Länsi-Helsingin Vihreät: Keskuspuistosta ja Helsinkipuistosta kansallinen kaupunkipuisto

Kallio n. 300 metriä pohjoiseen Lääkärinkadusta, Lääkärinkadulta pohjoiseen lähtevän ulkoilutien varrella. Kuva: Michael Perukangas

Kaikki puoluekokousaloitteet voi lukea klikkaamalla otsikon linkkiä.

Länsi-Helsingin Vihreät LäHeVi ry: Helsingin keskuspuistosta ja Helsinkipuistosta kansallinen kaupunkipuisto

Vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 9. luvun mukaan "Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka tämän lain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisema-alueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön."

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry on ehdottanut Helsingin Keskuspuistosta - mukaan lukien Lääkärinkadun alue, jolla on voimassaoleva puistoasemakaava - kansallista kaupunkipuistoa. Siihen on lisäksi kuitenkin liitettävä nyttemmin Helsinki-puistoksi nimetty alue virallisesta Keskuspuistosta itään ja alas Vantaanjoen vartta aina Vanhankaupunginlahdelle saakka, paitsi alueellisen virkistysaluetasapainon takia mutta myös jotta se voisi toimia tyydyttävästi vihersormia yhdistävänä ekologisena vyöhykkeenä.

Helsingin kaupunginvaltuuston Vihreiden ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmien mielestä Lääkärinkadun alue on kiinteä osa toiminnallista Keskuspuistoa, ja ne ovat edellyttäneet sen liittämistä myös viralliseen Keskuspuistoon, jolla tosin silläkään ei ole vallitsevassa kaavoitustulkinnassa riittävää suojaa niiltä uhkilta, joita Helsingin Keskuspuiston isänä hyvällä syyllä pidettävä asemakaava-arkkitehti Bertel Jung ounasteli jo vuonna 1911: ”Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- ja sairaala-alueiksi”. Keskustan valtuustoryhmän mukaan kaupunkilaisilla on oikeus virkistysalueisiin, mainiten Keskuspuiston ja sen Lääkärinkadun alueen.

Lokakuussa 1998 61 Helsingin kaupunginvaltuutettua allekirjoitti valtuustoaloitteen, jossa esitettiin Keskuspuistosta kansallista kaupunkipuistoa. Perusteluna oli, että Keskuspuisto on ainutlaatuinen virkistysalue, joka tarjoaa kaupunkilaisille ulkoilumahdollisuuksia ja toimii kaupungin keuhkoina. Kuitenkin Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 24.8.2006, että Yleiskaava 2002 - jossa on Keskuspuiston asemaa heikentäviä kaavoitusvarauksia - korvaa Keskuspuiston osayleiskaavan vuodelta 1978.

Kansallisen kaupunkipuiston kriteerit

Ympäristöministeriö on asettanut neljä kriteeriä, jotka kansallisen kaupunkipuiston on täytettävä.

Sisällön kriteeri

Puiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden ymmärtämisen kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita.

Laajuuden ja eheyden kriteeri

Sen tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen.

Ekologisuuden ja jatkuvuuden kriteeri

Ekologisessa mielessä on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja että se on jatkuva ja liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. Kaupunkikeskeisyyden kriteeri

Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä. Helsingin Keskuspuiston ja Helsinkipuiston muodostama yhtenäinen viheralue täyttää kaikki edellä mainitut kriteerit.

Kansallinen kaupunkipuisto turvaisi nykyistä Yleiskaavaa 2002 paremmin Helsingin Keskuspuiston ja Helsinkipuiston luonteen virkistyskäytössä olevana, arvokkaita luontokohteita sisältävänä viheralueena. Sillä on merkitystä paitsi paikallisesti mutta myös valtakunnallisesti; Helsingin kaupungin virallisen Keskuspuiston retkioppaan mukaan: "Metsäisempi osuus ja talvella erinomaiset hiihtoladut alkavat Laaksosta, jonne pääsee mm. raitiovaunuilla 3B ja 3T (Auroran sairaalan pysäkki). Täältä voi hiihtää tai kävellä metsissä vaikka Lappiin asti!" UKK-instituutin johtaja, dosentti Mikael Fogelholm ja kansanedustaja Tuija Brax valmistelivat kesällä 2006 julkistetun Vihreän liiton terveyden edistämisen linjapaperin. Fogelholmin ja dosentti Pertti Mustajoen kannanottojen mukaan Helsingin Keskuspuisto on juuri sellainen kansanterveydellisesti elintärkeä arki- ja lähiliikkumiseen käytetty virkistysalue, jota ei saa pilkkoa. Professori Liisa Tyrväisen mukaan virkistysmetsien taloudellista merkitystä on vaikea mitata, mutta kansallinen kaupunkipuisto olisi matkailuvaltti ja virkistysalueet ovat pitkän tähtäimen ennalta ehkäisevän terveydenhuollon kannalta merkittäviä myös taloudellisesti.

15.5.2000 julkaistussa vetoomuksessa seuraavat helsinkiläisjärjestöt toivoivat kansallisen kaupunkipuiston perustamista pääkaupunkiseudulle: Natur och Miljö rf., Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry., Saariston ystävät ry. , Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry., Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry., Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry., Kumpulan-Toukolan-Vallilan-Hermannin-Vanhankaupungin paikallisagendaryhmä, Käpylän seudun ympäristöryhmä, Käpylä-Seura ry., Lauttasaari-Seura ry., Lehtisaari-Seura ry., Myllypuro-Seura ry., Puotila-Seura ry., Siltasaari-Seura ry., Töölöläisen kulttuurikerho ry., Vanhankaupungin kulttuuri-ekologinen klubi ry., Vartiosaari-Seura ry., Vuosaaren paikallisagendaryhmä.

Länsi-Helsingin Vihreät LäHeVi ry edellyttää, että Vihreä liitto r.p. ryhtyy toimiin, joilla Helsingin Keskuspuistosta ja Helsinkipuistosta saataisiin Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto, jollainen jo on esimerkiksi Tukholmassa. Bertel Jung ei tuntenut kansallisen kaupunkipuiston käsitettä, mutta Vihreiden puoluekokouksen toivoisi osoittavan edes osaa siitä visionäärisyydestä, jota Jung esitti jo lähes sata vuotta sitten.

Puoluehallituksen lausunto:

Aloitteessa on selostettu kansallisen kaupunkipuiston perustamisen edellytyksiä. Hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta tekee kaupunki. Hakemus valmistellaan yhteistyössä kaupunkilaisten, puiston alueella maata tai rakennuksia omistavien sekä ympäristöviranomaisten - lähinnä ympäristöministeriön - kanssa. Päätöksen kaupunkipuiston perustamisesta tekee ympäristöministeriö. Päätöksen yhteydessä voidaan antaa määräyksiä, jotka kaupunginhallitus on ennen päätöksentekoa hyväksynyt.

Kansalliset kaupunkipuistot on aiemmin perustettu Hämeenlinnaan, Heinolaan ja Poriin, joten toisin kuin aloitteessa sanotaan, Helsingin puisto ei olisi Suomen ensimmäinen. Arviointihankkeita on tällä hetkellä käynnissä ainakin Turussa, Forssassa, Porvoossa, Jyväskylässä ja Vaasassa. Helsingin keskuspuistoon kohdistuu jatkuvasti kaavoituspaineita, mm. aloitteessakin mainittuun Lääkärinkadun alueeseen. Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen suojelisi aluetta nykyistä paremmin, koska kaavamuutoksiin tarvittaisiin tällöin ympäristöministeriön hyväksyntä. Jo 1998 Helsingin valtuustossa 61 valtuutettua teki aloitteen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta, mutta asia ei kuitenkaan ole edennyt kaupunkisuunnittelulautakuntaa edemmäksi.

Esitys:

Vihreä liitto tukee kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin, mutta siirtää käytännön toimet asian edistämiseksi Helsingin vihreälle valtuustoryhmälle.