideologia taas huutaa tyhjyyttään)tekijä, ja että koska sagenelaisetkin asioivat (omilla autoillaan) oman alueensa ulkopuolella, on aivan loogista ja hyväksyttävää että tännekin tullaan muualta. Tosin eräs pitkän linjan paikallispoliitikko - noin 60 -vuotias mies, joka ei edes omista autoa! - totesi, että hän ei tarvitse Sagenessa autoa, mitä hän piti alueen hyvänä puolena.

Asukaspysäköintiä lähikadulla, siirtolamökkialueen vieressä. Minne väliin tänne muka mahtuisi? Vertailun vuoksi, ottelupäivinä Helsingin vanhan jäähallin vastapäinen "joutomaa" lasten liikennepuiston ja ratsastuskentän välissä täyttyy autoista. Jalankulkijalla tai pyöräilijällä ei ole silloin väliin mitään asiaa.

Jalkapallostadionin tarpeesta ei oltu aivan yksimielisiä. Paikalla ollut pitkän linjan kuntourheilija peräänkuulutti tarveanalyysiä. Parin-kolmen kilometrin säteellä on jo Ullevaalin kansallisstadion ja Bislett, ja FRP:n edustaja pani populistisesti vastakkain päiväkodit ja jalkapallostadionin, vedoten siihen että alueen väestömäärä on noussut voimakkaasti. Ehkä sitten kunnostetaan Ullevaalista uusi, uljas päiväkoti, ja tunnustetaan, että lapsien hoitaminen on urheilulaji. Tai ehkä urheileminen onkin lapsellista?

Järjestäytyneellä kilpaurheilulla on aina omat puolestapuhujansa, jotka ovat kaupallisia tahoja; kuntourheilun puolustaminen jää yksittäisille ihmisille ja kansalaisjärjestöille, ja kuntourheilun tarpeet jäävätkin usein jalkoihin (vertailun vuoksi, Suomen baseball-liitto yrittää lobata Maunulan ulkoilumajan läheisyyteen stadionia nurmikentälle, joka on nyt koiraharrastajien ja ulkoilijoiden yleisessä käytössä; baseballstadionin toteutuessa, aluetta voitaisiin pitää yleishyödyllisessä käytössä vain talvisaikaan. Tilanne on samankaltainen Talin golfkentällä, joka on hiihtäjien ja pulkkailijoiden käytössä talvisin.

Tämä nurmikko on demokraattinen, ei valikoi käyttäjiään eikä syrji ketään. Siihen sopivat lounastaukoa pitävät työmiehet, piknikillä olevat ystävykset, koiranulkoiluttajat kuin frisbeenheittäjätkin, sekä lukuisia vapaassa käytössä olevia pieniä jalkapallokenttiä.

Tali houkuttelee esiin muitakin analogioita. Kuten Talissakin, Voldsløkkassa on urheilupuisto ja siirtomökkialue vierekkäin, ja molemmissa urheilupuistoa kiertävän ulkoilutien pituus on noin 1,6 km. Helsingissä ahkeroiva yhden miehen anti-siirtolamökki- ja antigolflobby on ehdottanut, että Talin golfkentän tilalle rakennettaisiin Helsingin merellinen Tapiola, mikä on sikäli erikoinen ehdotus ettei Talin golfkenttä ole meren rannalla. Golfkentän vieressä taas on siirtolamökkialue, joka pitäisi sosialisoida, kuten kaikki muutkin epäoikeudenmukaiset etuoikeudet. Jos rinnastetaan kaksi elitististä - tai ainakin kallista - harrastusta, ilmailu ja golf toisiinsa; en muista nähneeni häneltä sellaista ehdotusta, että Malmin lentokentän tilalle voitaisiin rakentaa asuntoja. Tein tämän syrjähypyn siksi, että paikalla ollut pitkän linjan kunnallispoliitikko kertoi, että vielä 70 -luvun alussa läheinen Ekeberg Hagebyn siirtolamökkialue oltiin jyräämässä uuden Oslon päälentokentän tieltä; ehkä Helsingissäkin voitaisiin sijoittaa Malmin kenttä sopivasti jonkin siirtolamökkialueen paikalle? Ekeberg Hageby rauhoitettiin vasta vuonna 1974.

Ekeberg Hageby

Paikallisilla urheiluseuroilla - kuten Skeidin jalkapallojoukkueella ja Sagenen maahockeyseuralla - oli tilaisuudessa omat lobbaajansa, joista Skeidin edustaja korosti, että Skeid ansaitsee oman stadionin, ja häntä komppasi paneelin puheenjohtaja, jonka mielestä Skeid on tärkeä alueen identiteetinrakentaja, luoden positiivisia esikuvia alueen lapsille ja siten tehden ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Maahockeyn taas korostettiin integroivan alueen pakistanilais- ja intialaisperäisiä lapsia yhteiskuntaan heidän omaan kulttuuriinsa soveltuvalla tavalla; nyt maahockeystä innostuneet nuoret joutuvat vaihtamaan jalkapalloon, sillä maahockeyn pelaamiselle ei ole paikkaa.

Moni yleisöpuheenvuoron käyttäjä mainitsi erikseen asuvansa suunnittelualueen naapurissa, mikä on Suomessakin yleinen argumentti; omakohtaisuus tekee kannanottohalukkuuden ymmärrettäväksi, mutta asian vastapoolina vaanii aina nimby-argumentti, jolla yleisen edun taakse piiloutuvat poliitikot voivat aina ampua alas sen asukasmielipiteen, jota he ovat tulleet kuuntelemaan. Paneelin Høyre-jäsen erikseen oikein ylpeili sillä, että hän edustaa koko kaupungin etua, eikä ole paikallinen. Hän myös muistutti yleisöä poliitikon vaikeasta tehtävästä joutua tasapainottelemaan eriävien intressien ristipaineessa, jolloin ratkaisut eivät koskaan ole kaikille täysin tyydyttäviä.

Yleinen neuvo kaikille asukkaille kaikissa maailmankolkissa: älä koskaan korosta olevasi lähialueen asukas ja sano, että asia koskettaa jotenkin sinua itseäsi. Ole aina huolissasi muista kuin itsestäsi, vaikka lapsista, mummoista, jonkin erityisryhmän puolesta tai naapurikaupunginosan yrittäjistä.

Eräässä yleisöpuheenvuorossa ihmeteltiin sitä, että jos alueelle rakennetaan jalkapallostadionin lisäksi vielä maahockeykenttä, sählyhalli ja skeittihalli, minne sitten ulkoilijat ja kuntourheilijat (bedriftsidrettere) mahtuvat? Mielestäni yhteiskunnan tulee aina pitää yleishyödyllisen kuntoliikunnan puolia, liike-elämän lainalaisuuksia noudattava kilpaurheilu kyllä pitää itse huolen omista eduistaan. FRP:n edustaja väitti, että vaikka urheilulaitosten vaatima tila kasvaakin, niin koko alueen pinta-ala kasvaa, ja siten myös vapaiden viheralueiden ala kasvaa. Sopii tosin ihmetellä, minne, sillä etelässä Voldsløkka rajoittuu varastoihin ja yrityksiin, idässä omakotitaloihin, pohjoisessa ja idässä tiehen. Ehkä avaruuteen, tai sitten alueelta häädetään yrittäjät, ne joista ainakin Høyre ja varmaankin myös FRP ovat niin kovin huolissaan?

Paikallisen yrittäjän takapihasta uusi viheralue?

Terveisiä Vartiosaaresta!

2007-06-14T13:20:00.000+03:00

Terveisiä Vartiosaaresta, ja kiitos 12 innokkaalle retkeilijälle mukavasta fiiliksestä eilen. Meitä opastivat:

Päivi Nikula /Itä-HeVi ja Fallbo
Sanna Lehtonen / Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja
Kari Koskelo / Vartiosaaren luonto- ja eläintalliyhdistys
Jaakko Ketola pj, Tapani Parviainen ex-pj, Marko Leppänen (luontopolku) / Vartiosaari-seura
Hannele Kivinen de Faun / sisar ekumeenisesta karmeliittaluostarista

Vartiosaari on yleiskaava 02:ssa nk. selvitysalue. Puhuimme siitä, että saaren virkistysalue-statuksen vahvistamiseksi saaren saavutettavuutta ja kaikille avoimia toimintoja olisi mahdollista vahvistaa. Luontoarvojen tuhoutumista kävijämäärän nousun myötä ei kukaan pelännyt - sillä odotettavissa ei kuitenkaan liene yleisöryntäystä.

Kävimme taiteilijoiden Fallbo-mökillä, VVA:n ihanalla kesäpaikalla (jossa saimme kahvia ja itse leivottua kakkua :), jonka sauna oli remontoitu huippukuntoon, metsäkirkossa jossa järjestetään kaikille avoin messu perjantaisin sekä eläin- ja talliyhdistyksen vuohien luona. Kävelimme luontopolulla, näköalapaikalla, kotkansiipi/tervaleppä-lehdossa ja hiidenkirnua katsomaan.

Nyt saarelta löytyy jonkin verran kaikille kaupunkilaisille avointa toimintaa kuten talli vuohineen, (viljelypalstat) sekä luontopolku. Pähkäilimme, voisiko yleinen sauna, jota voisi vuokrata myös porukoiden käyttöön, houkutella ihmisiä paikalle ja parantaa mahdollisuuksia saada vesibussi ajamaan useamman vuoron Hakaniemestä Vartiosaareen.

Saareen pääsee vain vesiteitse. Tällä hetkellä Hakiksesta on 2 vuoroa päivässä ja Laajasalosta 4. Toki voi hurauttaa bussilla lähelle rantaa ja hankkia soutuveneen.

Vartiosaaren rantakalliota

Karmeliittojen talo

Tonttukirkossa on avoin messu perjantaisin.

Jatulintarha
Luontopolulla

Kyltti VVA:n saunarannassa

Vailla vakinaista asuntoa ry:n kesäpaikka

Kotkansiipiä tervaleppälehdossa
Tallilla asuu kaksi vuohta.Vartiosaaren luonto- ja eläintalliyhdistyksen ladossa järjestetään mm. perhejuhlia.

ASUKASKYSELY HELSINGIN PUISTOJEN JA KATUJEN TOIMIVUUDESTA

2007-06-13T00:41:00.000+03:00

Helsingin kaupungin rakennusvirasto haluaa petrata niissä asioissa, joissa asukkaiden mielestä on parantamisen varaa. Siksi asukkailta kysytään kaduista ja puistoista kyselyllä postitse ja netin välityksellä.

Toukokuun lopulla 2 500 satunnaisotannalla valittua helsinkiläistä sai postissa katujen ja puistojen kuntoa koskevan kyselyn. Kirjeen saaneet voivat vastata kyselyyn rakennusviraston verkkosivuilla tai palauttamalla täytetyn lomakkeen vastauskuoressa postitse. Toiveena on, että muutkin kuin kirjeen saaneet kuntalaiset vastaavat kyselyyn.

*** Kyselylomake on osoitteissa www.hkr.hel.fi ja www.hkr.hel.fi/svenska. Netissä kyselyyn voi vastata elokuun puoliväliin saakka. ***

Kyselyssä on mm. väittämiä, joilla punnitaan asukkaiden tyytyväisyyttä. Rakennusvirasto kysyy asukkaiden mielipidettä mm. oman alueen katujen ja puistojen siisteydestä, istutusten hoidosta sekä penkkien ja leikkivälineiden kunnosta. Myös kulkuväylien talvihoidosta sekä ulkoilualueiden ja metsäluonnon hoidosta kysellään. Palautetta toivotaan yhtälailla autoilijoilta kuin jalankulkijoilta, pyöräilijöiltä tai rullaluistelijoilta.

Vastaajilla on oivallinen mahdollisuus vaikuttaa Helsingin katu- ja viheralueiden toimivuuteen. Kaikki vastaukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti ja nimettöminä. Yhteenveto kyselyn vastauksista menee tiedoksi päättäjille ja alueiden hoidosta ja kunnosta vastaaville.

LISÄTIEDOT:
toimistopäällikkö Silja Hyvärinen, rakennusvirasto, puh. (09) 310 38 619
projektipäällikkö Dan-Henrik Långström, rakennusvirasto, puh. (09) 310 38 556

Paloheinän golfkentän laajennus valtuustoon

2007-06-11T23:02:00.000+03:00

Kaupunginhallitus päätti tämänpäiväisessä kokouksessaan (11.6.), että Paloheinän jokamiesgolfkentän laajennussuunnitelma menee valtuustoon. Laajennushanketta on perusteltu ohikulkijoiden turvallisuudella, vaikka siitä periaatteesta, että osa Keskuspuistosta (tai Helsinkipuistosta) on varattu yhden urheilulajin tarpeisiin, voikin olla lähtökohtaisesti ainakin kahta mieltä. Demareiden valtuustoryhmä yritti saada sitä pöydälle, mutta nyt ehdotus koetetaan saada valtuustoon ennen kesätaukoa.

Retki Vartiosaareen

2007-06-07T15:52:00.000+03:00

Viheraluetyöryhmä ja Itä-HeVi kutsuvat kaikki helsinkiläiset vihreät iltaretkelle Vartiosaareen keskiviikkona 13.6. Omat eväät mukaan. TAVATAAN HERTTONIEMEN METROASEMALLA KLO 17. Ilmoittaudu mukaan (kuljetus soutuveneellä): kirsikka@kirsikka.info tai tekstarilla 040 764 5743.

Yleiskaava 2002 -käsittelyssä vihreiden ryhmäpuhe käsitteli Vartiosaaren huvila- ja virkistyssaarta näin: "Vartiosaaren kohdalla on tarpeen tehdä verraten pian saaren virkistyskäyttöä tukeva käyttösuunnitelma. Sen avulla pitäisi myös mahdollistaa Vartiosaaren kytkeminen kaupungin saaria koskevan vesiliikenteen kehittämiseen. Vartiosaaresta voisi kehittyä eräänlainen itäisen Helsingin Seurasaari. Se edellyttää kuitenkin olemassa olevien luonto- ja kulttuuriarvojen huomioonottamista sekä saaren tekemistä virkistyskäytön kannalta paremmin saavutettavaksi."

Tule tutustumaan Vartiosaareen http://www.kaupunginosat.net/vartiosaari ja kertomaan oma visiosi sen tulevaisuudesta. Retken jälkeen otamme kantaa siihen, miten saaren virkistyskäyttöä voisi helsinkiläisten vihreiden mielestä kehittää. Tapaamme oppaamme Päivi Nikulan klo 17.30 Reposalmessa, josta soudamme yli Fallboon rantaan. Reposalmeen pääset näin: Metrolla Herttoniemeen. Laajasalon busseilla (ainakin 85 ja 88) 10 min, jäädään pois Yliskylässä, Ilomäentien pysäkillä. Ilomäen tietä jatketaan bussin suuntaan, Reposalmentielle ja rantaan asti. Fallbo on mökki, jossa voimme säilyttää tavaroita, keittää teetä ja syödä omia eväitämme. Kierrämme saarta käyden mm. muutamien yhdistysten mökeillä ja näköalapaikalla.

Keskustelemme saaren nykyisestä ja tulevasta käytöstä. Retkelle on lupautunut mukaan myös Mari Puoskari (Onnea varapuhis!!), joka kertoo valtuustoryhmässä ja kaupsussa käydyistä keskusteluista.

Mielipiteitä Kruunuvuoresta?

2007-06-06T13:37:00.000+03:00

Viheraluetyöryhmä vieraili laajasalolaisten ystävällisellä opastuksella Kruunuvuoren alueella noin vuosi sitten. Öljysataman alue vapautuu rakentamiselle. Kuitenkin myös lähellä sijaitseville upeille metsäalueille suunnitellaan massiivista rakentamista.

Pahimpina ongelmakohtina mieleeni jäivät Koirasaaren pohjoispuolen kerrostalosuunnitelmat, rauhallisen Kruunuvuorenlammen ympäristöön rakentaminen ja pittoreskin mökkikylän tuhoaminen kokonaan tai osittain.

Mielipiteitä Kruunuvuoren alueen rakentamisesta?

Tsekkaa myös pro Kruunuvuori -sivut.

Länsi-Helsingin Vihreät: Keskuspuistosta ja Helsinkipuistosta kansallinen kaupunkipuisto

2007-05-25T12:20:00.000+03:00

Kallio n. 300 metriä pohjoiseen Lääkärinkadusta, Lääkärinkadulta pohjoiseen lähtevän ulkoilutien varrella. Kuva: Michael Perukangas

Kaikki puoluekokousaloitteet voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

Länsi-Helsingin Vihreät LäHeVi ry: Helsingin keskuspuistosta ja Helsinkipuistosta kansallinen kaupunkipuisto

Vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 9. luvun mukaan "Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka tämän lain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisema-alueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön."

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry on ehdottanut Helsingin Keskuspuistosta - mukaan lukien Lääkärinkadun alue, jolla on voimassaoleva puistoasemakaava - kansallista kaupunkipuistoa. Siihen on lisäksi kuitenkin liitettävä nyttemmin Helsinki-puistoksi nimetty alue virallisesta Keskuspuistosta itään ja alas Vantaanjoen vartta aina Vanhankaupunginlahdelle saakka, paitsi alueellisen virkistysaluetasapainon takia mutta myös jotta se voisi toimia tyydyttävästi vihersormia yhdistävänä ekologisena vyöhykkeenä.

Helsingin kaupunginvaltuuston Vihreiden ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmien mielestä Lääkärinkadun alue on kiinteä osa toiminnallista Keskuspuistoa, ja ne ovat edellyttäneet sen liittämistä myös viralliseen Keskuspuistoon, jolla tosin silläkään ei ole vallitsevassa kaavoitustulkinnassa riittävää suojaa niiltä uhkilta, joita Helsingin Keskuspuiston isänä hyvällä syyllä pidettävä asemakaava-arkkitehti Bertel Jung ounasteli jo vuonna 1911: ”Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- ja sairaala-alueiksi”. Keskustan valtuustoryhmän mukaan kaupunkilaisilla on oikeus virkistysalueisiin, mainiten Keskuspuiston ja sen Lääkärinkadun alueen.

Lokakuussa 1998 61 Helsingin kaupunginvaltuutettua allekirjoitti valtuustoaloitteen, jossa esitettiin Keskuspuistosta kansallista kaupunkipuistoa. Perusteluna oli, että Keskuspuisto on ainutlaatuinen virkistysalue, joka tarjoaa kaupunkilaisille ulkoilumahdollisuuksia ja toimii kaupungin keuhkoina. Kuitenkin Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 24.8.2006, että Yleiskaava 2002 - jossa on Keskuspuiston asemaa heikentäviä kaavoitusvarauksia - korvaa Keskuspuiston osayleiskaavan vuodelta 1978.

Kansallisen kaupunkipuiston kriteerit

Ympäristöministeriö on asettanut neljä kriteeriä, jotka kansallisen kaupunkipuiston on täytettävä.

Sisällön kriteeri

Puiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden ymmärtämisen kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita.

Laajuuden ja eheyden kriteeri

Sen tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen.

Ekologisuuden ja jatkuvuuden kriteeri

Ekologisessa mielessä on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja että se on jatkuva ja liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. Kaupunkikeskeisyyden kriteeri

Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä. Helsingin Keskuspuiston ja Helsinkipuiston muodostama yhtenäinen viheralue täyttää kaikki edellä mainitut kriteerit.

Kansallinen kaupunkipuisto turvaisi nykyistä Yleiskaavaa 2002 paremmin Helsingin Keskuspuiston ja Helsinkipuiston luonteen virkistyskäytössä olevana, arvokkaita luontokohteita sisältävänä viheralueena. Sillä on merkitystä paitsi paikallisesti mutta myös valtakunnallisesti; Helsingin kaupungin virallisen Keskuspuiston retkioppaan mukaan: "Metsäisempi osuus ja talvella erinomaiset hiihtoladut alkavat Laaksosta, jonne pääsee mm. raitiovaunuilla 3B ja 3T (Auroran sairaalan pysäkki). Täältä voi hiihtää tai kävellä metsissä vaikka Lappiin asti!" UKK-instituutin johtaja, dosentti Mikael Fogelholm ja kansanedustaja Tuija Brax valmistelivat kesällä 2006 julkistetun Vihreän liiton terveyden edistämisen linjapaperin. Fogelholmin ja dosentti Pertti Mustajoen kannanottojen mukaan Helsingin Keskuspuisto on juuri sellainen kansanterveydellisesti elintärkeä arki- ja lähiliikkumiseen käytetty virkistysalue, jota ei saa pilkkoa. Professori Liisa Tyrväisen mukaan virkistysmetsien taloudellista merkitystä on vaikea mitata, mutta kansallinen kaupunkipuisto olisi matkailuvaltti ja virkistysalueet ovat pitkän tähtäimen ennalta ehkäisevän terveydenhuollon kannalta merkittäviä myös taloudellisesti.

15.5.2000 julkaistussa vetoomuksessa seuraavat helsinkiläisjärjestöt toivoivat kansallisen kaupunkipuiston perustamista pääkaupunkiseudulle: Natur och Miljö rf., Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry., Saariston ystävät ry. , Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry., Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry., Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry., Kumpulan-Toukolan-Vallilan-Hermannin-Vanhankaupungin paikallisagendaryhmä, Käpylän seudun ympäristöryhmä, Käpylä-Seura ry., Lauttasaari-Seura ry., Lehtisaari-Seura ry., Myllypuro-Seura ry., Puotila-Seura ry., Siltasaari-Seura ry., Töölöläisen kulttuurikerho ry., Vanhankaupungin kulttuuri-ekologinen klubi ry., Vartiosaari-Seura ry., Vuosaaren paikallisagendaryhmä.

Länsi-Helsingin Vihreät LäHeVi ry edellyttää, että Vihreä liitto r.p. ryhtyy toimiin, joilla Helsingin Keskuspuistosta ja Helsinkipuistosta saataisiin Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto, jollainen jo on esimerkiksi Tukholmassa. Bertel Jung ei tuntenut kansallisen kaupunkipuiston käsitettä, mutta Vihreiden puoluekokouksen toivoisi osoittavan edes osaa siitä visionäärisyydestä, jota Jung esitti jo lähes sata vuotta sitten.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa on selostettu kansallisen kaupunkipuiston perustamisen edellytyksiä. Hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta tekee kaupunki. Hakemus valmistellaan yhteistyössä kaupunkilaisten, puiston alueella maata tai rakennuksia omistavien sekä ympäristöviranomaisten - lähinnä ympäristöministeriön - kanssa. Päätöksen kaupunkipuiston perustamisesta tekee ympäristöministeriö. Päätöksen yhteydessä voidaan antaa määräyksiä, jotka kaupunginhallitus on ennen päätöksentekoa hyväksynyt.

Kansalliset kaupunkipuistot on aiemmin perustettu Hämeenlinnaan, Heinolaan ja Poriin, joten toisin kuin aloitteessa sanotaan, Helsingin puisto ei olisi Suomen ensimmäinen. Arviointihankkeita on tällä hetkellä käynnissä ainakin Turussa, Forssassa, Porvoossa, Jyväskylässä ja Vaasassa. Helsingin keskuspuistoon kohdistuu jatkuvasti kaavoituspaineita, mm. aloitteessakin mainittuun Lääkärinkadun alueeseen. Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen suojelisi aluetta nykyistä paremmin, koska kaavamuutoksiin tarvittaisiin tällöin ympäristöministeriön hyväksyntä. Jo 1998 Helsingin valtuustossa 61 valtuutettua teki aloitteen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta, mutta asia ei kuitenkaan ole edennyt kaupunkisuunnittelulautakuntaa edemmäksi.

Esitys:

Vihreä liitto tukee kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin, mutta siirtää käytännön toimet asian edistämiseksi Helsingin vihreälle valtuustoryhmälle.

Läppä - Länsi-Helsingin Pyöräilypäivä

2007-05-09T22:14:00.000+03:00

Jo perinteeksi muodostunut Läppä järjestetään tänä vuonna lauantaina 12.5. alkaen kello 12. Lähtöpaikkana on Keskuspuiston lounaisin kulmaus, Urheilukadun pää, nk. Lääkärinkadun alue.

Mikä sitten on Läppä? Aikaisemmin Länsi-Helsigin Pallottelupäivänä tunnettu tapahtuma on tänä vuonna Länsi-Helsingin Pyöräilypäivä. Vajaan kymmenen kilometrin mittainen leppoisa fillarireitti lähtee kaavoitusuhan alaiselta Lääkärinkadun palaselta Keskuspuistoa, ja laskeutuu alas Urheilukatua Töölönlahden rantaa musiikkitalon huoltotunnelitöiden miltei tuhoamaan Kaupunginmuseon puistoon. Siitä jatketaan niissä maisemissa, jonne kaupunki asukkaidensa suureksi iloksi suunnittelee nk. Finlandia-puistoa. Matkalla voidaan tarkistaa, onko Aulis Juneksen huvila jo kenties tipahtanut ratakuiluun. Takaisin lähtöpisteeseen kuljetaan Kasvitieteellisen puutarhan ja Eläintarhan urheilukentän ja skeittirampin kautta.

Kutsu on avoin kaikille polkupyörän omistajille. Mukaan uteliaisuutta ja vaatteet sään mukaan. Tapahtuman järjestää Länsi-Helsingin Vihreät.

Tervetuloa!

Kuva: Michael Perukangas

Terveisiä Seurasaaresta

2007-05-08T11:56:00.000+03:00

Viheralueryhmä tutustui Seurasaaressa tehtyihin kansanpuisto-suunnitelmaan liittyviin ensimmäisiin metsänhoitotoimiin eli harvennuksiin ja avohakkuualueeseen lauantaina 5.5. Mukana 8 aikuista, 5 lasta ja Rondo-koira.

Saaresta oli yllättävän reippaalla kädellä hakattu mm. suuria kuusia, maisema oli monin paikoin niin aukea, että eron entiseen hätkähdytti. Kun tulette Seurasaareen, lähtekää kiertämään saarta oikeaa rantaa pitkin, niin näette muutokset. Yksi reilun puolen hehtaarinkokoinen avohakkuualue eläimille tärkeän kosteikon kohdalla näytti ryhmän mielestä turhan suurelta varastorakennusta/verstasta varten. Aika näyttää, kuinka suuri rakennelma siihen nousee.

Ryhmä oli pähkinänkuoressa sitä mieltä, että saaren palauttaminen kokonaisuudessaan vuosisadan vaihteen (?) nurmivaltaiseen ja avaraan kansanpuisto-asuun ei ole mielekästä. Nyt on nyt ja elämä saarella on sopeutunut nykytilaan.

Ravintola-lava-akseli voisi toki olla kansanpuistoa ja temmellyskenttää, samoin museopuoli osittain. Mutta saaren luonnonmukaisempi länsiranta olisi syytä jättää rauhaan. Turhan kovakätisen hakkuun haittapuolia ovat mm. tuulitunnelit ja heinittymisen myötä lisääntyvät punkit, lepakoiden elinolojen vaarantuminen ja tärkeiden juomapaikkojen katoaminen maassa kömpiviltä, Kati opasti meitä.

Finlandia Park

2007-02-13T13:06:00.000+02:00

Finlandia Park (en kykene kirjoittamaan sitä suomeksi, nimi on niin raivostuttavan harhaanjohtava) on hanke, jossa Töölönlahdesta tehdään 'Helsingin aktiivinen ydin' ja 'teemapuistojen, vesiaiheiden ja toimitilarakennuskortteleiden väliin jäävien vapaiden kaupunkialueiden keidas'.

Enpä ole huolestuttavampaa suunnitelmaa aikoihin lukenut kuin tämä suunnitelma tuhota Töölönlahden omaleimainen luonnonmukaisuus (vastako rakennettuina alueet muuttuvat keitaiksi?!) osoitteessa www.finlandiapuisto.fi.

Töölönlahti on Töölönlahti. Se, että sinne tuodaa 'vesiaihe' on jumalattoman irvokasta. Siellä ON JO VESI. Töölönlahdesta halutaan tehdä vihdoin ja viimein puisto, niinkö? Se ON JO PUISTO. Mutta se pitää muokata kunnolliseksi, pääkaupungin arvoa ja houkuttelevuutta lisääväksi keitaaksi, niinhän? Se ON JO KEIDAS.

Keitailla tarkoitetaan käsittääkseni alueita, jotka poikkeavat virkistävällä ja jopa rauhoittavalla tavalla ympäristöstään. Ei siis lainkaan alueita, jotka on sullottu täyteen erilaisia aistiärsykkeitä ja aktivointi-reaktio-vempaimia, jotta kaikilla pysyisi koko ajan vauhti päällä ja dynaamisuus korostuisi.

Minusta Töölönlahden lenkkeilyrundin kavereiksi sopisivat upeasti kiinalaiset voimistelu-telineet, joilla kävelijät, taj chi -ryhmät ja lenkkeilijät voisivat verryttää itseään. Että sen mittakaavan kehitystä minä toivoisin sinne.

Mitä mieltä te olette? Onko huolestumiseni täysin turhaa? Olenko vanhaan takertuva sentimentalisti-nimbyilijä, joka ei pysy kehityksessä mukana eikä ymärrä meidän kaikkien yhteistä parasta?

Helsingin kaupunki jarruttelee luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymistä

2006-10-30T13:25:00.000+02:00

Lehdistötiedote Helsinki 26.10.2006
Vihreät luottamushenkilöt Pörrö Sahlberg, Jussi Heinämies ja Outi Alanko-Kahiluoto:
Helsingin kaupunki jarruttelee luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymistä

Yleisten töiden lautakunta päätti 12.5.2003 § 315 siirtyä kaikilla maisemapelloillaan luonnonmukaiseen viljelymenetelmään vuoden 2006 alusta. Vuonna 2005 hankkeen valmisteluun haettiin vuoden lisäaika. 26.10.2006 Yleisten töiden lautakunnan kokouksessa lautakunnan enemmistö päätti äänin 6-2 perua aikaisemmat päätökset luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymisestä ja kokeilla luonnonmukaista viljelyä vain pienellä osalla peltoalaa. Lisäksi tullaan kokeilemaan suorakylvömenetelmää, jonka yhtenä yleisesti tunnettuna haittana monimuotoisuudelle on rikkakasvien torjunta-aineiden lisääntynyt käyttö.

Luonnonmukaiseen viljelyyn siirtyminen on yksi "Maisemapeltojen ja Haltialan tilan kehittämissuunnitelman" keskeisistä tavoitteista. Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelmassa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja vaaliminen on mainittu yhdeksi viidestä päätavoitteesta. Maisemapellot ja Haltialan tila ovat oleellinen osa Helsingin viheralueverkostoa. Maisemapeltojen viljelyn tärkein tavoite on kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden maisemanhoito ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Alueen luonnon monimuotoisuuteen kuuluvat mm. perhoset ja linnut, jotka hyötyvät siitä, että kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä.

Me allekirjoittaneet olemme sitä mieltä, että Helsingin kaupungilla on varaa huolehtia myös luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta tuleville sukupolville.
Pörrö Salhlberg
Yleisten töiden lautakunta, vihr.
Jussi Heinämies
Yleisten töiden lautakunta, vihr.
Outi Alanko-Kahiluoto
Kaupunginvaltuutettu, vihr.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

2006-10-09T15:01:00.000+03:00

Rakennusuhan alla olevassa Lääkärinkadun puistossa vietettiin eilen Keskuspuiston suojelupäivää. Olin jo toista kertaa mukana järjestämässä tapahtumaa, joka veti tälläkin kertaa paljon innokasta väkeä puistoon.

Keräsimme lisää nimiä vetoomukseen ja painoimme Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! logoa paitoihin ja kauppakasseihin.

Näkymä puistossa sunnuntaina 8.10.2006: sauvakävelyporukoita, pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia, pieniä lapsia opettelemassa pyöräilyä, perheet lastenvaunujen kanssa. Ja nämä kaikki ihmisiä joita emme olleet erikseen kutsuneet paikalle.

Puistoon suunnitellun asuinalueen luonnos tulee kaupunkisuunnittelulautakuntaan marraskuussa ja mahdollisesti valtuustoonkin vielä tämän vuoden puolella. Toivon sen kuitenkin tyssäävän viimeistään kaupunginhallituksessa. Hankkeen hyöty-suhde on nimittäin heikko verrattuna menetykseen. Siitä lisää alla.

Lääkärinkadun puistosta on löydetty 10 kpl lehtonataa, jotka ovat kärsineet kuivuudesta ja joiden olosuhteita ei saa rakentamisella heikentää vaan pitää nyt pikemminkin kohentaa. Puistossa lentelee lepakoita. Rakentaminen luonnollisesti hankaloittaisi niiden elämää.

Suunnittelutilanne on tällä hetkellä se, että kalliolle ei rakenneta, jo valmiiksi rakennettuun puistoon ei rakenneta ja lehtonata-alueelle ei rakenneta. Tämän tiedon valossa kun katsoo suunnittelualueen karttaa, huomaa, että ns. sallittua ja ekologiselta kannalta mahdollista tilaa jää enää vain muutaman matalan kerrostalo-villan rakentamiselle. Ne aiotaan ripotella alueelle niin, että molemmin puolin jää puistoa.

En pidä järkevänä jatkaa alueen suunnittelua näissä olosuhteissa. Miksi ihmeessä rakentaa autotie Urheilutien pästä halkomaan Keskuspuistoa parin talon takia? Nyt haetaan turhauttavaa minivoittoa eli muutamia asuntoja ulkoilupuistoon, kun voitaisiin hakea suurempaa hyötyä ja paljon fiksummin.

Yksi vaihtoehto on jättää Keskuspuiston kulmaus rauhaan ja vaikka korottaa Keski-Pasilan muutamaa kerrostaloa yhdellä kerroksella. Mielummin korkeutta ratapihalle kuin leveyttä Keskuspuistoon.

Toinen vaihtoehto on pystyttää uudet talot nykyisten Mannerheimintietä reunustavien kerrostalojen tonteille, takapihoille, joilla on runsaasti asfaltoitua parkkitilaa ja joiden alle voidaan hyvään kalliomaaperään louhia parkkihalleja tai mitä sitten nykyaikaisessa kaupunkivillassa tarvitaankaan....

Näin jo olemassa olevat taloyhtiöt - jotka mitä todennäköisimmin sirottelurakentamisen toteutuessa tulevat valittamaan puistoasemakaavan kumoamisesta - saisivat rutkasti rahaa, olisivat tyytyväisiä, Keskuspuisto natoineen ja eläimineen säilyisi ja Ville Komsin alunperin minulle esittelemä loistava idea toteutuisi.

Lääkärinkadun puiston kohtalo

2006-09-09T13:15:00.000+03:00

Keskuspuistoon pääsee suoraan Urheilukadun päästä, Tullinpuomin kohdalta. Se on uskomaton onni, hieno asia, joka pelastaa Tullinpuomin pahimmalta melu- ja pienhiukkassaasteelta. Tullinpuomin ilmanlaatu on koko maan huonoin. Surkea.

Tätä keskuspuiston aluetta käyttävät aktiivisesti työmatkapyöräilijät välillä Etelä-Helsinki-Vantaan raja, koiranomistajat, hiihtäjät, pulkkailijat, päiväkotiryhmät (erityisen ahkerasti), koululaisryhmät Ruskeasuolta, Taka-Töölöstä ja Meilahdesta, Laakson sairaalan ja terveyskeskuksen asiakkaat, HYKSin työntekijät, muut työpaikkalounastajat ja niin edelleen.

Alueen reunalla sijaitsee kaupunginosan suurin leikkipuistokokonaisuus, viime vuosina upeaksi remontoitu ja rakennettu Tuulinpuomin leikkialue, joka toimii myös koululaisten iltapäiväkerhona, kaupunkilaisten perheiden leikki-, uima- ja ruokailupaikkana. Asukaspuistossa järjestetään ohjattua liikuntaa, muskareita ja niin edelleen. Laakson "lasten keskuksessa" on lisäksi jalkapallokenttä ja skeittiramppi nuorille. Skeittiramppi on kovassa käytössä.

Leikkipuisto on rakennettu suojaisten kallioiden kupeeseen, jotta lapset voivat rakentaa majojaan ja leikkiä inkkaria ja länkkäriä. Se on todellinen vihreä etuoikeus Mannerheimintien varrella asuville kaupunkilaislapsille ja heidän kehittyville keuhkoilleen!

MITÄ SEURAAVAKSI TAPAHTUU?
Tämän Lääkärinkadun puistoksi ristityn alueen kohtalon ratkaisee kaupunkisuunnittelulautakunta tänä syksynä. Ulkoilupuiston paikalle nousee kaupunkivilloja - tai sitten ei. Rakennustyömaa valtaa alueen viideksi vuodeksi, mikäli sille annetaan lupa. Leikkipuiston toiminta rampautuu koko täksi ajaksi ja myös sen jälkeen. Kalliot räjäytetään ja paikalla leijuu pölypilvi, joka yskittää ja masentaa. Kerrostalot varjostavat entisen metsän.

Syynä keskuspuiston nurkanvaltaukseen on esitetty vanha osayleiskaava, jossa alue jätettiin virallisen keskuspuiston alueen ulkopuolelle. Helsingin kaupunki halusi rakentaa paikalle sairaalarakennuksen. Optio rakentamiselle jäi vielä yleiskaava 2002:kin, vaikka kaupunki oli jo ajat sitten luopunyt sairaalahankkeestaan KHO:n (korkein hallinto-oikeus) määräyksestä. KHO perusteli alueen olevan tärkeämpi virkistykäytössä.

Helsingin viheralueita arvostavat ihmiset ovat olleet raivoissaan kaupunkisuunnitteluviraston suunnitelmista rohmuta tämä tärkeä alue yleisestä ulkoilukäytöstä kaupunkivillojen takapihaksi ja omaisuudeksi. Keskuspuistoa pidetään pyhänä, siihen ei saa koskea, sitä ei saa myydä rakennusliikkeille, sitä ei saa nakertaa. Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! Vetoomukset, asukastapahtumat ja yhteydenotot eivät todellakaan ole saaneet lautakunnan päätä kääntymään. Keskustelua on käyty julkisuudessa kuitenkin vilkkaasti.

En luota lautakunnan kok-dem-enemmistön pään kääntymiseen edes rauhoitetun lehtonadan takia, saati ihmisten vahvojen mielipiteiden myötä. He ovat tottuneet rakentamisen vastustajiin, heitä ärsyttää asukasvastarinta perusteluineen, heitä huolestuttaa viheralueiden riittävyyttä enemmän asuntojen riittävyys veronmaksajille. Näin he oikeuttavat äänestyspäätöksensä. Musta on heille mustaa ja valkoinen valkoista. Uusia asuntoja sekä tärkeiden viheralueiden säästämistä ei voida Helsingissä muka toteuttaa yhtaikaa. Surullista sokeutta - kyllä voidaan.

Olo ei ole toiveikas, sillä vastikään lautakunta päätti jättää nk. virallisen keskuspuiston ilman osayleiskaavaa, vaikka osayleiskaavan laatimista on suunniteltu määrätietoisesti jo vuositolkulla. Viesti on selvä. Keskuspuiston kokonaisuus jäi yllättäen ilman yhteistä rajaa, ja kutakin keskuspuiston aluetta käsitellään jatkossakin yksittäisenä palana. Nakertaminen voi jatkua. Keskuspuiston viheralueilla ei ole edes osayleiskaavan suomaa lainvoimaa. Asemakaavoja voidaan "tarpeen tullen" muuttaa. Sehän on keino täydennysrakentaa tonttipulasta kärsivään Helsinkiin.

Lääkärinkadun puiston kohtalon myötä sinetöidään koko keskuspuiston tuleva kohtalo: onko se reservi, josta napata alueita asumiseen "tarpeen mukaan" vai rauhoitettu vihreä virkistysalue ja pääkaupungin keuhkot. Siitä päätetään nyt.

OTA KANTAA: Tervetuloa sunnuntaina 8.10. Lääkärinkadun puistoon painamaan ilmaiseksi omaan vaatteeseen tai kauppakassiin logo: EI ENÄÄ PALAAKAAN KESKUSPUISTOSTA!

Malmin lentokenttäalue

2006-09-05T12:37:00.000+03:00

HeVi:n viheraluetyöryhmä teki 9 hengen voimin retken Malmin lentokenttäalueelle tiistaina 29.8. Malmin lentokentän paikalle on tarkoituksena suunnitella ns.kaupunkipientaloista koostuva alue noin 10 000 asukkaalle. Nykyisten lentokentän ympäristössä olevien asuin- ja yritystoiminta-alueiden asemakaavat säilytetään ennallaan. Malmin lentokenttäalue on Yleiskaava 2002:n valitusalue, eikä alueen osayleiskaava etene ennen valituksen käsittelyä.

Helsinki-Malmin lentoasema valmistui vuonna 1936. Helsinki-Vantaan lentoaseman valmistuttua 1952 Malmin lentoasema siirtyi harrastustoiminnan ja pienilmailun käyttöön. Lisäksi sitä käyttävät Rajavartiolaitos, Medi-Heli, Poliisi ja Pelastuslaitos. Lentoaseman liikenteestä koulutuslentoja on noin 75-80%. Harrastajia Helsinki-Malmin lentoaseman kerhoissa on lähes 3000.

Malmin lentokentän säilyttämistä haluavien kansalaisaktiivisuus on Helsingin mittakaavassa poikkeuksellisen organisoitunutta. Syyskuun alussa 2006 kansalaisadressin lentokentän säilyttämisen puolesta on allekirjoittanut noin 42 000 ihmistä.

Malmin lentokentän ystävät ry on korostanut kenttää puolustaessaan paitsi lentokentän merkitystä pienilmailu- ja laskuvarjoharrastukselle ja niiden koulutukselle, myös malmilaisten identiteetille ja lisäksi se korostaa lentokenttäalueen merkitystä paikallisena viheralueena, joka on ainoa isokuovin elinpaikka Helsingissä. Alueella on merkitystä paitsi Viikistä lähtevän vihersormen osana, myös alueellisena virkistysalueena: kentän ympäri kulkee noin 5 kilometriä pitkä kuntorata.

Muita kentän säilyttämistä puoltavia argumentteja Malmin lentokentän ystävien mukaan ovat ne, että alue on World Monuments Fundin ja modernin arkkitehtuurin merkkikohteita listaavan DoCoMoMo:n listalla; lisäksi Museovirasto on määritellyt kentän merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Lisäksi lentokentän merkitystä korostetaan työllistäjänä ja pääkaupunkiseudun varakenttänä.

Soveltuuko Malmin lentokenttäalue sitten rakennusmaaksi, eli millaiset asiat olisi syytä muistaa jos alue rakennettaisiin? Lentokenttäalueen pohja on pettävä, joten se pitäisi paaluttaa huolellisesti. Lisäksi lähistöllä sijaitseva mikroautorata aiheuttaa meluhaittoja, ja se pitäisi poistaa tai siirtää. Rakentamisen yhteydessä pitää myös ratkaista se, minne Malmin lentokenttätoiminnot siirrettäisiin ja tutkia mahdollinen uusiokäyttö lentokenttärakennuksille. Lisäksi rakentamisen yhteydessä olisi muistettava alueellinen virkistys- ja viheraluetasapaino.

Keskus- ja Helsinkipuisto ja Paloheinä -golf KSL:ssa 17.8.2006

2006-08-18T11:26:00.000+03:00

ENNAKKOTIEDOTE HELSINGIN KAUPUNKISUUNNITTELULAUTAKUNNAN KOKOUKSESTA 17.8.2006

HELSINGIN KAUPUNKI TIEDOTE 36a/06
KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO
15.8.2006

Helsinkipuiston suunnitteluperiaatteet
Helsinkipuistolle on valmisteltu suunnitteluperiaatteet ja tavoitteet. Näiden pohjalta on tarkoitus laatia laajassa yhteistyössä kaupungin eri hallintokuntien, muiden sidosryhmien sekä puiston käyttäjien ja asukkaiden kanssa ideasuunnitelmatasoinen Helsinkipuiston yleissuunnitelma, Helsinkipuisto-visio. Suunnitelma tarkentaa Helsingin yleiskaava 2002:een merkityn Helsinkipuiston sisältöä ja toimii alueelle laadittavien uusien asemakaavojen ja asemakaavan muutosten pohjana. Helsingin yleiskaava 2002:een on merkitty Helsinkipuistona kehitettävä laaja virkistysalue, joka sijaitsee keskellä voimakkaasti kehittyvää Helsinkiä. Vuosina 2006 ja 2007 valmistuvat mm. Jätkäsaaren, Kruunuvuorenrannan, Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan sekä Kuninkaantammen alueiden osayleiskaavat. Näissä osayleiskaavoissa Helsinkipuiston läheisyyteen on kaavailtu asuntoja noin 40 000 asukkaalle.
Lisätiedot: toimistopäällikkö Matti Eronen Matti, p. 169 4238

Keskuspuiston suunnitteluperiaatteet
Keskuspuiston suunnittelua, rakentamista ja hoitoa on ohjannut vuonna 1978 vahvistettu Keskuspuiston osayleiskaava, jossa määriteltiin Keskuspuiston rajaus ja esitettiin Keskuspuistoa koskevat kaavamääräykset. Yleiskaava 2002 korvaa Keskuspuiston osayleiskaavan. Yleiskaava 2002:ssa Keskuspuiston rajaus on esitetty, mutta se ei sisällä Keskuspuistoa koskevia erityisiä määräyksiä. Suunnitteluperiaatteiden pohjalta laaditaan Keskuspuiston asemakaavoittamattomien alueiden virkistysalueasemakaavat Maunulanpuiston, Pirkkolan liikuntapuiston sekä Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle. Keskuspuiston aluetta ei pienennetä. Keskuspuiston osayleiskaavassa ja Helsingin Yleiskaavassa 2002 esitetty puiston rajaus säilyy. Keskuspuistoon ei rakenneta eikä sijoiteta sellaisia toimintoja, joista syntyy haittaa yleiselle virkistyskäytölle tai Keskuspuiston maisemalle.
Lisätiedot: toimistopäällikkö Matti Eronen Matti, p. 169 4238

Paloheinän jokamiesgolfkentän laajentaminen
Asemakaavan muutos mahdollistaa Paloheinän 9-reikäisen jokamiesgolfkentän pääosin turvallisuussyihin perustuvan laajentamisen nykyisen kentän koillispuolella olevalle peltoalueelle. Tällä hetkellä 15 ha:n kokoinen jokamiesgolfkenttä laajenee 30 ha:n kokoiseksi, mutta säilyy edelleen 9-reikäisenä jokamiesgolfkenttänä. Kaavoitustyön yhteydessä on selvitetty jokamiesgolfkentän laajentamisen aiheuttamat vaikutukset. Laajennus parantaa sekä pelaajien että kentän lähistöllä
liikkuvien turvallisuutta ja parantaa alueen virkistys- ja liikuntapalveluja. Virkistysyhteys Torpparinmäestä Keskuspuistoon ja luontopolku säilyvät.
Lisätiedot: maisema-arkkitehti Jyri Hirsimäki, p. 169 4232

Kaupunkipihat vihreiksi

2006-06-14T21:41:00.000+03:00

Aamu-tv:ssä oli tänään haastateltavana arkkitehti, joka puhui vihreiden kerrostalopihojen puolesta. En voisi enempää samaa mieltä olla.

Havainnekuvissa kaksi asfaltoitua helsinkiläistä kerrostalopihaa, joiden välissä oli muuri, muutettiin viihtyisäksi kokonaisuudeksi. Muurin tilalle tuli läpinäkyvä aita, jossa on aina auki oleva portti. Roska-astiat vietiin pois paraatipaikalta tyhjänä olleeseen autotalliin. Asfaltin tilalle laitettiin tiilipäällyste. Pihalle istutettiin uusia puita ja kasveja sekä tuotiin puutuolit ja -pöytä. Voilá!

Kasvit tuovat kerrostalojenkin pihalle kosteutta, lintuja ja hyönteisiä, eloa. Puu ja kivi ovat lämpimiä materiaaleja betoniin ja muoviin verrattuna.

Keskieurooppalaisessa esimerkissä ankea asfalttipiha oli muutettu varsinaiseksi keitaaksi - näytti jo enemmän kedolta kuin takapihalta. En silti panisi keidasta pahakseni. Asukkaat voivat tehdä paljon pihojensa hyväksi. Tarvitaan vain ahkera ideoija ja innokas työporukka, joka ei jätä leikkiä kesken. Kaupungin pitää tukea hyviä viherpihahankkeita.

Asuin lapsuuteni Kalliossa. Wallininkujan takapiha oli valtava korttelipiha, jossa kasvit saivat rehottaa kallioilla, mehiläiset lennellä, pyykit kuivua telineillä ja lapset juoksennella talolta toiselle kavereita moikkaamaan. Äidit huutelivat lapsiaan niin, että talojen seinät raikasivat. Piha oli kodikkuudessaan ja vehreydessään kuin toinen todellisuus, pölyisten Kallion katujen vastakohta. Sellaista toivoisin lisää Helsingin lapsille - ja aikuisille.

Malminkartanon metsä ja täyttömäki KSL:ssä 1.6.

2006-06-01T16:59:00.000+03:00

KSL:n esityslistalta 1.6. poimittua. Vaikka asia näytti jo ratkenneen alkukeväästä siten ettei täyttömäkeä laajennettaisi metsäalueen päälle (kiitos paikallisaktivismin, jota ansiokkaasti on vetänyt Horisontin toiminnanjohtaja Jaana Löppönen), niin rakennusviraston epävarmuus jätemaan sijoituspaikasta ehti jo aiheuttaa hämmennystä. Tiistaina 30.5. Malminkartanon metsäjuhlaan osallistuneet Otto Lehtipuu, Sirkka-Liisa Vehviläinen ja Paavo Arhinmäki kuitenkin vakuuttivat että täyttömäkeä ei laajenneta, ja tässä sama on mustana valkoisella.

RAKENNUSKIELLON MÄÄRÄÄMINEN HONKASUOLLE, MALMINKARTANON TÄYTTÖMÄELLE
JA KONALAN TEOLLISUUSALUEEN POHJOISOSAAN (NRO 11563)

Karttalehdet F7/4626, F6/4625, hankenro 266

Sijainti
Alue sijaitsee Pohjois-Malminkartanossa ja käsittää täyttömäen, Honkasuon kallio-, metsä- ja niittyalueet sekä osan Konalan teollisuusaluetta. Alue rajautuu idässä Malminkartanon asuntokortteleihin ja AEL:n koulutuskeskukseen, lännessä Konalan teollisuusalueeseen ja Vihdintiehen, pohjoisessa Vantaan Myyrmäkeen ja Rajatorppaan.

Maanomistus
Täyttömäki, kalliometsä sen pohjoispuolella ja osa teollisuusaluetta on Helsingin kaupungin omistuksessa. Honkasuo on suurimmaksi osaksi Kapiteeli Oyj:n omistuksessa. Lohja Rudus omistaa kiviainesteollisuuskäytössä olevan kiinteistön Vihdintien varressa.

Yleiskaava
Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) täyttömäki ja sen pohjoispuolinen metsä on virkistysaluetta, Honkasuolle on osoitettu pientalovaltainen asuinalue. Konalan teollisuusalue on osoitettu laajentumaan pohjoiseen. Kehä ll:n jatke on piirretty karttaan, mutta sitä koskeva indeksi kertoo, että yleiskaavan vahvistamispäätös ei koske kyseistä merkintää, vaan varauksesta päätetään Uudenmaan maakuntakaavassa.

Suunnittelutilanne
Noin 80 hehtaarin kokoinen alue on asemakaavoittamaton, asemakaavan laatiminen on vireillä. Sitä koskevat maankäytön suunnitteluperiaatteet on hyväksytty kaupunkisuunnittelulautakunnassa 23.2.2006.

Honkasuolle suunnitellaan 2 000 asukkaan pientaloaluetta, tiivistä kaupunkikylää, joka tukeutuu sekä Malminkartanoon että Myyrmäen aluekeskukseen. Tiehallinto laatii yleissuunnitelmaa Kehä ll:n jatkamisesta Hämeenlinnanväylälle suunnittelualueen läpi. Kehätietä tutkitaan pitkässä tunnelissa asuntoaluevarauksen eteläpuolelta, ratkaisuja linjausvaihtoehdosta tai liittymäalueen tilatarpeista ei ole vielä tehty. Arvokasta virkistysmetsää säästetään mahdollisuuksien mukaan. Täyttömäkeä ei laajenneta, mutta virkistyskäyttöä pyritään monipuolistamaan. Suunnittelualueen kautta kulkee myös seudullisia viheryhteyksiä.

Määräaikaisten suunnittelutarveratkaisujen nojalla Konalan pohjoisosassa toimivat kivimurskaamo sekä betoni-, asfaltti- ja jäteasemat. Lohja Ruduksen kiviaineen murskaus- ja kierrätystoiminnasta on vireillä ympäristövaikutusten arviointi. Siinä lähtökohtana on toiminnan laajentuminen Konalassa moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Toiminnan ympäristöhäiriöiden vähentämismahdollisuuksia tutkitaan. Asemakaavaluonnosta laadittaessa aluetta tutkitaan paitsi työpaikka-alueena, myös liikuntaa palvelevien hallien keskittymänä. Sekä Honkasuon että Espoon Uusmäen asuinalueet tulevat rakentumaan vain parin sadan metrin etäisyydelle.

Kaikki suunnittelualueella vireillä olevat hankkeet ja varaukset ovat toisistaan riippuvaisia, ja kokonaisuus on suunniteltava huolellisesti ennen osaratkaisujen toteuttamista. Koko laajaa aluetta koskevan asemakaavaluonnoksen hyväksymisen jälkeen asemakaavat laaditaan osa-alueille erikseen.

Kaavoituksen keskeneräisyyden ja osin ratkaisemattomien hankevaihtoehtojen takia alue on syytä asettaa rakennuskieltoon. Rakennuskieltoalueella kaikki maisemaa muuttavat toimenpiteet ovat luvanvaraisia.

EHDOTUS
Kaupunkisuunnittelulautakunta päättänee esittää kaupunginhallitukselle, että asemakaavaosaston piirustuksessa nro 11563 esitetty alue, joka käsittää Honkasuon ja Malminkartanon täyttömäen alueet sekä Konalan teollisuusalueen pohjoisosan, määrätään rakennuskieltoon kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi kahden vuoden ajaksi maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 1 momentin perusteella.

Lisätiedot:
Tyynilä Suvi, arkkitehti, puhelin 169 4291

Pieniä puistoja asuinkäyttöön

2006-05-26T13:07:00.000+03:00

Kaupunkisuunnitteluvirasto suunnittelee asuinrakentamista puistotontille Munkkiniemessä uimarannan lähellä. Puiston tilalle nousee suunnitelman mukaan joko pientalo tai paritalo, korkeintaan tuhat kerrosneliötä. Kiinnostuneet voivat kurkkia osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa.

Kaavaa valmistelevan arkkitehdin mukaan on täysin yleinen tapa luoda lisää asuintontteja. Varmasti. Mutta onko todellakin hyvä, viihtyisyyttä ja kestävää kehitystä edistävä käytäntö ottaa jatkuvasti lisää pienehköjä puistotontteja asumiskäyttöön Helsingissä? Ovatko nämä puistot asuntoja odottavia tyhjiä tauluja, joutomaata, vai nykyisessä käyttötarkoituksessaan tärkeitä alueita?

Miten helsinkiläisille tärkeät viheralueet voitaisiin kartoittaa niin, että näkemykset vaikuttaisivat osaltaan kaupunkisuunnitteluun ja todellista sanansijaa saisivat muutkin kuin kaikkein aktiivisimmat asukasryhmät? Voisiko kaupunkisuunnitteluvirasto perustaa tätä varten nettipalvelun? Toteutuisiko maankäyttö- ja rakennuslain vuorovaikutusta korostava kirjain sitten paremmin? Vai onko kaikki jo hyvin?

Mustavuoren kaavoitus ja uusi virkistysalue

2006-05-02T16:07:00.000+03:00

Kaupunginhalitus käsittelee tänään Vuosaaren uutta virkistysaluehanketta. Viheraluetyöryhmän minua syvällisemmin asiaan vihkiytyneet jäsenet ovat toivoneet, että:

"Sipoonkorven ja lähialueiden maankäyttösuunnitelmissa on erityisesti huomioitava ekologisesti toimivat viheryhteydet mm. Sipoonkorven eteläosista Helsingin kaupungin hallinnoimille Mustavuori-Österdundomin ja Uutelan alueille. Varsinkin Mustavuoren luonnonsuojelualueen lähialueet tulisi jättää rakentamatta. Yleiskaavassa on tehty rakennusvarauksia Pohjois-Vuosaareen. Osa nykyisistä suunnittelualueista rajoittuu Mustavuoreen, josta taas ulottuu vihersormi Sipoonkorpeen. Suunnittelualueen sisään jää paitsi luontometsää, myös upeita ulkoilupolkuja."

Asiasta kirjoitti mm. Vihreä Lanka 31.3.06: Taloja hiihtoparatiisiin? Vuosaaren Mustavuoreen aiotaan kaavoittaa pientaloalue. Sitaatti: "Asukkaita uudet virkistysalueet eivät lohduta, sillä ne sijaitsevat Vuosaaren suljetun kaatopaikan vieressä täyttömäellä, jossa ei vielä kasva mitään."

Terveisiä Santahaminasta!

2006-04-21T12:46:00.000+03:00

Santiksen merituulet tuiversivat aika lailla toissapäivänä, kun viheraluetyöryhmä ja Helsingin Vihreät nuoret tutustuivat Santahaminan historiaan ja luontoarvoihin santahaminaseuran puheenjohtaja Jarmo Niemisen opastamina. Sotkun munkki ja kaakao olivat tuttuja ja ihanan edullisia (1,10 e), mutta moni muu asia täysin uutta ja yllättävääkin.

Nieminen toimii maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtajana, ja osasi vauhdikkaasti kertoa saaren historiaa viikinkiajan jäänteistä ja Helsingin perustamissuunnitelmista ensimmäisen satamapaikan ja maailmansotien kautta tähän päivään niin että hitaampaa huimasi. Kuulimme, miten santaa laivattiin Suomenlinnan linnoituksille ja miten Mika Waltari aikoinaan riipusti ajatelmiaan Santahaminan kasarmeihin tai kallioille - kirjoituksia ei ole kukaan vielä löytänyt. Harmi, ettei ollut nauhuria mukana äänittämässä oppaamme tarinoita. Jäämme odottamaan valmisteilla olevaa väitöskirjaa ja tulevien arkeologisten kaivausten tuloksia.

Saaren rakennuskanta on hieno. Venäläisten rakentamat puiset rakennukset, punatiilikasarmialue, ilmailulaitoksen komeat, vaaleat kivirakennukset, funkkis-kadettikoulu ja mm. radioaseman rakennus kertovat hyvin saaren vaiheista.

Saarelta löytyy männikkökangasta ja Helsingissä harvinaiseksi käyneitä poluttomia ranta-alueita, lehtoa, korpea, pohjavesialue, kuusikoita. Ja tietysti Sahara-hietikko sekä lintujen levähdyspaikka Riviera. Sen lisäksi, että aamukasat tetsaavat alueella, saarella viihtyvät myös mm. erilaiset lepakot, joiden talvehtimispaikkaa asukkaat ovat turhaan etsineet sekä saukot, tikat, kahlaajat ja niin edelleen. Eteläkärjen velleilta on tavattu 440 eri putkilokasvilajia. Helsy tekee alueelle koppakuoriaisretkiä.

Nieminen kysyikin useaan otteeseen, miten monimuotoisen ja osin koskemattoman saaristoluonnon elementit voitaisiin säilyttää Santahamisassa, jos saari otettaisiin 10 000 - 100 000 helsinkiläisen asumiskäyttöön. Miten kävisi sotien aikaisten hautapaikkojen, kun maata jouduttaisiin kaivamaan rakennusvaiheessa peruskallioon saakka? Miten kävisi uhanalaisten eliö- ja kasvilajien? Olisiko saari paremmassa käytössä kansallispuistona?

Saarelle kaavaillaan lisää kaupunkilaisten tutustumiskierroksia. Opaskoulutus on täydessä vauhdissa.

Helsingin Vihreät: Sipoonkorpi kansallispuistoksi

2006-04-07T11:21:00.000+03:00

Helsingin Vihreät tukevat Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön esitystä kansallispuiston perustamisesta Sipoonkorpeen. ’Tämän hienon metsäalueen moninaiset arvot on tunnustettava. Sipoonkorpi edustaa uusmaalaista metsäluontoa parhaimmillaan ja on tärkeä virkistys- ja ulkoilualue kaikille pääkaupunkiseutulaisille’, sanoo Kati Vierikko Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmästä. Lue koko tiedote.

Lääkärinkadun pohjoispuoleisen Keskuspuiston eteläreunan (korttelin 627) kaavoitussuunnitelmista ja –historiasta

2006-04-07T09:25:00.000+03:00

Kaavoitushistoriaa

Asemakaava-arkkitehti Bertel Jung laatiessaan v. 1911 Helsingille yleiskaavaa korosti Keskuspuistoa kaupungin "keuhkoina", varoittaen rakentamasta sinne mm. julkisia rakennuksia. Jung: "Lopuksi haluaisin tuoda esiin sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Kaupunginhallitus päätti 2.12.1968 varata korttelista 627 tontin no 2 Syöpäsäätiölle, tontin 1 ollessa varattu 30.3.1967 sairaanhoitokoululle. STM hylkäsi 26.10.1969 Helsingin kaupunginhallituksen Laakson sairaalan laajentamishakemuksen ja KHO hylkäsi korttelin 627 asemakaavan 12.11.1973, mutta alue varattiin julkista palvelutoimintaa varten. Kaupunginhallituksen käsiteltyä 23.6.1974 Juha Klemolan ponnen "liittää kortteli 627 Keskuspuistoon ulkoilualueena sairaanhoito-oppilaitoksen hankkeen rauettua" pohjalta kantakaupungin ja Keskuspuiston osayleiskaavoja, kortteli 627 kuitenkin jäi molempien osayleiskaava-alueiden ulkopuolelle.

Kaupunginhallitus ilmoitti 29.3.1979 kaupunginvaltuustolle, etteivät syöpäsairaalan ja sairaanhoitajakoulun rakentaminen kortteli 627:n alueelle olleet enää ajankohtaisia. KSL ehdotti 28.5.1981 korttelialueen 627 aiemmat suunnitelmat muuttuneiksi tai peruuntuneiksi. Sisäasianministeriö vahvisti 9.12.1981 kyseistä aluetta tarkoittavan kaavoittamattoman alueen puistoksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 12.11.2003 valtuutettu Paavo Arhinmäen (vas.) ponnen, jonka mukaan Keskuspuiston kokoa ei saa pienentää.

Kaavoitussuunnitelma

Helsingin kaupungin omistama suunnittelualue kattaa Lääkärinkadun pohjoispuoleisen ja Mannerheimintie 71-79:n talojen takana sijaitsevan 4 hehtaarin alueen, jonne on suunnitteilla pienkerrostaloja eli nk.kaupunkivilloja. Kaavoitettavasta kerrosneliömetrimäärästä ja asukasmäärästä on esitetty eriäviä tulkintoja. Mahdollinen rakennusprojekti kestäisi viitisen vuotta, uhaten erittäin uhanalaista lehtonata –kasvia ja Laakson lehtometsää, satakielen kasvuympäristöä, lisäten alueen melu- ja saastekuormitusta, uhaten sen hydrologista tasapainoa ja alueen lävitse kulkevia ulkoilureittejä sekä häiriten alueen asukkaita, ulkoilijoita ja läheistä leikkipuistoa.

Kaavoitusta on perusteltu mm. suurten perheasuntojen tarpeella, asuntojen yleisen hintatason alentamisella tarjontaa nostamalla ja sillä että Helsingin pitää uusien suurien kaavoituskohteiden (kuten Jätkäsaari, Hernesaari, Keski-Pasila) lisäksi myös kaavoittaa nykyisen kaupunkirakenteen sisään, jotta Yleiskaavan asunto-ohjelman tavoitteissa pysyttäisiin. Kaavoitussuunnitelman toteutuminen riippuu viime kädessä siitä, millaiseksi Yleiskaavan ja aluetta koskevien vanhojen päätöksien hierarkkinen ja legaalinen suhde tulkitaan. KSL:n kokouksessa 15.12.2005 kaavoituksen tutkimista kuitenkin päätettiin jatkaa, ja alueen luontoarvot ovat Uudenmaan ympäristökeskuksessa selvitettävänä.

Osallistuminen, osallisuus ja osanotto

Kesällä 2005 Lääkärinkadulta alkavan ulkoilutien varren puihin kiinnitetyissä A4 –tiedotteissa kerrottiin että alueelle kaavoitettaisiin nk. kaupunkivilloja. Kun asiasta tiedusteli KSV:lta, sieltä kerrottiin että Meilahden yläasteella järjestettäisiin 5.10 keskustelutilaisuus asiasta. Kaikki tilaisuudessa käytetyt puheenvuorot vastustivat kaavoitussuunnitelmaa sen kaikissa muodoissaan. Tilaisuudessa kiersi myös nimilista, jonka pohjalta perustettiin sähköpostilista ja myöhemmin blogi (keskuspuisto.blogspot.com), jotka otti ylläpitääkseen Michael Perukangas. Myös varatuomari Juha Jakonen on perustanut aiheeseen liittyvän Laakson asemakaava –keskusteluryhmän.

Alueen viheralueena säilyttämisen puolesta on kerätty useita tuhansia allekirjoituksia. Lisäksi on kerätty Keskuspuistoon liittyviä tarinoita, valokuvia ja lasten Minun Keskuspuistoni –aiheisia piirroksia. Piirrokset, valokuvat, kannanotot, tarinat, lehtileikkeet ja nimilistat sisältävä kansio toimitettiin Kaupunkisuunnittelulautakunnan 8.12. kokoukseen 8.12., ja lautakuntalaisista Mari Puoskari ja Kimmo Helistö (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.) ja Laura Kolbe (kesk.) ottivat sen vastaan, lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttilan evättyä kansalaisvaltuuskunnalta audienssin.

Sunnuntaina 6.11.2005 kymmenien talkootyöläisten voimin järjestetyssä ”Ei enää palaakaan Keskuspuistosta” –karnevaaleissa kuultiin lauluesityksiä ja puheenvuoroja, osallistuttiin yhteisöteatteriin, suunnistettiin ja lopuksi muodostettiin ihmisketju Hilla Blombergin johdolla. Mukana melko hyytävissä sääoloissa oli tuhatkunta ihmistä, ja tilaisuus uutisoitiin Helsingin Uutisissa, Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa ja Kymmenen Uutisissa. Lisäksi tilaisuudesta koottiin noin 40 minuutin filmi, jonka kuvasi, koosti ja leikkasi Erkki Pirtola.

Jouluaatonaattona 23.12.2005 julisti Meilahden seurakunnan kappalainen Hannu Ronimus samalla paikalla Metsän joulurauhan. Lisäksi kuultiin joulukertomus Siboné Orozan lukemana ja joululauluja Helsingin Kannel-Kuoron laulamana.

Vantaan vihreät: Sipoonkorven kansallispuisto toteutettava

2006-03-28T13:40:00.000+03:00

Vantaan Vihreät esittävät Sipoonkorven kansallispuiston perustamiselle nopeaa aikataulua eilisessä kannanotossaan.

Sipoonkorpi

2006-03-22T19:36:00.000+02:00

Luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö esittävät Sipoonkorven (Sibbo Storskog) suojelemista kansallipuistona. Esitykseen sisältyy valtion sekä Helsingin ja Vantaan kaupunkien omistamia metsiä noin 2700 hehtaaria.

Lehdistötiedote ja lisämateriaalia Sipoonkorvesta löytyy SLL:n sivuilta.

Skutta-blogi on avattu

2006-03-16T21:19:00.000+02:00

Onko helsinkiläinen viheralue kaupunkipuisto, metsä, puutarhapiha, golfkenttä vai kivilaattojen välistä tursuavaa heinää? Miten viheralueita pitäisi hoitaa? Kenen vastuulla on leikkipuistojen kunnossapito? Miten syntyy viheralueen arvo ja miten sitä voi mitata?

Jäävätkö viheralueet tulevaisuudessa uusien asuinalueiden alle? Minkälainen on ekologinen kaupunkirakenne? Miksi Helsinki on sitoutunut suojelemaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta? Mikä on seutukaava, maakuntakaava, yleiskaava, osayleiskaava, asemakaava ja miten niistä saa tietoa? Missä päätökset viheralueista ja kaavoituksesta tehdään?

Oli skutta mikä tahansa, voit keskustella siitä täällä. Tervetuloa!