perjantaina, huhtikuuta 25, 2008

Puut pois kaupungin metsistä!

Kuvat ovat Pirkkolan metsätuhoista.



Metsäkone tekee tuplatuhoa. Sitä varten pitää kaataa puita, jotta sille saataisiin raivattua tie, jota pitkin se pääsee suorittamaan varsinaisen tehtävänsä.



Sama toisesta suunnasta.



On siinä rajoilla, voiko tätä enää kutsua metsäksi. Ehkä Keskuspuisto aiotaan "hoitaa" sellaiseksi puistoksi, millaisiksi puistot oikeissa metropoleissa ymmärretään.



Minne se metsä oikein on hävinnyt... tähän! Puut ovat kauniissa pinoissa, ne voisi noutaa vaikka saunapuiksi.



Puut pois! Puunraatojen korjaaminen tukki ulkoilupolun, minkä takia uimahallilta Hämeenlinnantielle yrittänyt mopo kiersi - pururataa pitkin. No, on hyvä, että nuorilla on reippaita, ulkoilullisia harrasteita.



"Totta kai, tosta pannaan puisto muovipussiin. Lapset rakastuvat Hullujussiin. Oi, mikä hullu mä oon. Voi kuinka pieni mä oon" (Hector: Asfalttiprinssi)

Helsingin virkistysmetsissä liikkujat ovat viime aikoina monin paikoin joutuneet järkytyksekseen havaitsemaan, että siinä, missä viimeksi oli vielä metsää, onkin nyt hakkuuaukea. Metsänhoidoksikin kutsuttuja harvennushakkuita, paikoitellen jopa avohakkuita on suoritettu Helsingissä ainakin Rastilassa, Herttoniemessä, Pirkkolassa ja Pohjois-Haagassa. Asia on herättänyt keskustelua, ja siitä on kirjoiteltu jopa Helsingin Sanomissa.

Maanantain 21.4. Hesarin kaupunkisivuilla Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen toteaa, että hakkuut merkitsevät sitä, että "maakuntien tehometsätalousmallia tuodaan Helsingin virkistysmetsiin". Mustonen kävi jutussa toteamassa Herttoniemen metsän tuhot, ja totesi Herttoniemen metsän olevan merkittävä lintumetsä koko Uudenmaan tasolla. Herttoniemen metsässä viihtyy esimerkiksi laaja tikkafauna ja satakieli. Mustonen ihmettelee, miksi metsästä on kaadettu terveitäkin puita, todeten, että metsä on pilalla seuraavan 15-20 vuoden ajan.

Tiistain kaupunkisivulla puolustautuvat rakennusviraston edustajat. Metsäsuunnittelija Timo Virtanen perustelee hakkuita ulkoilijoiden turvallisuudella, ja metsävastaava Vesa Koskikallio tarkentaa, että Herttoniemessä ei oltaisi menty pikkutikan reviirin sisälle. Virtanen väitti, että metsänhoitoa tehdään tulevien sukupolvien vuoksi; kaadettujen kuusien tilalle istutetaan männyn ja koivun taimia.

Keskiviikon yleisönosastolla julkaistiin Helsyn, Luonto-Liiton ja lintutieteellisen yhdistys Tringan yhteiskirjoitus, jossa todettiin, että kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja on vaalittava, sitä ei saa hoitaa kuin talousmetsää. Järjestöt haluavat puolustaa lähimetsiä, joiden avohakkuut eivät saa juurikaan kaupunkilaisten kannatusta.

Helsingin virkistysmetsien hakkuista mielipidekirjoituksia voi lukea ja kuvakoosteita katsella blogissa http://kaupunkimetsa.blogspot.com. Pirkkolan metsätuhoista laajamittainen kuvakollaasi löytyy osoitteesta keskuspuisto.blogspot.com.

tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

PÄÄKAUPUNKISEUDULLE ON LAADITTAVA VIHERALUEKAAVA

Viime viikon Helsingin sanomissa (14.04.08) oli artikkeli pääkaupunkiseudun hienoista retkikohteista. Useimmat kohteet sijaitsevat kuitenkin yli puolen tunnin bussi- tai junamatkan päässä. Nuuksiossa tai Sipoonkorvessa ei ole tarkoituskaan ulkoilla päivittäin. Jotta tavoittaisimme luonnonrauhan vaivattomasti, meillä on oltava koko pääkaupunkiseudun kattava viheralueverkosto. Kunnianhimoiset maankäytön tavoitteet nostaa pääkaupunkiseudun neljän kaupungin asuntotuotanto lähes 10.000 uuteen asuntoon vuodessa on selkeä uhka viheralueillemme.

Turvataksemme asukkaille ja kaupunkiluonnolle tärkeät viheralueet – metsäiset alueet, arvokkaat kalliot, rakentamattomat rannat, arvokkaat kulttuuribiotoopit – Helsingin, Espoon, Kauniaisen ja Vantaan tulisi laatia yhteinen viheraluekaava. Kaavan tavoitteena on turvata koko pääkaupunkiseudun kattava viherverkosto, jossa toteutetaan ”viheralueiden minimipinta-alaa kaupunginosittain” periaatetta. Kaikilla kaupunkilaisilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus lähiluontoon, asuinpaikkaa katsomatta.

Ajatus ei ole uusi. Luonnonsuojelujärjestöt esittivät jo seitsemän vuotta sitten, ennen Helsingin yleiskaava 2002 hyväksymistä, että pääkaupunkiseudulle tulisi laatia yhteinen viheraluekaava.

Pääkaupunkiseudun yhteinen viheraluekaava toteuttaisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen 47§:n kuntien yhteisen yleiskaavan hengessä. Kaavoituksen tulisi perustua asiantunteviin luontokartoituksiin. Tiedon keruussa yhteistyö luontojärjestöjen, luontoharrastajien ja paikallisasukkaiden kanssa on tärkeää. Olemassa oleva luontotieto tulisi kerätä yhteiseen tietokantaan, joka olisi sekä suunnittelijoiden että viheralueiden käyttäjien hyödynnettävissä.

Viheraluekaavan yhtenä tärkeänä tavoitteena on laajojen, yhtenäisten metsäisten alueiden ja näiden välisten yhteyksien säilyttäminen. Lisäksi kaavalla turvattaisiin muut arvokkaat, luontaisenkaltaiset elinympäristöt. Kaavassa pitäisi käyttää riittävän tarkkoja kaavamääräyksiä, jotka osittain myös ohjaisivat alueiden hoitoa ja yleistä käyttöä. Luonnonsuojelualueet ja muut kaupunkiluonnon monimuotoisuuskeitaat olisivat mukana viheraluekaavassa.

Tiivis kaupunkirakenne ja toimiva joukkoliikenne ovat periaatteita, jotka ohjaavat tämän päivän ekologista kaupunkisuunnittelua. Ilmastonmuutostalkoot tuntuvat välillä polkevan alleen luontoympäristöön ja monimuotoisuuteen liitettäviä arvoja. Näiden ei kuitenkaan tulisi olla toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä.

Toimiva yhteiskuntarakenne pitää sisällään viheralueverkoston, joka
- tarjoaa mielenrauhaa ja virkistäytymistä kaupunkilaisille
- tarjoaa palan aitoa luontoelämystä kaupunkilaisille
- turvaa paikallista ja alueellista monimuotoisuutta
- tarjoaa elinympäristön monille urbaanissa ympäristössä pärjääville eläinlajeille
- hillitsee biomassallaan kaupungin lämpötilavaihteluja
- suodattaa kaupungin pölyjä ja pienhiukkasialuo ainutlaatuisen pääkaupunkirakenteen verrattuna muihin eurooppalaisiin metropoleihin

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

HELSINGILLE TARVITAAN OMA KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO

HeVin viheraluetyöryhmä 5.4.2008:

Helsingille tarvitaan oma kansallinen kaupunkipuisto

Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmä kannustaa Helsingin kaupunkia tekemään ympäristöministeriölle hakemuksen Helsingin keskuspuiston ja Helsinkipuiston yhdistämiseksi kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Kansallinen kaupunkipuisto turvaisi huomattavasti voimassa olevaa yleiskaavaa paremmin näiden alueiden säilymisen tulevaisuudessakin kaupunkilaisten virkistyskäytössä olevina, arvokkaita luonto- jakulttuurikohteita sisältävinä alueina.

Kansalliset kaupunkipuistot on jo perustettu Hämeenlinnaan, Heinolaan jaPoriin. Kaupunkipuistoselvityksiä on tekeillä mm. yleiskaavaprosessien yhteydessä ainakin Turussa, Forssassa, Porvoossa, Kotkassa, Hangossa, Jyväskylässä ja Vaasassa.

Kansallisen kaupunkipuiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita, merkittäviä kulttuuriympäristöjä sekä arkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. Sen tulee olla riittävän laaja jahäiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen sekä kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. Alueelle on muodostuttava lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä.

Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.

Yleiskaavaan on merkitty alue, jota on kirjattu kehitettävän Helsinkipuistona. Tämä määritelmä on epämääräinen, eivätkä kaupunkilaiset voi olla varmoja että kaupunki haluaa säilyttää alueen rakentamiselta tulevaisuudessakin. Nyt tästä alueesta tulee kehittää Kansallinen kaupunkipuisto ja sille tulee antaa todellinen kaupunkipuiston status.

Pääkaupunkiseudulle tarvitaan oma viheraluekaava

Pääkaupunkiseutua tulee tarkastella kokonaisuutena myösviheraluekysymyksissä. Kansallinen kaupunkipuisto, Nuuksionkansallispuisto ja Sipoonkorven kansallispuisto muodostaisivat hyvintoisiaan täydentävän viheraluekokonaisuuden pääkaupunkiseudulle.

Yleiskaava 2002 ei tarkenna viheralueiden osalta maakuntakaavaa kuten olisi tarkoitus. Siitä puuttuvat mm. ulkoilureitit ja ekologiset käytävät, jotka sentään näkyvät maakuntakaavasta. Tarvitsemme maakuntakaavaa tarkentavan linjauksen siitä, miten merkittävät viheraluekokonaisuudet voivat jatkua katkeamattomina yli kuntarajojen. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan yhteinen viheraluekaava paikkaamaan maakuntakaavan ja yleiskaavan puutteita.

Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmä
http://skutta.blogspot.com/

Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtajat
Kirsikka Bonsdorff, 040 764 5743, kirsikka(at)kirsikka.info
Kati Vierikko, 040 737 2298, kati.vierikko(at)helsinki.fi