Sipoonkorpi ja viheralueet valtuustostrategiassa

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuun viimeisessä kokouksessaan (29.4.) valtuustostragian. Alkuperäisen versioon verrattuna viheralueiden ja etenkin Sipoonkorven säilymisen osalta strategiaan tehtiin huomattavia parannuksia. Kiitos vihreiden valtuutettujen ja viheraluetyöryhmän panoksesta seuraavat lisäykset saatiin lisättyä asiakirjaan:

Helsingin tavoitteena on Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen. Selvitetään liitosalueen suunnittelun yhteydessäkuinka Sipoonkorven arvokkaat alueet suojellaan, Sipoonkorvenmetsämanner säilytetään yhtenäisenä ja riittävätekologiset käytävät metsämantereen ja merenrannanvälillä turvataan. Sipoonkorven kansallispuiston rajauksettehdään kokonaissuunnittelun yhteydessä.

Viheralueet pyritään huomioimaan tiivistyvässä kaupunkirakenteessa seuraavasti (lihavoitu on lisäys alkuperäiseen):

Maankäyötssä ja kaupunkisuunnittelussa keskeiset periaatteet ovat kaupunki- ja seuturakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen sekä liikennen- ja liikkumisjärjestelmien kehittäminen sujuvaksi ja joustavaksi. Tavoitteena on, että päivittäin kuljetut kilometrit asukasta kohti kääntyvät laskuun. Periaatteena on myös yhtenäisten viheralueiden ja viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä.

Tulevaisuus näyttää kuinka hyvin tärkeät viheralueet säilyvät eheyttävässä kaupunkirakenteessa. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esitti omat näkemyksensä liitosalueen ekologiseen maankäytön suunnitteluun. Ympäristöministeriö näyttää olevan nihkeä Sipoonkorven suojeluun. Helsingin Sanomat ottivat vahvasti kantaa Sipoonkorven kansallispuiston perustamisen puolesta tämän päivän (11.4.09) pääkirjoituksessaan.

Stansvik jäi ilman suojeluvarausta

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli vihdoinkin Stansvikin asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnoksen edellisessä kokouksessaan (15.4.09). Asia oli jätetty pöydälle kaksi kertaa ja eniten keskustelua herätti pitäisikö Tahvonlahdenharjun alueen VL/s-kaavavaraus muuttaa SL-varaukseksi. Valitettavasti näin ei käynyt ja lautakunta hyväksyi esittelijän pohjaesityksen yksimielisesti. 

Tulos on suuri pettymys. Tahvonlahdenharjun suojelua ei haluta kaupunkisuunnitteluviraston taholta edistää. Edellinen kiista käytiin kesällä, kun KSV ei tukenut alueen suojelua.  Tahvonlahdenharju on mukana Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa. Helsingissä nähtävästi karsastetaan luonnonsuojelualueita ja alueiden hallinta halutaan säilyttää kaupunkisuunnitteluvirastolla. 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan tyly kohtelu Tahvonlahdenharjun alueen suojelua kohtaan ei toivottavasti indikoi mahdollisesta suojeluvastaisuudesta Sipoon ja Vantaan liitosalueella. 

Hallittua hoitamattomuutta kaupunkimetsiin

Ohessa Helsingin Sanomien mielipidesivuille tarjoamani alkuperäinen teksti, joka julkaistiin hieman muunneltuna maanantaina 5.4.2009. Luonto-Liiton edustus tapaa tänään Helsingin vihreiden hallitusryhmän. Aion osallistua tilaisuuteen, jossa keskustelemme Helsingin kaupungin metsän- ja luonnonhoidon linjauksista.

Helsingissä Sanomissa (3.4.) kirjoitettiin kaupungin harjoittamista metsänhakkuista ja niiden aiheuttamista tunteenpurkauksista puoleen jos toiseen. Asukkaat ovat huolissaan virkistysmetsistään ja luonnonsuojelujärjestöt ovat kritisoineet kaupungin hakkuita luontoarvoja heikentäviksi. Kuluneen talven aikana on toteutettu useampi harvennushakkuukohde, jossa puustoa poistetaan vedoten jäljelle jäävän puuston elinvoimaisuuteen. Haluan tuoda keskusteluun mukaan muutaman tärkeän huomion. Ympäristölautakunta antoi viime vuonna luonnonhoidon linjauksista lausunnon ja kiinnitti erityisesti huomiota metsän rakennetta heikentäviin toimenpiteisiin. Luonnonhoitoa aiotaan kustannussyistä tehostaa. Käytännössä tämä tarkoittanee työkoneiden käytön lisäämistä.

Ympäristölautakunta huomautti lausunnossaan, että hoitotöiden liiallinen tehostaminen voi heikentää kaupunkimetsien puuston erirakenteisuutta ja aiheuttaa negatiivisia muutoksia metsäekosysteemissä, kuten aluskasvillisuuden heiniintymistä, mikroilmaston kuivumista, tuulenkaatojen ja kulutusvaurioiden lisääntymistä. Kaupunkiekologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että puuston harventaminen ja luontaisesti kulunestona toimivan pienpuuston ja pensaikon raivaaminen lisää entisestään kulutusvaurioita.

Lisäksi lautakunta linjasi luonnon monimuotoisuuden ohjelmaan tavoitteen vaalia kaupunkimetsiä erirakenteisina ja -ikäisinä sekä linnuston tarpeet huomioon ottaen. Kaupunkimetsillä on erityinen merkitys kaupunkilaisten viihtyvyydelle, virkistäytymiselle ja ilman epäpuhtauksien sitojana. Samalla se tasaa myös paikallisia säävaihteluita. Ilmastonmuutoksen edetessä kaupunkimme on syytä huolehtia, että metsämme toimivat edelleen luontaisena puskurina. Riittävän tiheä, erirakenteinen ja -puustoinen metsikkö pystyy tarjoamaan paremmin luontoelämyksiä aidosta suomalaisesta metsästä sekä vastaanottamaan ihmisen aiheuttamat ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat häiriöt.

Kati Vierikko
Tutkija
Helsingin ympäristölautakunnan vpj (vihr)

Luonto ja viheralueet unohtuivat kapungin strategiaohjelmasta

Valtuustossa on valmisteilla kaupungin strategiaohjelma vuosille 2009-2012. Asiakirjaa on valmisteltu virkamiestyönä ja jonka valtuusto käsittelee huhtikuun aikana, tekee muutosehdotuksia ja lopultaa hyväksyy strategiaohjelman. Ohjelman tavoitteena on esittää kaupungin keskeiset tavoitteet ja kehittämiskohteet sekä tärkeimmät toimenpiteet tulevalle valtuustokaudelle. Ohjelmassa käsitellään kattavasti hyvinvointi ja palvelut, kaupungin kilpailukyky, kaupunkirakenne ja asuminen sekä johtaminen.

Asiakirjassa mainitaan useaan otteeseen, että Helsinki on metropoli, jossa on luonnonläheinen, viihtyisä ympäristö, jossa on hyvä asua. Kaupunkiympäristön ja -luonnon rooli viihtyisyyden lisääjänä nähdään tärkeäksi, mutta strategiset haasteet tai toimenpiteet, joilla turvataan luonnonläheinen ja viihtyisä ympäristö puuttuvat luonnoksesta kokonaan.

Viheraluetyöryhmä esitti vihreälle valtuustoryhmälle muutoksia ja uusia toimenpide-ehdotuksia. Tärkeimmät niistä ovat seuraavat:

Säilytetään laajat, yhtenäiset metsäiset ulkoilualueet ja monipuoliset lähiviheralueet, sillä ne lisäävät kaupunkilaisten asumisviihtyvyyttä vahvistamalla luonto- ja viheralueita huomioivaa suunnittelua
Edistetään Sipoonkorven kansallispuistohanketta
Jätetään Kivinokka ja Vartiosaari rakentamatta
Pääkaupunkiseudun yhteisen yleiskaavan yhteydessä selvitetään tärkeät viheralueverkostot
Ekosysteemihyötyjen ja viheralueiden turvaaminen on lähtökohtana maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa

Strategiaohjelmassa huomioidaan ilmastonmuutoksen tuomat haasteet lähinnä kaupunkirakennetta eheyttämällä ja tiivistämällä. Työryhmämme korostaa, että ilmastonmuutos on myös uhka kaupunkiluonnolle ja viheralueille. Luonnonmukaiset viheralueet voivat toimia puskureina ilmastonmuutosta vastaan. Strategisina haasteina ovat yhtäältä kaupunkirakenteen tiivistäminen toisaalta riittävän luonnonmukaisen viheralueverkoston turvaaminen.
.

Monimuotoisella metsällä on merkitystä

Helsingin sanomat uutisoi 29.12.08 mielipidekyselyn metsien hakkuista. Tulos oli erittäin mielenkiintoinen: selvä enemmistö suomalaisista karsastaa aukkohakkuita ja kokee että metsäteollisuudella on liikaa valtaa. Kyselyn tulos on kirvoittanut monet tahot keskustelemaan metsien käytöstä, oikeista hakkuutavoista ja metsänomistajien mahdollisuuksista vaikuttaa metsiensä hoitoon tai hakkuutapoihin.

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja kritisoi nykykäytäntöä, jossa metsänomistajalla ei välttämättä tarjota muita keinoja kuin avohakkuuta. Riippuu paljon metsänomistajien valveutuneisuudesta, arvoista ja arvostuksista mitä hän haluaa metsilleen tehdä. Kukaan ei pakota hakkaamaan metsiään, vaikka yleinen ilmapiiri näyttää huojuvan "puupulan" varjossa.

Metsillä on edelleen vahva merkitys suomalaisille, myös kaupungeissa. Kaupunkimetsiämme hoito vaikuttaa yhtäältä kaupunkilaisten metsäkuvaan ja viihtyisyyteen mutta toisaalta tarjoaa oivallisen elinympäristön talousmetsäpakolaisille, lajeille jotka eivät selviä aukkohakkuista. Virkistysmetsien hallittu hoitamattomuus lisää aidon metsän tuntua, opettaa urbaaneja cityihmisiä näkemään luonnon dynamiikkaa, tarjoaa monimuotoisen elinympäristön. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkkinä monelle muulle metsänomistajalle ja luopua kokonaan metsän monimuotoisuutta vähentävistä hoitotoimista.

Lisää metsistä:

Ekometsätalouden liitto
Ikimetsän Ystävät
Innofor - monimuotoista metsänhoitoa
Luontoliiton metsäsivut
Suomen luonnonsuojeluliiton metsävideo

Rauhaisaa joulua ja riemukasta vuotta 2009

Viheraluetyöryhmä toivottaa kaikille aikaa rauhoittua vuoden uurastuksien jälkeen ja nauttia joulunpyhistä. Kiitos kaikille viheralueiden puolestapuhujille, ahkerille uurastajille. Ensi vuoden koittaessa työsarkaa riittää: Lounais-Sipoon kaavoitus, Kansallinen kaupunkipuisto, Kivinokka, Mustavuori, luonnonhoidon strategia.

Valtuustoaloite kansallisesta kaupunkipuistosta

Stadin rantaryhmä on tehnyt kunnallisaloitteen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin. Erittäin kannatettavaa! Viheraluetyöryhmä kirjoitti kansallisen kaupunkipuiston puolesta 5.4.2008. Helsinki tarvitsee oman kansallispuistonsa. Tällä hetkellä Suomeen on perustettu kaikkiaan neljä kansallista kaupunkipuistoa Hämeenlinnan Aulankoon, Heinolaan, Poriin ja Hankoon viimeisin.

Ympäristölautakunta käsittelee tämän päivän kokouksessaan (16.12) Pekka Haaviston (vihr.) ja 30 valtuutetun allekirjoittaman valtuustoaloitteen ja Stadin rantaryhmän kunnallisaloitteen kansallisesta kaupunkipuistosta. Valtuustoaloitteessa esitetään, että Helsinki aloittaa saman tien vlamistelut kansallisesta kaupunkipuistosta yhteistyössä Espoon kanssa. Alueeseen kuuluisi kahden kaupungin keskeisimmät ranta-alueet: Laajalahti, Tarvo, Munkkiniemi, Taivallahti ja Hietaniemi.

Stadin rantaryhmän aloitteessa ehdotetaan, että yleiskaavassa Helsinki-puistoksi merkitty alue saisi ympäristöministeriön vahvistaman kansallisen kaupunkipuisto –aseman. Lisäksi puistoon pitäisi liittää Sipoon liitosalueen tärkeät luonnonrannat, Mustavuoren luonnonsuojelualue ja myöhemmin myös Sipoonkorven alue.

Ympäristälautakunnan lausuntoehdotus on hankkeelle erityisen myönteinen ja kiiruhtaa selvitystyön käynnistämistä. Lautakunnan mielestä Haaviston valtuustoaloite ja kunnallisaloite ovat täysin Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan mukaisia. Lisäksi lausunnossa huomioidaan muut luonnon monimuotoisuuden ja virkistyksen kannalta tärkeät viheralueet ja viheralueyhteydet. Varsinkin länsi-itäsuuntaiset viheryhteydet ovat puutteellisia. Näiden alueiden turvaaminen ja kytkös toisiinsa on myös erittäin tärkeää ja siihen tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä.

Ja onnea kaikille viheralutyöryhmän uusille luottamushenkilöille. Allekirjoittanut jatkaa ympäristölautakunnassa varapuheenjohtajana. Kiitos luottamuksesta.

Reijolan aluesuunnitelma

Reijolan aluesuunnitelman luonnoksesta pidettiin yleisötilaisuus keskiviikkona Allergiatalolla. Työhön on liittynyt asukaskysely, joka on lähetetty 1000 asukkaalle Niemenmäessä, Ruskeasuolla, Pikku Huopalahdessa, Meilahdessa ja Laaksossa. Aluesuunnitelma on ohjeellinen Yleisten töiden lautakunnalle, priorisoiden alueen viheralueiden ja katujen kunnossapito-, käyttö- ja kehittämistarpeet.

Käyttäjäkyselyssä nousi selvästi esille muutamia viheralueita, joita asukkaat arvostavat ylitse muiden. Viheralueita arvotettiin useilla eri ulottuvuuksilla: luontoarvojen, historiallisten arvojen ja käytön osalta. Arvostetuimpia viheralueita Reijolan alueella ovat asukaskyselyn mukaan Lääkärinkadun alue, jota aluesuunnitelmassa kutsuttiin Tullinpuomin puistoksi sekä Pikku Huopalahden länsirannan puisto.

Luontoarvoja alueen puistoista eniten on edellämainituilla Tullinpuomin puistolla ja Pikku Huopalahden puistolla. Historiallisesti arvokkaimmiksi todettiin edellämainittujen lisäksi Ruskeasuon siirtolapuutarha. Eniten käytettyjä viheralueita ovat edellämainitun kolmen lisäksi Tilkanniitty.

Tullinpuomin puistosta todettiin, että sen metsät liittyvät Keskuspuistoon ja että se on lähipuisto, unohtaen kuitenkin sen, että sitä käyttävät lähiseudun asukkaiden lisäksi myös laajemmankin alueen ulkoilijat, joille se on – kuten aluesuunnittelija Kaisu Ilonen totesi – portti Keskuspuistoon. Alueen metsä kuuluu hoitoluokitukseen C5, ja se todettiin arvometsäksi, jonka arvokas tervaleppäkorpi sijaitsee kuitenkin kaavamuutosalueella. Lisäksi Laakson sairaalan kalliot todettiin kasvillisuudeltaan erittäin rikkaiksi.

Suunnitteluinsinööri Toni Haapakosken mukaan alueen jatkosuunnittelussa lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, jossa alue on puistona.

Aluesuunnitelmaa voi kommentoida osoitteessa http://feasy.net/hkihkr/1.

Vihreä valtuusto tuo ryhtiä luonto- ja ympäristöasioihin

Hieno suoritus vihreät ehdokkaat, työntekijät ja tukijat. Ja ennen kaikkea upea suoritus viheraluetyöryhmän ehdokkailta (Saara Ilkka, Veli-Heikki Klemetti, Ville Komsi, Michael Perukangas, Pörrö Sahlberg, Hannu Tuominen, Kati Vierikko), jotka keräsivät kaikkiaan 1 633 ääntä.

Uuden vihreän valtuustoryhmän pitää ottaa vahvat tavoitteet Helsingin kaupungin luonnon ja ympäristön puolesta. Yhteistyössä muiden puoluetahojen kanssa ensi valtuustokaudella on turvattava ettei asunto-, maankäyttö- tai talouspolitiikka polje luontoarvoja tai tingi ilmastotavoitteista. Uskon vahvasti, että ekologisesta kestävä kunnallispolitiikka lisää kaupunkilaisten hyvinvointia, luo uusia työpaikkoja ja tuo säästöä terveys- tai sosiaalimenoissa.

Viheraluetyöryhmällä riittää siis töitä ja haasteita ensi 4-vuotiskaudelle. Meidän on tuettava ja autettava valtuutettuja ja luottamushenkilöitä kiperissä kaavoitussuunnitelmassa. Haasteita tulee olemaan mm. Kivinokan osayleiskaavan ja Lounais-Sipoon yleiskaavan osalta.

Retkeilijät tutustuivat Mätäjokeen

Allaoleva juttu julkaistiin Tanotorvessa 9/2008 sivulla 7. Juttu on tässä täydennetty omilla valokuvillani Mätäjoen varrelta.

Helsingin rakennusvirasto on viime aikoina herättänyt ristiriitaisia reaktioita virkistysmetsien hoitohakkuista. Huomattavasti positiivisemman vastaanoton saavat niin kutsutun Täti Vihreän eli Elina Nummen lanseeraamat puistokävelyt. Mätäjoki-kävelylle, joka starttasi Kartanonhaasta 18.6, lähti noin 40 ulkoiljaa, jotka eivät sateista säätä säikkyneet. Matkan varrelta Lassilasta ja Pitäjänmäeltä liittyi mukaan vielä lisää, ja lopulta Isoon Huopalahteen saapui noin 70 kävelijää, polkupyörää ja koiraa. Vaikka ulkoilureitistö Mätiksen varrella ei aivan uskollisesti seurailekaan jokea kaikkialla, ulkoilijat kuitenkin koettivat.

Mätäjoki on entinen Vantaanjoen sivuhaara, jonka alkulähteet ovat nykyisessä Louhelassa, vähän Hämeenlinnantiestä länteen. 70 –luvulla se oli tarkoitus uudelleennimetä markkinointikelpoisemmaksi Piijoeksi; tästä muistuttaa sen ylittävä, Kannelmäestä Malminkartanoon kulkeva Piijoen rautatiesilta, joka taistelee Lahden oikoradan Kytömaan sillan kanssa Suomen pisimmän rautatiesillan tittelistä. Nimi ei jokea pahenna, ei sen puoleen siltaakaan; Mätä viittaa rapaan kuten rapakivessä. Pii taas viittaa Kaarelan historiaan kivikautisena asuinpaikkana; nykyisen Etelä-Myyrmäen tiennimistö vielä muistuttaa alueella tehdyistä arkeologisista kaivauksista.

Mätäjoen ympäristö on läntisin Helsingin etelä-pohjois -suuntaisista ekologisista yhteyksistä tai vihersormista, kuten niitä hallinnollisesti kutsutaan. Ne toimivat paitsi eläin- ja kasvilajien leviämisreitteinä, myös ulkoilijoiden virkistysalueina. Mätikseen on tarkoitus istuttaa taimenia kalastajien iloksi, mikä edellyttää kalaportaiden rakennuttamista ainakin Strömberginkoskeen ja Taliin. Talin golfkentän edustajat ovat jo luvanneet vastata Talin kalaportaiden rakentamisesta.
Vantaan puolella jokea kutsutaan Mätäpuroksi; yläjuoksulla jokea uhkasi pitkään Kehä kakkosen suunnitelma, kunnes Vantaa ymmärsi tunnustaa Vaskivuoren alueen luonnon monimuotoisuuden.


Vihreä on Mätäjokilaaksoni.

Mätistä idyllisen kesynä Talin golfkentällä.


Mätäjoen rauhallista virtausta vain hieman ennen sen laskemista Isoon Huopalahteen.


Iso Huopalahti.


Leveimmillään Mätis on laskiessaan Isoon Huopalahteen, joka on läpikulku- ja pysähdyspaikka lukuisille muuttolinnuille. 1980-luvulle saakka joen lasku-uomaa uhkasi kaatopaikka, joka sittemmin haudattiin täyttömaalla, josta tuli Talinhuippu. 1990 –luvun alussa lasku-uoman lähettyville nousi Talinrannan asuinalue, joka on meren pinnan tasoisena altis normaaleillekin sääilmiöille, puhumattakaan sitten ilmastonmuutoksen myötä vääjäämättä nousevasta merenpinnasta. Vähän ylempänä, Strömbergin alueella Pitskussa Mätis muistutti luonnonvoimista kymmenisen vuotta sitten, jolloin vesi nousi useita metrejä.

Huvimaja eli paviljonki Strömberginpuistossa.


Strömberginkoski.


Idyllistä virtailua vain vähän Strömberginkoskesta alajuoksulle, kauniissa Strömberginpuistossa.


Mätiksen rantamaasto Talissa on melko vaikeakulkuista vehmaudessaan.


Tällaisilla liikennerakennelmilla Mätis aiotaan pilata Pitäjänmäellä, Strömbergin alueella.

Luonnon virkistyskäyttö ei käytännössä nauti erityistä lainsuojaa. Jotkut kokevat hoitamattoman kaupunkiluonnon pimeine pusikkoineen uhaksi, vaikka kaupunkiluonto, muistuma suomalaisten juurista metsässä, onkin paitsi merkittävä paikallisen biodiversiteetin mutta myös kaupunkilaisten toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta.
Joskus ulkoilijoiden turvallisuus ajaa luonnon edelle: Kannelmäessä on Mätiksen varrelta kaadettu puita, koska niiden on pelätty kasvaessaan kurottavan kohti voimalinjaa.

Voimalinjoja kohti kurotelleita, kaatuneita puita noin 200 metriä Kannelkylästä koilliseen Hakuninmaan suuntaan.


Sama toisesta suunnasta.


Allaoleva lause oli jäänyt Tanotorven toimitukselle tarkoitettuna prosessikommenttina julkaistuun juttuun.

Tähän voisi tulla Mätiksen ylittävästä, Kannelmäen ja Malminkartanon yhdistävästä tieyhteydestä, jos halutaan, muuten voisi olla oman juttunsa väärti:
Triviaa:
- Marttilan puutalot ovat lahjoitus Ruotsin valtiolta toisessa maailmansodassa haavoittuneille suomenruotsalaisille
- Ufoa muistuttava kattilankansi Pitäjänmäentien ja Kaupintien risteyksessä on lahjoitus Hartwallilta, muistuttamassa Pitskun panimohistoriasta
- Rapakivi tunnetaan muissakin kielissä. Saksaksi se on das Rapakiwi, ja englanniksi Rapakivi granite.
- Strömbergin alueella asuu amerikankuikka

Panimokattiloiden kansia Pitäjänmäessä.


Tämä on amerikankuikan koti.

Kruunuvuori ja Vihreät: Asuntotuotanto vs. viher- ja ulkoilualueet

Itä-Helsingin Vihreiden kannanotto Kruunuvuorenrannan kaavoitukseen:

Helsingin kaupungin kunnianhimoinen asuntotuotantotavoite, 5000 asuntoa vuodessa, asettaa maankäytölle valtavat haasteet. Jos haluamme lisää asuntoja, ne on rakennettava jonnekin. Ongelma on, että tyhjää tilaa ei ole, jokainen rakentamaton alue on virkistyskäytössä, ja jokainen virkistyalue on käyttäjiensä suuresti rakastama.

Edellä esitetyt ongelmat koskevat myös Kruunuvuorenrannan aluetta, joka toisaalta on houkutteleva asuntorakentamisen kohde toisaalta erittäin arvokas ulkoilualue. Alueen kaavoituksen tekee erityisen haastavaksi se, että öljysataman alueen ympäristö on nykyisin todella vilkaassa virkistyskäytössä, ja luonnoltaan erityisen herkkää.

Alueen kaavoitushanke on jaettu kahteen osaan. Osayleiskaava-alue sisältää öljysatama-alueen, mutta on alueena laajempi sisältäen satama-alueen lisäksi virkistyskäytössä olevia ulkoilualueita. maankäyttösuunnitelma-alue sijaitsee Laajasalon nykyisen rakennetun alueen ja osayleiskaava-alueen välissä. Kahden rakennetavan alueen väliin jää n.k. "Keskeinen viheralue", joka yhdistyy Kruunuvuoren lammen ympäristön viheralueeseen kaavoitettavan alueen luoteiskulmassa. Nyt voimassaoleva KSL:n hyväksymä kaavaehdotus on esitetty alla.



Kruunuvuorenrannan kaavoitus on ollut ja tulee olemaan tasapainoilua kestävän asuntotuotannon ja luontoarvojen välillä. Vihreiden yleisesti toteuttama periaate kaavoituksessa on, että jos joku alue rakennetaan, rakennetaan ensisijaisesti ei-luonnontilaiselle alueelle tiiviisti. Näin säästetään koskemattomia alueita virkistyskäyttöön. Uusille alueille tulee myös suunnitella toimivat palvelut ja joukkoliikenneyhteydet, joiden tulisi perustua raideliikenteeseen. Samalla alueen ympäristöön on jätettävä riittävästi mahdollisimman luonnontilaisia ulkoilu- ja virkistysalueita.

Em. periaatteita vihreät ovat noudatettaneet myös Kruunuvuorenrannan kaavoituksessa. Tavoite on ollut rakentaa öljysataman ympäristöön ja maankäyttösuunitytelma-alueelle riittävästi asuntoja, jotta raideliikenteen tuominen alueelle olisi perusteltua, mutta vältää ylirakentamista. Samanaikaisesti on pyritty säilyttämään tärkeimmät ja herkimmät viheralueet , Kruunuvuorenlammen ympäristön viheralue ja "Keskeinen viheralue", mahdollisimman suurina ja edelleen ulkoilukäytössä, ja keskittää asuntorakentaminen teiden varsille.

Vihreät ovat ehdottaneet tai kannattaneet hankkeen edetessä mm. seuraavia esityksiä:

"Lautakunta edellyttää, että jatkosuunnittelussa varaudutaan liikennejärjestelyissä myös siltavaihtoehtoon ja tutkitaan mahdollisuutta rakentaa silta suunnittelualueelta Katajanokalle" (Äänestys hävitty 5 - 4)

"Pientaloalue, joka on suunniteltu ns. Uudenkylän alueelle, sijoitellaan siten, ettei mökkikylää tarvitse purkaa" (Äänestys hävitty 5-4)

"Kerrostaloalue Kruunuvuorenrannan kaakkoisrinteellä poistetaan.." (Äänestys hävitty 6-2 Alue poistettiin, mutta rakennusoikeus siirrettin toiselle alueelle)

"Asuntokerrosalan tavoite lasketaan kerrosalatavoitteen alarajalle eli 400 000 m2, koska nyt ehdotettu maksimimäärä 500 000 m2 tuhoaa monia arvokkaita luonto- ja virkistyskohteita alueella." (Äänestys hävitty 4-4 pj:n äänen ratkaistessa)

"Koirasaarentien pohjoispuolisella alueella rakennetaan vain teiden varsille kuten teksteissä mainitaan, alueen sisäosiin keskelle metsää esitetty rakentaminen poistetaan.. " (Äänestys hävitty 4-4 pj:n äänen ratkaistessa)

"Osayleiskaavaehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että osayleiskaava-alueelle osoitetaan nykytilannetta enemmän paikkoja vapaa-ajan mökeille tai mökkikylille. " (Äänestys hävitty 6-3)

"Lautakunta päättää, että Stansvikinnummen suunnittelualueelta rajataan pois Uusikylän mökkialue. " (Äänestys hävitty 5-4)

"Borgströminmäen AK-alue tiivistetään Koirasaarentien varteen siten, että kallioalueen kerrostalot poistetaan maankäyttösuunnitelmasta Samalla kadunvarren rakennustehokkuutta voidaan harkita nostettavaksi. " (Äänestys hävitty 5-4 ).

"Gunillankallion AP-alue (pientalovaltainen asuntoalue) poistetaan maankäyttösuunnitelmasta." (Äänestys hävitty 5-4)

Me Vihreät haluamme turvata alueen kehittymisen edellämainittujen periaatteiden mukaisesti alueen luonto- ja virkistysarvoja kunnioittaen. Tuemme joukkoliikenneratkaisujen laajentamista raideyhteydellä myös Herttoniemen metroasemalle, jolloin yhteys palvelisi myös Laajasalon, Jollaksen, Santahaminan ja Herttoniemenrannan asukkaita. Aiempien äänestystulosten valossa on selvää, että tavoitteidemme läpisaamiseksi tarvitsemme lisää valtaa. Valta on jaossa kunnallisvaaleissa 26.10.2008. Äänestä.

Keskuspuiston säilyminen on äänestäjien käsissä

Juttu on julkaistu Töölöläinen-lehdessä lauantaina 11.10, ja tullaan julkaisemaan Eira-Kamppi -lehdessä ensi maanantaina.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! –kansalaisliike järjesti jälleen Laaksossa, nk. Lääkärinkadun alueella, Keskuspuiston lounaisimmassa kulmassa kansalaisjuhlan lauantaina 4.10 kello 12-15. Puistojuhlassa, jonka tunnelmaa ja taistelumoraalia nostattivat Jussi Raittinen ja Siboné Oroza, kävi kolmessa tunnissa kolmatta sataa ihmistä eri puolilta Helsinkiä allekirjoittamassa Kaupunkimetsäliikkeen kunnallisen kansanäänestysaloitteen kaupunkimetsien suojelemisesta virkistyskäytössä.

Henkeä yllättäen hienoksi äityneessä syyssäässä nosti lupaava väliaikatieto Kaupunkisuunnitteluvirastosta: kaupungin asuntopulaa helpottamaan aiottu, kolmen ja puolen hehtaarin alueelle suunniteltu nk. kaupunkivillojen rakennushanke muutamalle sadalle onnekkaalle on pantu toistaiseksi jäihin. Tähän asti tämä Keskuspuiston nakerrushanke on pysynyt elossa, kiitos kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 niukan demari -ja kokoomusenemmistön, josta Kokoomuksessa tosin onneksi on yksittäisiä soraääniä, jotka ymmärtävät sen, että viheralueet on kannattavinta säilyttää virkistyskäytössä.

Arvovaltaiset vieraat alleviivasivat Keskuspuiston merkitystä Helsingin tärkeimpänä virkistyskäytössä olevana viheralueena. Keskuspuistoa puolustivat oikeusministeri Tuija Brax (vihr.), kansanedustaja Sanna Perkiö (kok.), RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen, kaupunkisuunnittelulautakunnan nykyiset jäsenet Mari Puoskari (vihr.) ja Eija Loukoila (vas.) ja entinen jäsen, kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.).

Keskuspuistoa eivät kuitenkaan uhkaa ainoastaan Lääkärinkadun villat, vaan sitä kaventavat myös tuleva Kuninkaantammen asuinalue pohjoisessa Keskuspuistossa ja Hakamäentien ”perusparannus” ja sitä nakertaa sisältäpäin Rakennusviraston metsänhoitokäytäntö, jossa kaupunkiluonto saa säälimättä kirveestä.

Kansanliikuttaja Tahko Pihkalan mukaan säännöllinen arkiliikunta pitää lääkärin loitolla, etenkin jos Pihkalan tavoin pääsee kotiovelta suoraan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun alue ei kuitenkaan ole vain laaksolaisten oma liikunta- ja luontoparatiisi, vaan helsinkiläisten ulkoilijoiden laajalti käyttämä portti Keskuspuistoon. Erityisesti kantakaupungin niukoista ja suosituista virkistysalueista täytyy pitää kiinni.

Arkkitehti Bertel Jungin luomus, Keskuspuisto, täyttää vuonna 2011 sata vuotta. Kuten New Yorkinkin esikuvansa, Keskuspuisto tarkoitettiin yleiseksi nautintaoikeudeksi. Jung varoitti myöhempiä sukupolvia vaarantamasta tätä oikeutta uhraamalla kansanterveydellisesti tärkeät virkistysalueet liikenneväylille tai rakennushankkeille pikavoiton toivossa.

Jung kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi elämäntyönsä olevan uhattuna. Toivoa sopii, että kuntavaalit hautaavat hankkeen lopullisesti, ja Helsingin virkistysalueiden turvaksi perustettaisiin virkistysalueiden turvaksi kansallinen kaupunkipuisto, jonka ydin olisi Keskuspuisto.

Satakieli kutsuu Keskuspuiston suojelupäivään la 4.10.

SATAKIELI KUTSUU
Tule suojelemaan yhteistä ulkoilu- ja liikuntapaikkaamme, Keskuspuistoa!
Keskuspuiston nakertamista vastustava vapaa kansalaisjärjestö Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjestää kansalaistilaisuuden Urheilukadun päässä ja Lääkärinkadun varrella olevassa kalliopuistossa 4.10. klo 12-15.

Neljä hehtaaria Keskuspuistoa ollaan kaatamassa luxus-villojen tieltä. Leikkaus poistaisi tuntuvasti kevyen liikenteen kulkureittejä, kuntopolkuja sekä lasten leikkipaikkoja. Myös satakielet ja uhanalaiset lehtonata-kasvit saisivat väistyä.

Nyt on hetki vaikuttaa. Tule kanssamme kaupunkilaisten mielenilmaisuun ja yhteiseen iloiseen ulkoilupäivään. Ota mukaan perheesi, ystäväsi ja mieluisin ulkoiluharrasteesi. Asiamme on niin tärkeä, että edes sadesäätä emme säikähdä.

Vaikka tilaisuudessa vastustetaan erityisesti suunnitelmaa arvokkaiden kerrostalojen rakentamiseksi Keskuspuiston lounaisnurkkaan, on kyseessä koko Keskuspuiston ja yleisemminkin kaupunkilaisten ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle tärkeiden virkistysalueiden suojelu. Jos Keskuspuistoa pystytään supistamaan sen käytetyimmästä, kapeimmasta ja keskeisemmästä kohdasta, on poliittisesti paljon helpompi rakentaa muuallekin sen reuna-alueille.

Spontaanisti syntyneeseen Ei enää palaakaan Keskuspuisto-liikkeeseen kuuluu aktiivisia toimijoita kaikista puolueista ja tilaisuuteen kutsutaan kaikkien puolueiden edustajia. Taiteellisena pääesiintyjänä on Jussi Raittinen. Lisäksi luvassa on paidanpainantaa, puheenvuoroja ja kahvitarjoilu. Tilaisuudessa kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen kunnallisesta kansanäänestysaloitteesta kaupunkimetsien puolesta.

Lisätiedot:
Michael Perukangas
puh. 040-748 1437
keskuspuisto.blogspot.com

Mikä on Mustavuoren tulevaisuus?

Keski-Vuosaaren aluefoorumissa tiistaina 16.9 oli paikalla noin satakunta Vuosaaren tulevaisuudesta kiinnostunutta. Aluefoorumiin, jonka oli järjestänyt Pro Mustavuori-liike, pääaiheena oli Mustavuoren, eli kaavoituskielellä Pohjois-Vuosaaren tulevaisuus.

Museoviraston Hilkka Högström kertoi viraston esityksestä lisätä Mustavuori muinaismuistokohteisiin; Mustavuoressa on pääkaupunkiseudun laajimpia yhtenäisiä I maailmansodan aikaisia linnoitusvyöhykkeitä Vantaan Länsimäen ja Kivikon ohella. Mustavuoressa on laskujeni mukaan 16 suojeltavaa erillistä linnoituslaitetta, joista 3 nykyisen Helsingin ja 13 tulevan Helsingin puolella; lisäksi alueen poikki eteläkaakosta pohjoisluoteeseen kulkee tykkitie, joka on osittain peitetty.
Kaupunkisuunnitteluviraston Ilkka Laineen mukaan Pohjois-Vuosaaren kaavoituksessa tullaan alueen kulttuurihistoriallista arvoa kunnioittamaan. Hänen mukaansa kaava-alue päättyy itäkaakossa tykkitiehen, ja muut kohteet tullaan kiertämään.


Tilaisuudessa kerättiin nimiä Kaupunkimetsäliikkeen kunnalliseen kansanäänestysvetoomukseen, jossa pyritään äänestämään virkistyskäytössä säilytettävistä kaupunkimetsistä.

Paikalla oli myös paljon kunnallisvaaliehdokkaita. Heistä vuosaarelainen entinen kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana ja valtuutettu yli 20 vuoden ajalta, Jyrki Lohi, otti kunnian Mustavuoren statuksesta, väittäen, että ylipäätään Mustavuoren aluerajaus on hänen aikaansaannoksiaan. Jouko Malinen totesi, että kun tieto museoviraston rauhoitusesityksestä tuli kesäkuussa, hän samantien esitti kaupunginhallitukselle kaavoituksen jäädyttämistä.

Jäädyttäminen ei kuitenkaan riittänyt useimmille paikalla olleille vuosaarelaisille. Mustavuoren alue on ylikunnallinen kysymys, joka tulee ratkaista viimeistään siinä vaiheessa kun etelä-Sipoon alueliitos toteutetaan.

Keskuspuistoa pirstotaan

Keskuspuistoa ei pienennetä vain nakertamalla sitä reunoilta vaan myös sisältäpäin. Pirkkolassa on suoritettu mittavaa ”metsänhoitoa”. Rakennusviraston kyselyjen mukaan helsinkiläiset arvostavat valoisia ja hyvinhoidettuja puistoja.

Artikkeli on julkaistu Oulunkyläinen -lehden tuoreimmassa numerossa 4/2008.

Helsingin etelä-pohjoissuunnassa halkaiseva Keskuspuisto tulee satavuotiaaksi vuonna 2011. Puisto on lainsuojaton eikä sillä ole edes omaa osayleiskaavaa, sillä mahdollisuus jättää Keskuspuisto maareserviksi on ollut liian houkutteleva.
Toisin on Oslossa, jossa kaupunkimetsän arvo on ymmärretty suojaamalla se erityislainsäädännöllä, Helsingissä Keskuspuisto tulkitaan ylijäämäalueeksi, jota sopii nakertaa aina kun tarvetta ilmenee. Näin, vaikka v. 2002 kaupunginvaltuusto hyväksyi Paavo Arhinmäen ponnen, jonka mukaan Keskuspuiston pinta-alaa ei saa pienentää. Todellisissa metropoleissa - kuten New Yorkissa – puistoja kunnioitetaan.

Paloheinän alueen asemakaavatilaisuus

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus ja siihen liittyvä hiihtotunneli. Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus 16.6. Paloheinän ulkoilumajalla.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Paloheinästä Jokeri jatkaisi itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedettäisiin toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa käytettäisiin hiihtoputkena. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille.

Jokeri kakkosen tavoitteet houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti tilaisuudessa, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä. Kuitenkin minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Keskuspuistoa nakerretaan monelta hollilta

Näiden suunnitelmien lisäksi Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän ns. hoitoa kovalla kädellä ainakin Perhekunnantien jatkeen varrella. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita. Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helsingin Vesi parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Pirkkolan käyttöarvo liikuntaan ja ulkoiluun soveltuvana kaupunkimetsänä on kärsinyt siitä, että luonnollisina saaste- ja meluvalleina ja näkösuojina Kehä ykköseen ja Nurmijärventien suuntaan toimineita puita on harvennettu talousmetsänhoidon intensiteetillä. Valitettavasti kaupunki on kohdellut karttuisalla kädellä metsiään muuallakin, kuten Vantaanjoen rannalla, vastapäätä Pikkukoskea, jossa joenrantaa aiotaan Rakennusviraston mukaan ”maisemoida” ja ”ennallistaa”.

Tällä hetkellä Keskuspuiston virallinen status määritellään Yleiskaavassa 2002. Se sisältää eräitä Keskuspuiston asemaa koskevia heikennyksiä. Kuninkaantammeen on tulossa uusi asuinalue, jossa rajankäyntiä Keskuspuistoon tullaan käymään ja paikoin ylittämäänkin. Paloheinän golfkentälle on myönnetty laajempi suoja-alue ja Laaksossa lounaisin kulma puistoa ollaan uhraamassa asuntomaaksi. Lisäksi Hakamäentien remontin tieltä on kaadettu hehtaaritolkulla puita. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan Keskuspuiston alittavan, Kuninkaantammesta Paloheinään tunnelissa kulkevan Jokeri kakkosen ja sen viereen aiotun hiihtoputken liikenne- ja päästövaikutus Paloheinän ja Haltiavuoren metsäluontoon.

Ei Keskuspuisto vaan Helsinkipuisto

Jos joku on luullut Haltialassa tai Niskalassa olevansa Keskuspuistossa, hän erehtyy. Yleiskaavassa 2002 alettiin Paloheinän itäpuolista aluetta kutsua Helsinkipuistoksi, johon luetaan lisäksi Vantaanjoen reuna-alueita, Viikki, Kivinokan ja Laajasalon rantoja sekä saaristoa.

Nimestä viis. Keskuspuiston ja Helsinkipuiston soisi saavan kansallisen kaupunkipuiston aseman, minkä vuonna 2000 voimaansaatettu Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa. Tähän saakka asia ei ole saanut riittävästi kannatusta Helsingin nykyisiltä valtapuolueilta, koska nykyiset valtapuolueet pelkäävät aiheettomasti kansallisen kaupunkipuiston statuksen vievän kaavoitusvaltaa pois kaupungilta ja vähentävän mahdollisuuksia hyödyntää Keskuspuistoa taloudellisesti kannattavampiin tarkoitusperiin.

Ulkoilumetsänäkin se on kuitenkin mittaamattoman arvokas ja Bertel Jungin elämäntyötä ja kaukonäköisyyttä sopisi kunnioittaa.

Kruunuvuorenrannan osayleiskaavasta

Ympäristölautakunta käsitteli tiistaisessa (2.9.) kokouksessaan Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaaehdotusta. Alueelle suunnitellaan uutta, n. 10.000 asukkaan kaupunginosaa. Monet järjestöt ja asukasyhdistykset ovat vastustaneet hanketta siltä osin kun rakentaminen kohdistuu nykyisille viheralueille. Kruunuvuorenlammen läheisyyteen on suunniteltu kerrostalovaltaista rakentamista. Ehdotimme kokouksessa alueen rajaamista nykyisestään. Lisäksi tein kaksi esitystä koskien viheralueille rakentamista. Olisin halunnut säilyttää Stansvikin alueen pientalorakentamiselta. Suunnitelmassa rakentamista on esitetty lähelle tulevaa Tahvonlahdenharjun luonnonsuojelualuetta. Lisäksi vastustin massiivisia täyttöjä merenrantaan. Esitykseni eivät menneet läpi. Sen sijaan ympäristölautakunta hyväksyi esitykseni tehdä ympäristövaikutusten arviointi (YVA) tulevista joukkoliikenneratkaisuista Kruunuvuoren alueelle.

Stansvikin harju takaisin, tästä on hyvä jatkaa

Eilisen ympäristölautakunnan (12.8) yksimielinen päätös palauttaa Tahvonlahden harju takaisin luonnonsuojeluohjelmaan oli suuri voitto luonnonsuojelulle. Ulkopuolelle jäivät mm. Mustakupu ja Harmakari, mutta onneksi näitä ulkoluotoja eivät uhkaa raskaat maankäyttösuunnitelmat. Mutta keskustelu jatkuu. Seuraavassa kokouksessa käsittelemme näillä näkymin Helsingin kaupungin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaa, tuttavallisemmin LUMO. Siinä erimielisyyden kohteena on ollut metsänhoidolliset linjaukset ja kuinka turvata Helsingin metsien monimuotoisuus. Alla luonnonsuojeluohjelmaan tekemäni muutosesitys perusteluineen.

Esitän, että luonnonsuojeluohjelmaan liitetään mukaan Tahvonlahdenharju, joka on poistettu nykyisestä luonnoksesta kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksestä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta totesi lausunnossaan, että Tahvonlahdeharjun ja Stansvikin kartanoympäristön rauhoitus on vastoin yleiskaavassa ja yleissuunnitelmassa alueelle osoitettua virkistyskäyttötarkoitusta. Mielestäni tämä ei ole riittävä peruste kohteen poistamiseksi luonnonsuojeluohjelmasta. Sen sijaan alueen rauhoittamiseksi on useampi, painavampi peruste:

Tahvonlahdenharju on luokiteltu ykköskohteeksi kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä –selvityksessä. Ykköskohteiden säilymistä pidetään ensiarvoisen tärkeänä. Soraharjulla todetaan olevan luonnonsuojelu- ja opetusarvoa.

Mielestäni kaavoituksella ja kaavamerkinnällä luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) ei voida riittävän hyvin turvata Tahvonlahdenharjun säilyminen. Luonnonsuojelualueena Taivallahdenharjulla olisi selkeämpi status ja kohteen hoitoon olisi helpompi varata määrärahoja.

Luonnonsuojelualueena alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta vastaisi Helsingin ympäristökeskus ja suunnitelman vahvistaisi Uudenmaan ympäristökeskus. Alueen ollessa suojelukohteena voidaan alueen luontoarvot huomioida riittävästi ja tehdä ennallistavia suunnitelmia. Alueelle on levinnyt mm. alkuperäistä lajistoa uhkaava kurtturuusu, jonka Suomen ympäristökeskus on nimennyt helposti leviäväksi koristekasviksi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on huolissaan että Taivallahdenharjun virkistyskäyttö on uhattuna, jos kohde rauhoitetaan. Mielestäni huoli on turha. Varsinkin jos kohde suojellaan ensisijaisesti maisemallisista ja geologisista syistä ei se rajoita alueen virkistyskäyttöä.

Myös lepakoiden elinolosuhteiden huomioiminen ei vaadi alueelle käyttörajoitusta. Seurasaaren lepakot ovat hyvä esimerkki siitä, että ahkerasti käytetty ulkoilukohde voi toimia myös lepakoiden elinalueena. Sen sijaan metsien liiallinen hoito ja harvennushakkuut voivat olla uhkana lepakkokannan viihtyvyydelle.

Stansvik palautettiin suojelualueeksi

Eilisessä (11.8) Helsingin ympäristölautakunnan kokouksessa Stansvikinharju palautettiin yksimielisesti Kati Vierikon aloitteesta suojelualueiden listalle. Kiitos Kati ja eläköön Stansvik!

Helsingin luonnonsuojeluohjelmasta esitetään poistettavaksi kolme kohdetta

Helsingin ympäristölautakunta käsittelee seuraavassa kokouksessaan tiistaina 12.8. Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmaa. Alkuperäisessä luonnoksessa suojeltavia kohteita oli mukana 28 uutta suojelualuetta. Helsingissä on vuonna 2008 yhteensä 40 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on noin 460 hehtaaria. Uusien, ehdotettujen suojelualueiden yhteispinta-ala on noin 14 hehtaaria. Kohteista 12 sijaitsee kaupungin omistamilla alueilla mantereella ja 10 saaristossa. Loput sijoittuvat valtion, yksityisten tai yhteisöjen omistamille maille.

Alkuperäinen esitys on ollut kevään aikana lausuntokierroksella. Lausuntoja saapui 23. Saatujen lausuntojen perusteella ohjelmaluonnoksesta on poistettu kolme kohdetta: Harmakarin ja Mustukuvun saaret sekä Tahvonlahdenharjun alue Kruuvuoressa. Positiivsta on, että ohjelmaan on otettu mukaan kolme uuttaa kohdetta Varjakanpuiston tervaleppäluhta (2,43 ha) Vartiokylässäja Uutelan neva (1,23 ha), joita esittivät Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Luonnontieteellinen keskusmuseo sekä Rudträskin kosteikko ((6,91 ha) Vuosaaressa, jota esitti Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Huolestuttavaa on, että Tahvonlahdenharjun (9,04 ha) alue on päätetty poistaa ohjelmasta kokonaan. Kyseinen kohde sijaitsee kokonaisuudessaan Kruunuvuoren rannan osayleiskaava-alueella. Kaava on valmisteilla kaupunkisuunnitteluvirastossa ja kyseisen viraston ”ansiosta” kohde on poistettu suojeluohjelmasta.

Tahvonlahden harju on arvioitu yhdeksi arvokkaimmaksi kallio- ja maaperän luontokohteeksi, joiden rauhoittaminen ja säilyminen on ensiarvoisen tärkeää. Se on upea luonnontilainen harju, jolla on suuri maisema-, opetus ja luonnonsuojeluarvo. Harjun länsiranta on kasvistoltaan monipuolinen ja koostuu hienoista merenrantaniityistä sekä hiekka- että somerikkorannoista. Lajistoon kuuluvat mm. rantasappi, käärmeenkieli ja särmäputki. Lue lisää lajistosta Michaelin edellisestä jutusta.

Harju ja kartanoalue ovat myös tärkeä lepakoiden esiintymisaluetta. Kaikki Suomen 11 lepakkolajia on rauhoitettu. Harjualue on todella upea koko perheen retkeilykohde. Maisemat ovat silmiä hiveleviä.

Yleiskaava 2002:ssa Tahvonlahden harju ja Stansvikin kartanoympäristö on merkitty osaksi kaupunkipuistona kehitettävää aluetta. Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä rauhoitusesitys olisi vastoin yleiskaavan virkistyskäyttötarkoitusta. Mielestäni tämä on käsittämätön väite, sillä tuleva luonnonsuojelualue sallisi edelleen kartanon toiminnan ja alueen käytön virkistystarkoitukseen. Suojelukohteena alueen ominaispiirteet ja luontoarvot säilyttää hoito- ja käyttösuunnitelman avulla. Alueen hoito olisi luontoasiantuntijoiden käsissä, eikä muu virasto pääsisi ajattelemattomuuttaan tai tietämättömyyttään turmelemaan kohdetta. Jo nyt alueelle on levinnyt kurtturuusu (ks. kuva), joka on Suomen ympäristökeskuksen mukaan alkuperäislajistolle haitallinen koristekasvi.

Kruunuvuoren alueelle suunnitellaan uutta, noin 10.000 asukkaan kaupunginosaa. Kohteen luontoarvoille on taattava riittävä suojelustatus. Pelkän kaavoituksen keinoin se ei tule onnistumaan. Alue on saatava takaisin luonnonsuojeluohjelmaan vähintään harjun alueen osalta.

Kuvareportaasi Stansvikista

23.7 kokoontui kymmenisen luonnonystävää bussi 88:n päätepysäkille. Kolme ja puolituntinen retki vei Stansvikinharjun kautta rantoja pitkin uhanalaiselle Uudenkylän mökkikylälle.

Stansvikin alueen flora on edustava ja kattava. Alla vain kalpea aavistus siitä rikkaasta kasvillisuudesta, ja muista uhanalaisista luonnonrikkauksista, jotka matkallamme kohtasimme. Pian suurin osa niistä tulee olemaan Stansvikissa muistoja vain.

Peltokierto.Syysmaitiainen.Karhunputki. Tästä tulisi kulkemaan uusi, Stansvikin rakennettavalle alueelle vievä päätie. Lehtopalsami.Vanhoissa havu- ja sekametsissä (Heinzel-Fitter-Parslow 1974) viihtyvä lapinpöllö piti vasemmanpuoleista oksaa jonkin aikaa tukikohtanaan, ei vain yksi, vaan peräti kolme, ja vieläpä samanaikaisesti!Ojakärsämö.Stansvikin kartanon kuuluisa tammikuja.Stansvikin kartano-alueen kartta, jonka alalaidassa näkyy Stansvikinniemi. Keltasauramo.Ahojäkkärä.Todellinen luonnon bukee. Kuvassa muun muassa mataroita, kuten keltamatara ja piennarmatara sekä päivänkakkara.Kalliotuhkapensas, joka on niin harvinainen, että jo se olisi riittänyt syyksi pitää Stansvikinniemi Helsingin ympäristölautakunnan ehdottamalla suojelualueiden listalla. Mutta ei, sillä kaupunkisuunnittelulautakunta päätti, että sillä on suurempaa luonnonsuojeluasiantuntemusta, ja poisti sen lopullisten suojelualueiden listalta.Stansvikinniemen harju, joka on harvinaisen hyvin säilynyt pinnanmuodostuksemme muistuma viimeisestä jääkaudesta.Rantavehnä.Keltamaite.Tällaiset ikihongat pitäisi kaupunkisuunnitteluviraston mielestä kaataa. Uudenkylän mökkikylää, joka aiotaan jyrätä asuntojen tieltä.
Stansvikin rannan maisemat tuovat mieleen Suomen saariston. Ai niin, tämähän on saaristoa!


Edessä Pitkäluoto.

Varisluoto.

Kallioon kaiverrettu teos symboloi taistelua Stansvikin Uudenkylän mökkikylän puolesta. Pro Stansvik!

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Alue on pääosin asemakaavoittamaton ja asemakaavalla halutaan turvata alueen säilyminen nykyisessä virkistyskäytössä. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus sekä siihen liittyvä hiihtotunneli.

Keskustelutilaisuus aiheesta pidettiin 16.6. klo 17 - 19 Paloheinän ulkoilumajalla, Pakilantie 124. Kaavan valmistelija on tavattavissa myös kaupunkisuunnitteluvirastossa sopimuksen mukaan.



Näkymä Jokeri kakkosen tunnelin pohjoisemman sisäänkäynnin kohdilta kaakkoon. Lienevätkö puut tässä iltapäivätorkuilla, onko ne kaadettu jo valmiiksi parin vuoden päästä alkavien tunnelitöiden helpottamiseksi vai metsurien työllistämiseksi, on minulle mysteeri.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla, ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille. Alkuvaiheessa ei kuitenkaan ole tarkoitus mitenkään valvoa tunnelin mahdollista väärinkäyttöä yksityisautoilijoiden läpiajoväylänä, koska kokemukset Haagan halkaisevalta vastaavalta joukkoliikennekadulta, Eliel Saarisen tieltä ovat olleet "positiivisia". Eliel Saarisen tiellä kulkevista ajoneuvoista on laskennan mukaan yksityisautoja "vain" noin neljännes.

8 minuutin vuorovälein Myyrmäen ja Vuosaaren väliä kulkeva pikabussilinja-Jokeri II kulkisi siis täten uuden, suunnitteilla olevan Kuninkaantammen asuinalueen ohitse, jonne lisäksi suunnitellaan jatkettavaksi bussilinjaa 66 A. Tarkoitus on pitkällä tähtäimellä siirtää 66 A:n toinen päätepysäkki Lauttasaaresta Elielinaukiolle, viimeistään länsimetron valmistuttua.

Paloheinästä Jokeri jatkaa itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Samalla ainakin minulle tuntemattomasta syystä Keskuspuiston etelärajaa - tai tässä kohdassahan sitä jo aletaan kutsumaan Helsinkipuistoksi siirretään pohjoiseen. Se niistä lupauksista, että Keskuspuiston pinta-alan vakiona pitämiseen oltaisiin sitouduttu. Ja se niistä vakiona pitämisistä; Kuninkaantammen asukkaille aiotaan rakentaa pallokenttä Keskuspuistoon, eikä esimerkiksi asuinalueen keskelle, jossa se palvelisikin paremmin asukkaita.



Kuvassa vasemmalla näkyvä metsä on virhe. Se ei ole Keskuspuistoa, vaan kohta entistä Helsinkipuistoa.

Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedetään toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa saatetaan käyttää hiihtoputkena. Ymmärrän sen perustelun rakentaa hiihtoputken, että muuten helsinkiläiset hiihdon harrastajat ajavat - yleensä autoilla - lumettomina talvina pitkiäkin matkoja päästäkseen harrastamaan liikuntaa, eikä näin tietenkään pitäisi olla. Kuitenkin, tunneli tuo myös hiihdon harrastajia muualta Helsinkiin, lisäten liikennettä, joten ei ole toteennäytettävissä, että tunneli olisi päästöneutraali, saatikka niitä pienentävä. Jos hiihtoputki toteutuu ja mahdollisesti muutoinkin, Paloheinän ulkoilumajaa saatetaan laajentaa nykyisen ulkoilumajan luoteispuolelle.



Lieneekö kuvan rakennelma varautumista ulkoilumajan laajennuksen pohjatöitä varten?

Jokeri kakkosen tavoitteet, houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin, vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä, jolloin päästöt tulisivat olemaan minimaalisia. Kuitenkin, minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Edellämainittujen suunnitelmien lisäksi, Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän niin sanottua hoitoa kovalla kädellä ainakin jo edellämainitun Perhekunnantien jatkeen varrella - jota pitkin muuten tullaan vetämään bussi 43:n jatke Kuninkaantammeen mutta joka nyt on suosittu ulkoilutie - ja monin paikoin Paloheinän, Pitkäkosken ja Haltialan välisiltä alueilta. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Lisäksi Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita; Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helsingin Vesi parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Alla Helsingin Veden työmaa Paloheinässä.



Lisätietoja suunnitelmista antavat maisema-arkkitehti Jyri Hirsimäki, puhelin 310 37213 ja vs. toimistopäällikkö Raisa Kiljunen-Siirola, puhelin 310 37209.

Hoitoa, avohakkuita vai suojelua?

Monimuotoisen metsän monimuotoisen hoidon jäljet Pirkkolassa. Puut ovat siistissä pinossa, vaikka Rakennusvirastosta vakuutetaankin, ettei Helsingin metsillä ole tuottotavoitteita.

HeVi:n ja Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen ”Hoitoa, avohakkuita vai suojelua” Helsingin metsänhoidosta eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfoon torstaina 8.5. klo 16.30-18.30 oli kokoontunut kymmeniä ihmisiä, jotka olivat lähes yksimielisiä siitä, että Helsingin metsissä ei tarvita avohakkuita ja että Helsingin metsänhoito pitäisi siirtää Rakennusvirastolta ympäristökeskuksille.

Tilaisuuden kokoonkutsujana toimi herttoniemeläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, joka monien muiden helsinkiläisten tavoin on kauhistunut siitä, että lähimetsä kettuinen ja lintuineen on menetetty. Puheenjohtajana toimi tutkija ja kaupunkimetsäaktivisti, Helsyn puheenjohtaja, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän toinen puheenjohtaja Kati Vierikko.

Rakennusviraston Tiina Saukkonen todisteli, että metsänhoito ja luonnon monimuotoisuus eivät ole ristiriidassa keskenään ja että metsänhoito perustuu asukasmielipiteeseen, jota luonnonhoidon suunnitelmaa laadittaessa koordinoi Helka. Kuitenkaan, Kaupunkimetsäliikkeen ja Laajasalon asukasyhdistyksen Toni Amnellin mukaan kaupunginosayhdistykset eivät kattavasti edusta asukasmielipidettä, ja lisäksi mielipidekyselyt ovat ohjailevia, jolloin mahdollisuudeksi jää ottaa kantaa vain valmiiksi annettuihin vaihtoehtoihin, jotka kaikki siunaavat metsän siistimisen turvallisuuden nimissä.

Helkan Maija Sipilä puolusti rakennusviraston kantaa, jonka mukaan metsänhoidossa huomioidaan paitsi luonnon monimuotoisuuus, myös mielipiteiden moniarvoisuus. Sipilän mukaan luonnonsuojelijat eivät saisi hallita keskustelua liiaksi, ja Saukkonen olisi kaivannut tilaisuuteen moniarvoisempia näkemyksiä. Toisaalta Kaupunkimetsäliikkeen Martti-Tapio Kuuskoski korosti sitä, että maallikkoasukas ei voi argumentoida asiantuntija-metsänhoitajaa vastaan, joka piiloutuu asiantuntijadiskurssinsa taakse.

Kaupunkiekologi Kaarina Heikkosen mukaan lahopuut ovat linnuston – etenkin tikkojen – kannalta tärkeitä, ja niitä jätetään Saukkosen mukaan metsiin aina kun mahdollista. SLL:n metsävastaava Risto Mustonen totesi, että noin 20-25 % Suomen lajistosta on riippuvaisia lahopuista, jotka pitäisi jättää Helsingissä metsiin, kuten esimerkiksi Vantaalla tehdään. Kaupunkimetsäliikkeen Anna-Liisa Mattsoff ja Yleisten töiden lautakunnan Jussi Heinämies peräänkuuluttivat lisää vanhoja puita kaupunkimetsiin, jotta luonnonhoidon suunnitelman monimuotoisuuden tavoite toteutuisi.

Metsien pitäisi antaa uudistua luonnonmukaisesti, tähdensi tutkija Susanna Lehväsvirta. Kuitenkin Saukkosen mukaan metsänhoidon tavoitteena on taata elinvoimaisia metsiä myös tuleville sukupolville ja että paikoin metsiä kaadetaan, jotta ne voitaisiin ennallistaa esimerkiksi niityiksi ja jotta päästäisiin eroon puutaudeista ja sienistä. Aukkohakkuuiden tilalle istutetaan usein uusia puita ja puulajeja, totesi Saukkonen. Mustosen mukaan tämä tietää kuitenkin uusia paikalliseen ekosysteemiin sopimattomia tauteja ja loisia. Mattsoffin mukaan metsän uudistuminen kestää 40-50 vuotta, ja Vantaan Vihreiden Kimmo Jääskeläinen totesi, että taudit ja sienet kuuluvat metsään, ja luonto hoitaa itse itsensä.

Saukkonen väitti, että Helsingissä ei ole täysin luonnonvaraisia metsiä, ja ihmisen kädenjälki näkyy jo kaikkialla. Risto Mustosen mukaan juuri tällä perustellaan hakkuut, jotka Kuuskosken mielestä ovat hygienian korostamisessaan arjalaishenkisiä. Luonnonsuojeluohjelmassa suurin osa arvokkaista metsäalueista sijaitsi Haltialassa ja Viikissä.

Kaupungin tiivistyminen aiheuttaa Saukkosen mukaan lisääntyvää virkistysalueiden käyttöpaineita, ja virkistysalueita pyritään hoitamaan puistomaisesti, lisäten avoimia näkymiä. Saukkonen väitti, että asukkaat haluavat hyvinhoidettuja virkistysmetsiä ja ettei tämä olisi ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden kanssa. Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon mukaan metsänhoito on kuitenkin käytännössä johtanut siihen, että esimerkiksi Herttoniemessä metsästä on tullut tuulitunneli, jossa metsän huminan sijasta kuunnellaan polttomoottoreiden räminää.

Alanko-Kahiluodon mukaan Helsingin metsänhoitoa luonnehtii periaatteiden ja käytäntöjen kohtaanto-ongelma, jossa edes korkein virkamiesjohto ei ole tietoinen kentällä suoritettavan metsänhoidon käytäntöjen poikkeavan julkikirjatuista periaatteista. Saukkonen kielsi tämän kohtaanto-ongelman.

Tilaisuuden perusteella voidaan kuitenkin puhua paitsi edelläkuvatun kaltaisesta kohtaanto-ongelmasta, myös asukasmielipiteen ja metsänhoitokäytäntöjen kohtaanto-ongelmasta, samaten Rakennusviraston väärinymmärtämästä virkistysmetsän määritelmästä, jossa kaupunkiin sopivat vain hoidetut puistot ja metsiä hoidetaan vanhoin talousmetsänhoidon käytäntein.

Puut pois kaupungin metsistä!

Kuvat ovat Pirkkolan metsätuhoista.



Metsäkone tekee tuplatuhoa. Sitä varten pitää kaataa puita, jotta sille saataisiin raivattua tie, jota pitkin se pääsee suorittamaan varsinaisen tehtävänsä.



Sama toisesta suunnasta.



On siinä rajoilla, voiko tätä enää kutsua metsäksi. Ehkä Keskuspuisto aiotaan "hoitaa" sellaiseksi puistoksi, millaisiksi puistot oikeissa metropoleissa ymmärretään.



Minne se metsä oikein on hävinnyt... tähän! Puut ovat kauniissa pinoissa, ne voisi noutaa vaikka saunapuiksi.



Puut pois! Puunraatojen korjaaminen tukki ulkoilupolun, minkä takia uimahallilta Hämeenlinnantielle yrittänyt mopo kiersi - pururataa pitkin. No, on hyvä, että nuorilla on reippaita, ulkoilullisia harrasteita.



"Totta kai, tosta pannaan puisto muovipussiin. Lapset rakastuvat Hullujussiin. Oi, mikä hullu mä oon. Voi kuinka pieni mä oon" (Hector: Asfalttiprinssi)

Helsingin virkistysmetsissä liikkujat ovat viime aikoina monin paikoin joutuneet järkytyksekseen havaitsemaan, että siinä, missä viimeksi oli vielä metsää, onkin nyt hakkuuaukea. Metsänhoidoksikin kutsuttuja harvennushakkuita, paikoitellen jopa avohakkuita on suoritettu Helsingissä ainakin Rastilassa, Herttoniemessä, Pirkkolassa ja Pohjois-Haagassa. Asia on herättänyt keskustelua, ja siitä on kirjoiteltu jopa Helsingin Sanomissa.

Maanantain 21.4. Hesarin kaupunkisivuilla Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen toteaa, että hakkuut merkitsevät sitä, että "maakuntien tehometsätalousmallia tuodaan Helsingin virkistysmetsiin". Mustonen kävi jutussa toteamassa Herttoniemen metsän tuhot, ja totesi Herttoniemen metsän olevan merkittävä lintumetsä koko Uudenmaan tasolla. Herttoniemen metsässä viihtyy esimerkiksi laaja tikkafauna ja satakieli. Mustonen ihmettelee, miksi metsästä on kaadettu terveitäkin puita, todeten, että metsä on pilalla seuraavan 15-20 vuoden ajan.

Tiistain kaupunkisivulla puolustautuvat rakennusviraston edustajat. Metsäsuunnittelija Timo Virtanen perustelee hakkuita ulkoilijoiden turvallisuudella, ja metsävastaava Vesa Koskikallio tarkentaa, että Herttoniemessä ei oltaisi menty pikkutikan reviirin sisälle. Virtanen väitti, että metsänhoitoa tehdään tulevien sukupolvien vuoksi; kaadettujen kuusien tilalle istutetaan männyn ja koivun taimia.

Keskiviikon yleisönosastolla julkaistiin Helsyn, Luonto-Liiton ja lintutieteellisen yhdistys Tringan yhteiskirjoitus, jossa todettiin, että kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja on vaalittava, sitä ei saa hoitaa kuin talousmetsää. Järjestöt haluavat puolustaa lähimetsiä, joiden avohakkuut eivät saa juurikaan kaupunkilaisten kannatusta.

Helsingin virkistysmetsien hakkuista mielipidekirjoituksia voi lukea ja kuvakoosteita katsella blogissa http://kaupunkimetsa.blogspot.com. Pirkkolan metsätuhoista laajamittainen kuvakollaasi löytyy osoitteesta keskuspuisto.blogspot.com.

PÄÄKAUPUNKISEUDULLE ON LAADITTAVA VIHERALUEKAAVA

Viime viikon Helsingin sanomissa (14.04.08) oli artikkeli pääkaupunkiseudun hienoista retkikohteista. Useimmat kohteet sijaitsevat kuitenkin yli puolen tunnin bussi- tai junamatkan päässä. Nuuksiossa tai Sipoonkorvessa ei ole tarkoituskaan ulkoilla päivittäin. Jotta tavoittaisimme luonnonrauhan vaivattomasti, meillä on oltava koko pääkaupunkiseudun kattava viheralueverkosto. Kunnianhimoiset maankäytön tavoitteet nostaa pääkaupunkiseudun neljän kaupungin asuntotuotanto lähes 10.000 uuteen asuntoon vuodessa on selkeä uhka viheralueillemme.

Turvataksemme asukkaille ja kaupunkiluonnolle tärkeät viheralueet – metsäiset alueet, arvokkaat kalliot, rakentamattomat rannat, arvokkaat kulttuuribiotoopit – Helsingin, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan tulisi laatia yhteinen viheraluekaava. Kaavan tavoitteena on turvata koko pääkaupunkiseudun kattava viherverkosto, jossa toteutetaan ”viheralueiden minimipinta-alaa kaupunginosittain” periaatetta. Kaikilla kaupunkilaisilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus lähiluontoon, asuinpaikkaa katsomatta.

Ajatus ei ole uusi. Luonnonsuojelujärjestöt esittivät jo seitsemän vuotta sitten, ennen Helsingin yleiskaava 2002 hyväksymistä, että pääkaupunkiseudulle tulisi laatia yhteinen viheraluekaava.

Pääkaupunkiseudun yhteinen viheraluekaava toteuttaisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen 47§:n kuntien yhteisen yleiskaavan hengessä. Kaavoituksen tulisi perustua asiantunteviin luontokartoituksiin. Tiedon keruussa yhteistyö luontojärjestöjen, luontoharrastajien ja paikallisasukkaiden kanssa on tärkeää. Olemassa oleva luontotieto tulisi kerätä yhteiseen tietokantaan, joka olisi sekä suunnittelijoiden että viheralueiden käyttäjien hyödynnettävissä.

Viheraluekaavan yhtenä tärkeänä tavoitteena on laajojen, yhtenäisten metsäisten alueiden ja näiden välisten yhteyksien säilyttäminen. Lisäksi kaavalla turvattaisiin muut arvokkaat, luontaisenkaltaiset elinympäristöt. Kaavassa pitäisi käyttää riittävän tarkkoja kaavamääräyksiä, jotka osittain myös ohjaisivat alueiden hoitoa ja yleistä käyttöä. Luonnonsuojelualueet ja muut kaupunkiluonnon monimuotoisuuskeitaat olisivat mukana viheraluekaavassa.

Tiivis kaupunkirakenne ja toimiva joukkoliikenne ovat periaatteita, jotka ohjaavat tämän päivän ekologista kaupunkisuunnittelua. Ilmastonmuutostalkoot tuntuvat välillä polkevan alleen luontoympäristöön ja monimuotoisuuteen liitettäviä arvoja. Näiden ei kuitenkaan tulisi olla toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä.

Toimiva yhteiskuntarakenne pitää sisällään viheralueverkoston, joka
- tarjoaa mielenrauhaa ja virkistäytymistä kaupunkilaisille
- tarjoaa palan aitoa luontoelämystä kaupunkilaisille
- turvaa paikallista ja alueellista monimuotoisuutta
- tarjoaa elinympäristön monille urbaanissa ympäristössä pärjääville eläinlajeille
- hillitsee biomassallaan kaupungin lämpötilavaihteluja
- suodattaa kaupungin pölyjä ja pienhiukkasialuo ainutlaatuisen pääkaupunkirakenteen verrattuna muihin eurooppalaisiin metropoleihin