Terveisiä Santahaminasta!
Santiksen merituulet tuiversivat aika lailla toissapäivänä, kun viheraluetyöryhmä ja Helsingin Vihreät nuoret tutustuivat Santahaminan historiaan ja luontoarvoihin santahaminaseuran puheenjohtaja Jarmo Niemisen opastamina. Sotkun munkki ja kaakao olivat tuttuja ja ihanan edullisia (1,10 e), mutta moni muu asia täysin uutta ja yllättävääkin.
Nieminen toimii maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtajana, ja osasi vauhdikkaasti kertoa saaren historiaa viikinkiajan jäänteistä ja Helsingin perustamissuunnitelmista ensimmäisen satamapaikan ja maailmansotien kautta tähän päivään niin että hitaampaa huimasi. Kuulimme, miten santaa laivattiin Suomenlinnan linnoituksille ja miten Mika Waltari aikoinaan riipusti ajatelmiaan Santahaminan kasarmeihin tai kallioille - kirjoituksia ei ole kukaan vielä löytänyt. Harmi, ettei ollut nauhuria mukana äänittämässä oppaamme tarinoita. Jäämme odottamaan valmisteilla olevaa väitöskirjaa ja tulevien arkeologisten kaivausten tuloksia.
Saaren rakennuskanta on hieno. Venäläisten rakentamat puiset rakennukset, punatiilikasarmialue, ilmailulaitoksen komeat, vaaleat kivirakennukset, funkkis-kadettikoulu ja mm. radioaseman rakennus kertovat hyvin saaren vaiheista.
Saarelta löytyy männikkökangasta ja Helsingissä harvinaiseksi käyneitä poluttomia ranta-alueita, lehtoa, korpea, pohjavesialue, kuusikoita. Ja tietysti Sahara-hietikko sekä lintujen levähdyspaikka Riviera. Sen lisäksi, että aamukasat tetsaavat alueella, saarella viihtyvät myös mm. erilaiset lepakot, joiden talvehtimispaikkaa asukkaat ovat turhaan etsineet sekä saukot, tikat, kahlaajat ja niin edelleen. Eteläkärjen velleilta on tavattu 440 eri putkilokasvilajia. Helsy tekee alueelle koppakuoriaisretkiä.
Nieminen kysyikin useaan otteeseen, miten monimuotoisen ja osin koskemattoman saaristoluonnon elementit voitaisiin säilyttää Santahamisassa, jos saari otettaisiin 10 000 - 100 000 helsinkiläisen asumiskäyttöön. Miten kävisi sotien aikaisten hautapaikkojen, kun maata jouduttaisiin kaivamaan rakennusvaiheessa peruskallioon saakka? Miten kävisi uhanalaisten eliö- ja kasvilajien? Olisiko saari paremmassa käytössä kansallispuistona?
Saarelle kaavaillaan lisää kaupunkilaisten tutustumiskierroksia. Opaskoulutus on täydessä vauhdissa.
lähettänyt Kirsikka Bonsdorff @ 12:46 ip.
7 kommenttia
7 kommenttia:
Moikka,
Mua harmitti todella paljon että en sitten päässyt mukaan, mutta tälläistä tämä perheellisellä on.
Oliko siitä mitään puhetta, miten paljon tuolla Santiksessa jouduttaisiin maan puhdistamiseen käyttämään varoja mikäli alue otettaisiin asuinrakentamiselle? Alueellahan on myös harjoitettu mittavasti ampumista ja ainakin jotkut Santiksessa työskentelevät ovat väittäneet, että saarella jouduttaisiin melko mittaviin puhdistustöihin mikäli alue otettaisiin asuinkäyttöön.
No se on varmaa, että alueella on harjoitettu mittavasti ampumista niin tositilanteissa kuin harjoituksissakin. Saaren puitakaan ei voi kuulemma viedä sahoille sirpaleiden takia.
Enpä muista, oliko noista summista puhetta, mutta asiaa kyllä sivuttiin. Uusien alueiden muuttaminen asuttaviksi saarella vaatisi epäilemättä suuren raivaustyön.
Vaan jospa asunnot mahdollisesti jopa tuhansille ovat raivaustyön aiheuttamien kustannusten arvoiset, oli summa mikä tahansa? Vaan jospa pienikin lisärakentaminen tuhoaa koko saaren historioineen ja luontoarvoineen? Vaan onko puolustusvoimien saaren käyttö ympäristöystävällisempää kuin siviilikäyttö olisi? Tämä on nähdäkseni julkisuudessakin käydyn keskustelun lähtöasetelma: puolustusvoimat puhuvat poluttoman maan puolesta ja asuinrakentajat lyijyttömän maan puolesta. Aika mustavalkoista on eteneminen. Paitövei, myös santahamina.fi-sivuilla on keskustelupalsta aihesta.
Mielenkiintoista luettavaa.. Toivottavasti Santista koskevia päätöksiä tehdessä muistetaan sen luontoarvot. Enkäpä katsoisi sitäkään pahalla silmällä, mikäli maan saastuttaminen lyjyllä saataisiin loppumaan.
Sinäänsä minä en pelkää mustavalkoisuutta vielä tässä vaiheessa vaan enemmän olisin huolestunut siitä, että eri puolet ja perustelut näkökannoille eivät ollenkaan tulisi esiin vaan suhtautuminen olisi pääpuolisesti vain "ihan sama, whatever"- tyyppistä mielenkiinnottomuutta.
Santiksen kohdalla on vielä otettava huomioon se, että painetta asetetaan niin monilta eri puolilta. Toisaalla armeija ymmärrettävästi ajattelee että Helsinkiä voidaan puolustaa vain Helsingistä, samaan aikaan kuitenkin asuntotonteista on pulaa. Santahamina on kuitenkin luonnonarvoiltaan merkittävä osin siksi, että sen kulutus on ollut paikoitellen vähäistä, toisaalta samaan aikaan se on myös saastunut lyijystä... Objektiivisen kuvan muodostaakseen vaaditaan paljon vaivannäköä ja uskallusta tutustua kaikenlaisiin näkökantoihin.
Minä taas en lainkaan pelkää, että osapuolet olisivat välinpitämättömiä Santahaminan suhteen, missään suhteessa. Asia kun herättää suuria intohimoja. Kuten mainitsemasti mantra tonttipulastakin.
Santahamina on helsinkiläisille aika tuntematon saari, koska siellä ei voi kulkea vapaasti. Tiedotusmielessä olisi hyvä saada vaikka Hesariin artikkeli, jossa Santiksen kartta olisi selkeästi esillä eri alueineen, alueiden historioineen ja maa- ja metsätyyppeineen. Siitä voisi lähteä arvioimaan, mihin ehkä voidaan rakentaa, mihin todennäköisesti ei kannata jne. Lisäksi, kuten mainitsin, opastetut kierrokset ovat kuulemma lisääntymään päin.
Todellakin olisi hyvä, jos Hesari kirjoittaisi aiheesta. Ilokseni huomasin äsken, että Jarmo Huhtanen kirjoitti aiheesta kaupunkiblogissaan osoitteessa http://blogit.hs.fi/helsinki/
Terve,
se mitä Sandiksessa tarvitaan on perusteellinen luontoarvojen selvitys. Vanha metsä kannattaa jättää pystyyn ja nuoret pusikot raivata valleilta ja muita umpeutumassa olevilta ketoalueilta. Laiduntavien elukoiden käyttö paikoin olisi unelma, samoin eräiden alueiden poltto. Mitä raskaammalla aseistuksella uskallettaisiin ampua keskenkasvuiseen metsään sen parempi:)
Miksi? Siksi, että luonto on sopeutunut pienten kasvien armottomaan laidunnukseen, raastamiseen ja metsäpaloihin. Siinä ympäristössä esiintyvät suurimmat lajimäärät ja diversiteetti. Vanha metsä ei ole itseisarvo luonnonsuojelussa, sen sijaan sen mosaiikkinen häiriö on. Tarpeeksi suuri käytettävissä oleva pinta-ala ja nimenomaa niiden puuvanhuksien pystyyn tai makamaan jättäminen ovat myös. Nämä ongelmat kulminoituvatkin sitten kaupungeissa karmaisevalla tavalla kaavoituksen ja hullun puistosaston kourissa. Suomalainen puisto on surkea taimikko verrattuna tästä etelämmäksi paineltaessa. Viime viikolla oli mukava katsella Ukrainassa kaupungin puistossa ahkeroivia kolmea tikkalajia, joista yksikään ei Suomessa elä - vain tuhat km etelään.
Ns. normaalitilassa metsissä olisi moninkertaisesti vanhoja (uhanalaisille lajeille ne tärkeät) puita ja nyt juuri ne puuttuvat. Ihminen on tuhonnut suuret laiduntajat luonnosta ja luopunut karjan metsälaidunnuksesta. Tavallaan hävitimme alkuperäisluontomme ennen kuin se ehti syntyäkään popsimalla ne Eurooppaan luontevasti kuuluvat 25 000 mammuttia, 2 milj. arovisenttiä ja villasarvikuonot ym. Viime vuosisadalla hävitettiin metsistä tuli.
Em. syistä armeijan alueilla, missä kaikenlaista riehumista ja raastamista sentään vielä tapahtuu, on usein runsas muualla uhanalainen lajisto. Lyijy on oikeasti ongelma vain ihmisille, muut elukat eivät siitä juuri piittaa - varsinkin jos vaihtoehtona on umpeenrakennus ja populaatioiden pysyvä katoaminen.
Hyvä esimerkki ihmisen poistamisesta laajalta alueelta on Tshernobylin alue, jossa lienee tällä hetkellä Euroopan vahvimmat karhujen, susien ym. populaatiot ja vedet täynnä jättiläiskokoista kalaa. Ei säteilyn vaan ihmisen puuttumisen takia. Ja kyllä paljon elukoita kuolee säteilyyn, mutta vähenemässä määrin sopeutumisen takia. Jos ihminen on paikalla ei ole populaatioita eikä tosin sitten yksilöiden kärsimystäkään;)
Yhtälailla Baltian ja Venäjän jokavuotiset pusikkoa hävittävät ruohikko- ja metsäpalot ovat siunaus rikkaalle lajistolle. Se, että rannikollamme (ja aika usein sen linnakkeilla) sinnittelee vielä lähes kaikki täällä esiintyneet lajit ei johdu Suomesta, vaan siitä että Virossa niillä menee sentään edelleen kohtuullisen hyvin.
Santahamina on tarpeeksi suuri, sen rakentaminen hankalaa, sen nykyinen käyttö hyödyttää alueen luonnonarvoja, vartioitu alue = edullinen ja siten järkevä suojelukohde. Keksiikö joku muuta? Sitä voidaan vielä helposti parantaa, mutta se on jo nyt parasta A-ryhmää etelärannikolla, missä lajimäärät ovat muutoinkin suurimmat.
Tosin voidaan sekin rakentaa, täytetään vaikka koko Suomenlahti rakennusmaaksi, metro Isosaareen - pohjoissuunnassa muuten riittää maata vielä 1300 km.
Välillä tuntuu siltä, että pyörää oltaisiin keksimässä. Mitäköhän siitäkin tulisi, jos Kiinassa olisi demokratia tai suomalaisia miljardi...
Onhan tässä tosiaan kieli poskella, mutta yllä kirjoitettu pitää silti paikansa.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu