Vihreä valtuusto tuo ryhtiä luonto- ja ympäristöasioihin

Hieno suoritus vihreät ehdokkaat, työntekijät ja tukijat. Ja ennen kaikkea upea suoritus viheraluetyöryhmän ehdokkailta (Saara Ilkka, Veli-Heikki Klemetti, Ville Komsi, Michael Perukangas, Pörrö Sahlberg, Hannu Tuominen, Kati Vierikko), jotka keräsivät kaikkiaan 1 633 ääntä.

Uuden vihreän valtuustoryhmän pitää ottaa vahvat tavoitteet Helsingin kaupungin luonnon ja ympäristön puolesta. Yhteistyössä muiden puoluetahojen kanssa ensi valtuustokaudella on turvattava ettei asunto-, maankäyttö- tai talouspolitiikka polje luontoarvoja tai tingi ilmastotavoitteista. Uskon vahvasti, että ekologisesta kestävä kunnallispolitiikka lisää kaupunkilaisten hyvinvointia, luo uusia työpaikkoja ja tuo säästöä terveys- tai sosiaalimenoissa.

Viheraluetyöryhmällä riittää siis töitä ja haasteita ensi 4-vuotiskaudelle. Meidän on tuettava ja autettava valtuutettuja ja luottamushenkilöitä kiperissä kaavoitussuunnitelmassa. Haasteita tulee olemaan mm. Kivinokan osayleiskaavan ja Lounais-Sipoon yleiskaavan osalta.

Retkeilijät tutustuivat Mätäjokeen

Allaoleva juttu julkaistiin Tanotorvessa 9/2008 sivulla 7. Juttu on tässä täydennetty omilla valokuvillani Mätäjoen varrelta.

Helsingin rakennusvirasto on viime aikoina herättänyt ristiriitaisia reaktioita virkistysmetsien hoitohakkuista. Huomattavasti positiivisemman vastaanoton saavat niin kutsutun Täti Vihreän eli Elina Nummen lanseeraamat puistokävelyt. Mätäjoki-kävelylle, joka starttasi Kartanonhaasta 18.6, lähti noin 40 ulkoiljaa, jotka eivät sateista säätä säikkyneet. Matkan varrelta Lassilasta ja Pitäjänmäeltä liittyi mukaan vielä lisää, ja lopulta Isoon Huopalahteen saapui noin 70 kävelijää, polkupyörää ja koiraa. Vaikka ulkoilureitistö Mätiksen varrella ei aivan uskollisesti seurailekaan jokea kaikkialla, ulkoilijat kuitenkin koettivat.

Mätäjoki on entinen Vantaanjoen sivuhaara, jonka alkulähteet ovat nykyisessä Louhelassa, vähän Hämeenlinnantiestä länteen. 70 –luvulla se oli tarkoitus uudelleennimetä markkinointikelpoisemmaksi Piijoeksi; tästä muistuttaa sen ylittävä, Kannelmäestä Malminkartanoon kulkeva Piijoen rautatiesilta, joka taistelee Lahden oikoradan Kytömaan sillan kanssa Suomen pisimmän rautatiesillan tittelistä. Nimi ei jokea pahenna, ei sen puoleen siltaakaan; Mätä viittaa rapaan kuten rapakivessä. Pii taas viittaa Kaarelan historiaan kivikautisena asuinpaikkana; nykyisen Etelä-Myyrmäen tiennimistö vielä muistuttaa alueella tehdyistä arkeologisista kaivauksista.

Mätäjoen ympäristö on läntisin Helsingin etelä-pohjois -suuntaisista ekologisista yhteyksistä tai vihersormista, kuten niitä hallinnollisesti kutsutaan. Ne toimivat paitsi eläin- ja kasvilajien leviämisreitteinä, myös ulkoilijoiden virkistysalueina. Mätikseen on tarkoitus istuttaa taimenia kalastajien iloksi, mikä edellyttää kalaportaiden rakennuttamista ainakin Strömberginkoskeen ja Taliin. Talin golfkentän edustajat ovat jo luvanneet vastata Talin kalaportaiden rakentamisesta.
Vantaan puolella jokea kutsutaan Mätäpuroksi; yläjuoksulla jokea uhkasi pitkään Kehä kakkosen suunnitelma, kunnes Vantaa ymmärsi tunnustaa Vaskivuoren alueen luonnon monimuotoisuuden.


Vihreä on Mätäjokilaaksoni.

Mätistä idyllisen kesynä Talin golfkentällä.


Mätäjoen rauhallista virtausta vain hieman ennen sen laskemista Isoon Huopalahteen.


Iso Huopalahti.


Leveimmillään Mätis on laskiessaan Isoon Huopalahteen, joka on läpikulku- ja pysähdyspaikka lukuisille muuttolinnuille. 1980-luvulle saakka joen lasku-uomaa uhkasi kaatopaikka, joka sittemmin haudattiin täyttömaalla, josta tuli Talinhuippu. 1990 –luvun alussa lasku-uoman lähettyville nousi Talinrannan asuinalue, joka on meren pinnan tasoisena altis normaaleillekin sääilmiöille, puhumattakaan sitten ilmastonmuutoksen myötä vääjäämättä nousevasta merenpinnasta. Vähän ylempänä, Strömbergin alueella Pitskussa Mätis muistutti luonnonvoimista kymmenisen vuotta sitten, jolloin vesi nousi useita metrejä.

Huvimaja eli paviljonki Strömberginpuistossa.


Strömberginkoski.


Idyllistä virtailua vain vähän Strömberginkoskesta alajuoksulle, kauniissa Strömberginpuistossa.


Mätiksen rantamaasto Talissa on melko vaikeakulkuista vehmaudessaan.


Tällaisilla liikennerakennelmilla Mätis aiotaan pilata Pitäjänmäellä, Strömbergin alueella.

Luonnon virkistyskäyttö ei käytännössä nauti erityistä lainsuojaa. Jotkut kokevat hoitamattoman kaupunkiluonnon pimeine pusikkoineen uhaksi, vaikka kaupunkiluonto, muistuma suomalaisten juurista metsässä, onkin paitsi merkittävä paikallisen biodiversiteetin mutta myös kaupunkilaisten toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta.
Joskus ulkoilijoiden turvallisuus ajaa luonnon edelle: Kannelmäessä on Mätiksen varrelta kaadettu puita, koska niiden on pelätty kasvaessaan kurottavan kohti voimalinjaa.

Voimalinjoja kohti kurotelleita, kaatuneita puita noin 200 metriä Kannelkylästä koilliseen Hakuninmaan suuntaan.


Sama toisesta suunnasta.


Allaoleva lause oli jäänyt Tanotorven toimitukselle tarkoitettuna prosessikommenttina julkaistuun juttuun.

Tähän voisi tulla Mätiksen ylittävästä, Kannelmäen ja Malminkartanon yhdistävästä tieyhteydestä, jos halutaan, muuten voisi olla oman juttunsa väärti:
Triviaa:
- Marttilan puutalot ovat lahjoitus Ruotsin valtiolta toisessa maailmansodassa haavoittuneille suomenruotsalaisille
- Ufoa muistuttava kattilankansi Pitäjänmäentien ja Kaupintien risteyksessä on lahjoitus Hartwallilta, muistuttamassa Pitskun panimohistoriasta
- Rapakivi tunnetaan muissakin kielissä. Saksaksi se on das Rapakiwi, ja englanniksi Rapakivi granite.
- Strömbergin alueella asuu amerikankuikka

Panimokattiloiden kansia Pitäjänmäessä.


Tämä on amerikankuikan koti.

Kruunuvuori ja Vihreät: Asuntotuotanto vs. viher- ja ulkoilualueet

Itä-Helsingin Vihreiden kannanotto Kruunuvuorenrannan kaavoitukseen:

Helsingin kaupungin kunnianhimoinen asuntotuotantotavoite, 5000 asuntoa vuodessa, asettaa maankäytölle valtavat haasteet. Jos haluamme lisää asuntoja, ne on rakennettava jonnekin. Ongelma on, että tyhjää tilaa ei ole, jokainen rakentamaton alue on virkistyskäytössä, ja jokainen virkistyalue on käyttäjiensä suuresti rakastama.

Edellä esitetyt ongelmat koskevat myös Kruunuvuorenrannan aluetta, joka toisaalta on houkutteleva asuntorakentamisen kohde toisaalta erittäin arvokas ulkoilualue. Alueen kaavoituksen tekee erityisen haastavaksi se, että öljysataman alueen ympäristö on nykyisin todella vilkaassa virkistyskäytössä, ja luonnoltaan erityisen herkkää.

Alueen kaavoitushanke on jaettu kahteen osaan. Osayleiskaava-alue sisältää öljysatama-alueen, mutta on alueena laajempi sisältäen satama-alueen lisäksi virkistyskäytössä olevia ulkoilualueita. maankäyttösuunnitelma-alue sijaitsee Laajasalon nykyisen rakennetun alueen ja osayleiskaava-alueen välissä. Kahden rakennetavan alueen väliin jää n.k. "Keskeinen viheralue", joka yhdistyy Kruunuvuoren lammen ympäristön viheralueeseen kaavoitettavan alueen luoteiskulmassa. Nyt voimassaoleva KSL:n hyväksymä kaavaehdotus on esitetty alla.



Kruunuvuorenrannan kaavoitus on ollut ja tulee olemaan tasapainoilua kestävän asuntotuotannon ja luontoarvojen välillä. Vihreiden yleisesti toteuttama periaate kaavoituksessa on, että jos joku alue rakennetaan, rakennetaan ensisijaisesti ei-luonnontilaiselle alueelle tiiviisti. Näin säästetään koskemattomia alueita virkistyskäyttöön. Uusille alueille tulee myös suunnitella toimivat palvelut ja joukkoliikenneyhteydet, joiden tulisi perustua raideliikenteeseen. Samalla alueen ympäristöön on jätettävä riittävästi mahdollisimman luonnontilaisia ulkoilu- ja virkistysalueita.

Em. periaatteita vihreät ovat noudatettaneet myös Kruunuvuorenrannan kaavoituksessa. Tavoite on ollut rakentaa öljysataman ympäristöön ja maankäyttösuunitytelma-alueelle riittävästi asuntoja, jotta raideliikenteen tuominen alueelle olisi perusteltua, mutta vältää ylirakentamista. Samanaikaisesti on pyritty säilyttämään tärkeimmät ja herkimmät viheralueet , Kruunuvuorenlammen ympäristön viheralue ja "Keskeinen viheralue", mahdollisimman suurina ja edelleen ulkoilukäytössä, ja keskittää asuntorakentaminen teiden varsille.

Vihreät ovat ehdottaneet tai kannattaneet hankkeen edetessä mm. seuraavia esityksiä:

"Lautakunta edellyttää, että jatkosuunnittelussa varaudutaan liikennejärjestelyissä myös siltavaihtoehtoon ja tutkitaan mahdollisuutta rakentaa silta suunnittelualueelta Katajanokalle" (Äänestys hävitty 5 - 4)

"Pientaloalue, joka on suunniteltu ns. Uudenkylän alueelle, sijoitellaan siten, ettei mökkikylää tarvitse purkaa" (Äänestys hävitty 5-4)

"Kerrostaloalue Kruunuvuorenrannan kaakkoisrinteellä poistetaan.." (Äänestys hävitty 6-2 Alue poistettiin, mutta rakennusoikeus siirrettin toiselle alueelle)

"Asuntokerrosalan tavoite lasketaan kerrosalatavoitteen alarajalle eli 400 000 m2, koska nyt ehdotettu maksimimäärä 500 000 m2 tuhoaa monia arvokkaita luonto- ja virkistyskohteita alueella." (Äänestys hävitty 4-4 pj:n äänen ratkaistessa)

"Koirasaarentien pohjoispuolisella alueella rakennetaan vain teiden varsille kuten teksteissä mainitaan, alueen sisäosiin keskelle metsää esitetty rakentaminen poistetaan.. " (Äänestys hävitty 4-4 pj:n äänen ratkaistessa)

"Osayleiskaavaehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että osayleiskaava-alueelle osoitetaan nykytilannetta enemmän paikkoja vapaa-ajan mökeille tai mökkikylille. " (Äänestys hävitty 6-3)

"Lautakunta päättää, että Stansvikinnummen suunnittelualueelta rajataan pois Uusikylän mökkialue. " (Äänestys hävitty 5-4)

"Borgströminmäen AK-alue tiivistetään Koirasaarentien varteen siten, että kallioalueen kerrostalot poistetaan maankäyttösuunnitelmasta Samalla kadunvarren rakennustehokkuutta voidaan harkita nostettavaksi. " (Äänestys hävitty 5-4 ).

"Gunillankallion AP-alue (pientalovaltainen asuntoalue) poistetaan maankäyttösuunnitelmasta." (Äänestys hävitty 5-4)

Me Vihreät haluamme turvata alueen kehittymisen edellämainittujen periaatteiden mukaisesti alueen luonto- ja virkistysarvoja kunnioittaen. Tuemme joukkoliikenneratkaisujen laajentamista raideyhteydellä myös Herttoniemen metroasemalle, jolloin yhteys palvelisi myös Laajasalon, Jollaksen, Santahaminan ja Herttoniemenrannan asukkaita. Aiempien äänestystulosten valossa on selvää, että tavoitteidemme läpisaamiseksi tarvitsemme lisää valtaa. Valta on jaossa kunnallisvaaleissa 26.10.2008. Äänestä.

Keskuspuiston säilyminen on äänestäjien käsissä

Juttu on julkaistu Töölöläinen-lehdessä lauantaina 11.10, ja tullaan julkaisemaan Eira-Kamppi -lehdessä ensi maanantaina.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! –kansalaisliike järjesti jälleen Laaksossa, nk. Lääkärinkadun alueella, Keskuspuiston lounaisimmassa kulmassa kansalaisjuhlan lauantaina 4.10 kello 12-15. Puistojuhlassa, jonka tunnelmaa ja taistelumoraalia nostattivat Jussi Raittinen ja Siboné Oroza, kävi kolmessa tunnissa kolmatta sataa ihmistä eri puolilta Helsinkiä allekirjoittamassa Kaupunkimetsäliikkeen kunnallisen kansanäänestysaloitteen kaupunkimetsien suojelemisesta virkistyskäytössä.

Henkeä yllättäen hienoksi äityneessä syyssäässä nosti lupaava väliaikatieto Kaupunkisuunnitteluvirastosta: kaupungin asuntopulaa helpottamaan aiottu, kolmen ja puolen hehtaarin alueelle suunniteltu nk. kaupunkivillojen rakennushanke muutamalle sadalle onnekkaalle on pantu toistaiseksi jäihin. Tähän asti tämä Keskuspuiston nakerrushanke on pysynyt elossa, kiitos kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 niukan demari -ja kokoomusenemmistön, josta Kokoomuksessa tosin onneksi on yksittäisiä soraääniä, jotka ymmärtävät sen, että viheralueet on kannattavinta säilyttää virkistyskäytössä.

Arvovaltaiset vieraat alleviivasivat Keskuspuiston merkitystä Helsingin tärkeimpänä virkistyskäytössä olevana viheralueena. Keskuspuistoa puolustivat oikeusministeri Tuija Brax (vihr.), kansanedustaja Sanna Perkiö (kok.), RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, kansanterveystieteen dosentti Karri Silventoinen, kaupunkisuunnittelulautakunnan nykyiset jäsenet Mari Puoskari (vihr.) ja Eija Loukoila (vas.) ja entinen jäsen, kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.).

Keskuspuistoa eivät kuitenkaan uhkaa ainoastaan Lääkärinkadun villat, vaan sitä kaventavat myös tuleva Kuninkaantammen asuinalue pohjoisessa Keskuspuistossa ja Hakamäentien ”perusparannus” ja sitä nakertaa sisältäpäin Rakennusviraston metsänhoitokäytäntö, jossa kaupunkiluonto saa säälimättä kirveestä.

Kansanliikuttaja Tahko Pihkalan mukaan säännöllinen arkiliikunta pitää lääkärin loitolla, etenkin jos Pihkalan tavoin pääsee kotiovelta suoraan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun alue ei kuitenkaan ole vain laaksolaisten oma liikunta- ja luontoparatiisi, vaan helsinkiläisten ulkoilijoiden laajalti käyttämä portti Keskuspuistoon. Erityisesti kantakaupungin niukoista ja suosituista virkistysalueista täytyy pitää kiinni.

Arkkitehti Bertel Jungin luomus, Keskuspuisto, täyttää vuonna 2011 sata vuotta. Kuten New Yorkinkin esikuvansa, Keskuspuisto tarkoitettiin yleiseksi nautintaoikeudeksi. Jung varoitti myöhempiä sukupolvia vaarantamasta tätä oikeutta uhraamalla kansanterveydellisesti tärkeät virkistysalueet liikenneväylille tai rakennushankkeille pikavoiton toivossa.

Jung kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi elämäntyönsä olevan uhattuna. Toivoa sopii, että kuntavaalit hautaavat hankkeen lopullisesti, ja Helsingin virkistysalueiden turvaksi perustettaisiin virkistysalueiden turvaksi kansallinen kaupunkipuisto, jonka ydin olisi Keskuspuisto.