Pieniä puistoja asuinkäyttöön
Kaupunkisuunnitteluvirasto suunnittelee asuinrakentamista puistotontille Munkkiniemessä uimarannan lähellä. Puiston tilalle nousee suunnitelman mukaan joko pientalo tai paritalo, korkeintaan tuhat kerrosneliötä. Kiinnostuneet voivat kurkkia osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa.
Kaavaa valmistelevan arkkitehdin mukaan on täysin yleinen tapa luoda lisää asuintontteja. Varmasti. Mutta onko todellakin hyvä, viihtyisyyttä ja kestävää kehitystä edistävä käytäntö ottaa jatkuvasti lisää pienehköjä puistotontteja asumiskäyttöön Helsingissä? Ovatko nämä puistot asuntoja odottavia tyhjiä tauluja, joutomaata, vai nykyisessä käyttötarkoituksessaan tärkeitä alueita?
Miten helsinkiläisille tärkeät viheralueet voitaisiin kartoittaa niin, että näkemykset vaikuttaisivat osaltaan kaupunkisuunnitteluun ja todellista sanansijaa saisivat muutkin kuin kaikkein aktiivisimmat asukasryhmät? Voisiko kaupunkisuunnitteluvirasto perustaa tätä varten nettipalvelun? Toteutuisiko maankäyttö- ja rakennuslain vuorovaikutusta korostava kirjain sitten paremmin? Vai onko kaikki jo hyvin?
lähettänyt Kirsikka Bonsdorff @ 1:07 ip.
2 kommenttia
2 kommenttia:
Jos kukaan sattui näkemään, tämän päivän Hesarissa pitkän linjan vantaalainen kunnallisvaikuttaja rikkoi julkisen kaavoitustabun, toteamalla että Vantaalle pitäisi kaavoittaa asuntoja myös nk. "tavallisille" ihmisille, eikä ainoastaan kilpailla nk. "hyvistä veronmaksajista". Munkkiniemi kalliina alueena käy jälleen yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka Helsingin asuntotuotannossa ollaan jääty pahasti jälkeen nk. sosiaalisen asuntotuotannon tavoitteista; sen sijaan kovan rahan kaavoitustavoitteet on roimasti ylitetty. Jos asuntojen keskimääräinen neliöhinta, tai ainakin neliöhinnan tyyppiarvo lienee Helsingissä suunnilleen palkansaajan keskimääräisen kuukausibruttopalkansaajan lukemissa, nämä uudet kohteet - Kalasataman rantatalot, Lääkärinkatu (jota sentään ei vielä onneksi olla virallisesti päätetty), Jätkäsaari, Eiranranta - ovat sellaisissa hinnoissa että neliöhinnat lähtenevät alhaisimmillaankin tuolta n. 7000 eurosta, luultavammin asettunevat noin 10 000 euron tietämille.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miksi muutoin varsin kapeasti tulkittuun osallisuuteen on useissa tapauksessa (kuten tässäkin) on sisällytetty paikallinen yrittäjäjärjestö.
Koko hyvän veronmaksajan käsite on omituinen. Jokainen veronmaksaja on hyvä. Puhuttaisiin sitten suoraan rikkaista, jos heihin halutaan viitata.
Helsinki on vuosikausia vinkunut tarvitsevansa perheitä ja erityisesti lapsiperheitä. "Älkää jättäkö meitä ja muuttako sinne Nurmijärvelle, te pendoloija-citymaasturi-välinpitämättömät-kotikontujenne hylkääjät". Syyllistämistä ja houkuttelua sopivassa suhteessa, niin eivätköhän ne sieltä tule...?
Perheissä on tietysti se hyvä puoli, että palkansaajia on usein enemmän kuin yhden hengen talouksissa :). Ja vielä sekin hyvä puoli, että perheet kuluttavat useamman hengen voimin kuin yhden hengen taloudet. Perheet myös juurtuvat kohtuullisen pitkäksi aikaa aloilleen lasten ollessa päiväkodeissa ja kouluissa.
Sosiaalisen asuntotuotannon riittävyys on tärkeää, samoin sosiaalisen segregaation estäminen eri asumismuotoja kaupunginosiin tuottamalla. Mutta miksi näiden asioiden toteuttaminen on niin nihkeää, hidasta, hankalaa?
Mainitsemasi osallisten joukko on tosiaan jännä ilmiö ja liittyy jossain määriin siihen nk. suljettuun viestintäkuvioon, jossa tiedotusvastuu halutaan rajata mahdollisimman "kohtuulliseksi". Informoidaan parissa lehdessä ja naapuritaloja, se riittäköön. Osallisiin kuuluu milloin yhdistys x, milloin yritys y ja kulloin kukakin.
Läpinäkyvyys, osallisuus-perustelut ja aktiivinen tiedotuskulttuuri yleisemminkin, ylpeys sitä, että helsinkiläisiä palvellaan mahdollisimman oikea-aikaisesti ja monipuolisesti, on kadoksissa - ne on etsintäkuulutettava kaupunkisuunnittelussa.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu