Terveisiä Santahaminasta!

Santiksen merituulet tuiversivat aika lailla toissapäivänä, kun viheraluetyöryhmä ja Helsingin Vihreät nuoret tutustuivat Santahaminan historiaan ja luontoarvoihin santahaminaseuran puheenjohtaja Jarmo Niemisen opastamina. Sotkun munkki ja kaakao olivat tuttuja ja ihanan edullisia (1,10 e), mutta moni muu asia täysin uutta ja yllättävääkin.

Nieminen toimii maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtajana, ja osasi vauhdikkaasti kertoa saaren historiaa viikinkiajan jäänteistä ja Helsingin perustamissuunnitelmista ensimmäisen satamapaikan ja maailmansotien kautta tähän päivään niin että hitaampaa huimasi. Kuulimme, miten santaa laivattiin Suomenlinnan linnoituksille ja miten Mika Waltari aikoinaan riipusti ajatelmiaan Santahaminan kasarmeihin tai kallioille - kirjoituksia ei ole kukaan vielä löytänyt. Harmi, ettei ollut nauhuria mukana äänittämässä oppaamme tarinoita. Jäämme odottamaan valmisteilla olevaa väitöskirjaa ja tulevien arkeologisten kaivausten tuloksia.

Saaren rakennuskanta on hieno. Venäläisten rakentamat puiset rakennukset, punatiilikasarmialue, ilmailulaitoksen komeat, vaaleat kivirakennukset, funkkis-kadettikoulu ja mm. radioaseman rakennus kertovat hyvin saaren vaiheista.

Saarelta löytyy männikkökangasta ja Helsingissä harvinaiseksi käyneitä poluttomia ranta-alueita, lehtoa, korpea, pohjavesialue, kuusikoita. Ja tietysti Sahara-hietikko sekä lintujen levähdyspaikka Riviera. Sen lisäksi, että aamukasat tetsaavat alueella, saarella viihtyvät myös mm. erilaiset lepakot, joiden talvehtimispaikkaa asukkaat ovat turhaan etsineet sekä saukot, tikat, kahlaajat ja niin edelleen. Eteläkärjen velleilta on tavattu 440 eri putkilokasvilajia. Helsy tekee alueelle koppakuoriaisretkiä.

Nieminen kysyikin useaan otteeseen, miten monimuotoisen ja osin koskemattoman saaristoluonnon elementit voitaisiin säilyttää Santahamisassa, jos saari otettaisiin 10 000 - 100 000 helsinkiläisen asumiskäyttöön. Miten kävisi sotien aikaisten hautapaikkojen, kun maata jouduttaisiin kaivamaan rakennusvaiheessa peruskallioon saakka? Miten kävisi uhanalaisten eliö- ja kasvilajien? Olisiko saari paremmassa käytössä kansallispuistona?

Saarelle kaavaillaan lisää kaupunkilaisten tutustumiskierroksia. Opaskoulutus on täydessä vauhdissa.

Helsingin Vihreät: Sipoonkorpi kansallispuistoksi

Helsingin Vihreät tukevat Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön esitystä kansallispuiston perustamisesta Sipoonkorpeen. ’Tämän hienon metsäalueen moninaiset arvot on tunnustettava. Sipoonkorpi edustaa uusmaalaista metsäluontoa parhaimmillaan ja on tärkeä virkistys- ja ulkoilualue kaikille pääkaupunkiseutulaisille’, sanoo Kati Vierikko Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmästä. Lue koko tiedote.

Lääkärinkadun pohjoispuoleisen Keskuspuiston eteläreunan (korttelin 627) kaavoitussuunnitelmista ja –historiasta

Kaavoitushistoriaa

Asemakaava-arkkitehti Bertel Jung laatiessaan v. 1911 Helsingille yleiskaavaa korosti Keskuspuistoa kaupungin "keuhkoina", varoittaen rakentamasta sinne mm. julkisia rakennuksia. Jung: "Lopuksi haluaisin tuoda esiin sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Kaupunginhallitus päätti 2.12.1968 varata korttelista 627 tontin no 2 Syöpäsäätiölle, tontin 1 ollessa varattu 30.3.1967 sairaanhoitokoululle. STM hylkäsi 26.10.1969 Helsingin kaupunginhallituksen Laakson sairaalan laajentamishakemuksen ja KHO hylkäsi korttelin 627 asemakaavan 12.11.1973, mutta alue varattiin julkista palvelutoimintaa varten. Kaupunginhallituksen käsiteltyä 23.6.1974 Juha Klemolan ponnen "liittää kortteli 627 Keskuspuistoon ulkoilualueena sairaanhoito-oppilaitoksen hankkeen rauettua" pohjalta kantakaupungin ja Keskuspuiston osayleiskaavoja, kortteli 627 kuitenkin jäi molempien osayleiskaava-alueiden ulkopuolelle.

Kaupunginhallitus ilmoitti 29.3.1979 kaupunginvaltuustolle, etteivät syöpäsairaalan ja sairaanhoitajakoulun rakentaminen kortteli 627:n alueelle olleet enää ajankohtaisia. KSL ehdotti 28.5.1981 korttelialueen 627 aiemmat suunnitelmat muuttuneiksi tai peruuntuneiksi. Sisäasianministeriö vahvisti 9.12.1981 kyseistä aluetta tarkoittavan kaavoittamattoman alueen puistoksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 12.11.2003 valtuutettu Paavo Arhinmäen (vas.) ponnen, jonka mukaan Keskuspuiston kokoa ei saa pienentää.

Kaavoitussuunnitelma

Helsingin kaupungin omistama suunnittelualue kattaa Lääkärinkadun pohjoispuoleisen ja Mannerheimintie 71-79:n talojen takana sijaitsevan 4 hehtaarin alueen, jonne on suunnitteilla pienkerrostaloja eli nk.kaupunkivilloja. Kaavoitettavasta kerrosneliömetrimäärästä ja asukasmäärästä on esitetty eriäviä tulkintoja. Mahdollinen rakennusprojekti kestäisi viitisen vuotta, uhaten erittäin uhanalaista lehtonata –kasvia ja Laakson lehtometsää, satakielen kasvuympäristöä, lisäten alueen melu- ja saastekuormitusta, uhaten sen hydrologista tasapainoa ja alueen lävitse kulkevia ulkoilureittejä sekä häiriten alueen asukkaita, ulkoilijoita ja läheistä leikkipuistoa.

Kaavoitusta on perusteltu mm. suurten perheasuntojen tarpeella, asuntojen yleisen hintatason alentamisella tarjontaa nostamalla ja sillä että Helsingin pitää uusien suurien kaavoituskohteiden (kuten Jätkäsaari, Hernesaari, Keski-Pasila) lisäksi myös kaavoittaa nykyisen kaupunkirakenteen sisään, jotta Yleiskaavan asunto-ohjelman tavoitteissa pysyttäisiin. Kaavoitussuunnitelman toteutuminen riippuu viime kädessä siitä, millaiseksi Yleiskaavan ja aluetta koskevien vanhojen päätöksien hierarkkinen ja legaalinen suhde tulkitaan. KSL:n kokouksessa 15.12.2005 kaavoituksen tutkimista kuitenkin päätettiin jatkaa, ja alueen luontoarvot ovat Uudenmaan ympäristökeskuksessa selvitettävänä.

Osallistuminen, osallisuus ja osanotto

Kesällä 2005 Lääkärinkadulta alkavan ulkoilutien varren puihin kiinnitetyissä A4 –tiedotteissa kerrottiin että alueelle kaavoitettaisiin nk. kaupunkivilloja. Kun asiasta tiedusteli KSV:lta, sieltä kerrottiin että Meilahden yläasteella järjestettäisiin 5.10 keskustelutilaisuus asiasta. Kaikki tilaisuudessa käytetyt puheenvuorot vastustivat kaavoitussuunnitelmaa sen kaikissa muodoissaan. Tilaisuudessa kiersi myös nimilista, jonka pohjalta perustettiin sähköpostilista ja myöhemmin blogi (keskuspuisto.blogspot.com), jotka otti ylläpitääkseen Michael Perukangas. Myös varatuomari Juha Jakonen on perustanut aiheeseen liittyvän Laakson asemakaava –keskusteluryhmän.

Alueen viheralueena säilyttämisen puolesta on kerätty useita tuhansia allekirjoituksia. Lisäksi on kerätty Keskuspuistoon liittyviä tarinoita, valokuvia ja lasten Minun Keskuspuistoni –aiheisia piirroksia. Piirrokset, valokuvat, kannanotot, tarinat, lehtileikkeet ja nimilistat sisältävä kansio toimitettiin Kaupunkisuunnittelulautakunnan 8.12. kokoukseen 8.12., ja lautakuntalaisista Mari Puoskari ja Kimmo Helistö (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.) ja Laura Kolbe (kesk.) ottivat sen vastaan, lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttilan evättyä kansalaisvaltuuskunnalta audienssin.

Sunnuntaina 6.11.2005 kymmenien talkootyöläisten voimin järjestetyssä ”Ei enää palaakaan Keskuspuistosta” –karnevaaleissa kuultiin lauluesityksiä ja puheenvuoroja, osallistuttiin yhteisöteatteriin, suunnistettiin ja lopuksi muodostettiin ihmisketju Hilla Blombergin johdolla. Mukana melko hyytävissä sääoloissa oli tuhatkunta ihmistä, ja tilaisuus uutisoitiin Helsingin Uutisissa, Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa ja Kymmenen Uutisissa. Lisäksi tilaisuudesta koottiin noin 40 minuutin filmi, jonka kuvasi, koosti ja leikkasi Erkki Pirtola.

Jouluaatonaattona 23.12.2005 julisti Meilahden seurakunnan kappalainen Hannu Ronimus samalla paikalla Metsän joulurauhan. Lisäksi kuultiin joulukertomus Siboné Orozan lukemana ja joululauluja Helsingin Kannel-Kuoron laulamana.