Kaupunkipihat vihreiksi

Aamu-tv:ssä oli tänään haastateltavana arkkitehti, joka puhui vihreiden kerrostalopihojen puolesta. En voisi enempää samaa mieltä olla.

Havainnekuvissa kaksi asfaltoitua helsinkiläistä kerrostalopihaa, joiden välissä oli muuri, muutettiin viihtyisäksi kokonaisuudeksi. Muurin tilalle tuli läpinäkyvä aita, jossa on aina auki oleva portti. Roska-astiat vietiin pois paraatipaikalta tyhjänä olleeseen autotalliin. Asfaltin tilalle laitettiin tiilipäällyste. Pihalle istutettiin uusia puita ja kasveja sekä tuotiin puutuolit ja -pöytä. Voilá!

Kasvit tuovat kerrostalojenkin pihalle kosteutta, lintuja ja hyönteisiä, eloa. Puu ja kivi ovat lämpimiä materiaaleja betoniin ja muoviin verrattuna.

Keskieurooppalaisessa esimerkissä ankea asfalttipiha oli muutettu varsinaiseksi keitaaksi - näytti jo enemmän kedolta kuin takapihalta. En silti panisi keidasta pahakseni. Asukkaat voivat tehdä paljon pihojensa hyväksi. Tarvitaan vain ahkera ideoija ja innokas työporukka, joka ei jätä leikkiä kesken. Kaupungin pitää tukea hyviä viherpihahankkeita.

Asuin lapsuuteni Kalliossa. Wallininkujan takapiha oli valtava korttelipiha, jossa kasvit saivat rehottaa kallioilla, mehiläiset lennellä, pyykit kuivua telineillä ja lapset juoksennella talolta toiselle kavereita moikkaamaan. Äidit huutelivat lapsiaan niin, että talojen seinät raikasivat. Piha oli kodikkuudessaan ja vehreydessään kuin toinen todellisuus, pölyisten Kallion katujen vastakohta. Sellaista toivoisin lisää Helsingin lapsille - ja aikuisille.