Emma Karin valtuustoaloite metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi

Helsinkiläisille lähimetsät ovat tärkeitä. Varsinaisia suojelualueita ei Helsingissä ole paljon ja erityisesti metsäisiä suojelualueita on vähän.

Kaupunginhallitus hyväksyi vuonna 2010 Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008-2017 (LUMO), jonka tueksi hyväksyttiin vuotta myöhemmin luonnonhoidon linjaukset. Lisäksi Helsingin ympäristökeskus on laatinut kaupungille luonnonsuojeluohjelman. Ohjelmat ja linjaukset ovat suuri parannus Helsingin luonnonhoidon periaatteisiin ja niissä korostetaan metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämistä niin arvokkaissa vanhoissa metsissä kuin hoidettavissa kaupunkimetsissä.

Kaikkia luontoalueiden käyttöön liittyviä keskeisiä ongelmia ei silti ole pystytty ratkaisemaan. Esimerkiksi Meri-Rastilan luonnonhoitosuunnitelman toimeenpano on herättänyt suurta vastustusta. Helsingin metsäiset alueet tulisikin arvioida kokonaisuutena olemassa olevien selvitysten pohjalta. Yllämainitulla Meri-Rastilan alueella tehdyt METSO-kartoitukset eivät ole tulleet poliittiseen käsittelyyn.

LUMO-toimintaohjelmassa esitetään luonnonvaraisten metsäalueiden verkoston muodostamista jättämällä metsäalueiden ytimet, suot, metsäluonnon tärkeät elinympäristöt ja arvokkaat luontokohteet kehittymään luonnontilaisen kaltaisiksi. Arvokkaiden alueiden suojelu tukisi hyvin verkoston muodostamista. Suojellut alueet voisivat parhaimmillaan toimia virkistysalueverkoston helminä ja auttaa mm. koulujen luontokasvatuksessa. Nykyisillä rauhoitusmääräyskäytännöillä suojelu voidaan toteuttaa tavoilla, jotka eivät haittaa alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia tai heikennä turvallisuutta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin ympäristökeskus kartoittaa olemassa olevan tietoaineiston, kuten luontotietojärjestelmän ja METSO-selvityksien, perusteella metsäiseen suojeluverkostoon soveltuvat alueet Helsingissä. Selvityksen pohjalta valmistellaan kaupunginhallitukselle esitys metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi yhdessä rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Emma Kari

Helsinki 14.3.2012

Östersundomin tarkistettu kaavaluonnos julkaistiin

Tänään julkaistiin Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteisen yleiskaavan tarkistettu luonnos. Jatkosuunnitteluun on otettu ns. vaihtoehto B. Rakentaminen rajautuu edelleen hyvin lähelle rannan Natura-alueita. Alustavan Natura-arvion mukaan rakentaminen aiheuttaa merkittävää haittaa Natura-alueille. Sipoonkorven metsäaueille osoitetaan myös rakentamista. Luontojärjestöjen varjokaava on otettu mukaan yhdeksi viidestä vaihtoehtoisesta suunnitteluvaihtoehdosta. Seuraavaksi tarkistettu luonnos menee kaupunkien ja Sipoon kunnan luottamuselimiin lausunnoille.

Lue lisää:
www.yhteinenostersundom.fi
www.varjokaava.fi
Kati Vierikon blogi

Kivinokka ja Östersundom maakuntakaavassa

Osallistuin tänään Kivinokan juhliin. Minua pyydettiin yllättäen vetämään luontoretkeä. Mukava retki, osallistujia yli 20, aurinko helli ja Kivinokan metsä hämmästytti jälleen kerran. Alue on mukana Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa.

Kivinokan tulevaisuus on helsinkiläisten päättäjien käsissä, jos nyt lausunnolla oleva Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksen aluevaraus "taajamatoimintojen alue" menee läpi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maakuntakaavassa ei osoiteta alueella olevan maakunnallisia virkistys- tai luonnonsuojeluarvoja. Kivinokka jäi edellisessä yleiskaavassa selvitysalueeksi. Tänä vuonna käynnistetään Kivinokan kaavoitus. Alue kuuluu Helsinki -puistoon, mutta tulevaisuudessa se toivon mukaan on osa Helsingin kansallista kaupunkipuistoa. Kansallisesta kaupunkipuistosta on tehty vuosien varrella useampia kunnallisaloitteita. Pääkaupunkimme tarvitsee oman kansallisen kaupunkipuistonsa, joka antaisi arvokkaille luonto-, virkistys- ja kulttuurialueille vahvan suojelustatuksen ja suojelisi nakertavilta rakennushankkeilta.

Kolmen kunnan yhteinen Östersundomin yleiskaavaluonnos on lausuntokierroksella. Maakuntakaavaluonnoksessa myös Österusundomin suunnittelualue on merkitty kokonaisuudessaan taajamatoimintojen alueeksi. Maakuntakaavaluonnoksessa ei ole huomioitu alueen arvokkaita luontokohteita tai ekologisia yhteyksiä. Luontojärjestöt ovat valmistelleet vaihtoehtoisen Österusndomin varjokaavan kaavaselosteineen. Kannattaa tutustua ja miettiä miten ekotehokasta kaupunkirakentamista voidaan toteuttaa siten, että n samalla säilytetään alueen luontoarvot ja riittävät virkistysalueet.

Linkkejä:

Uudenmaan maakuntakaavaluonnos

Östersundomin yhteinen yleiskaava

Östersundomin varjokaava

Sata syytä suojella Kivinokka

Suojellaan Kivinokka! Ja säästetään Helsingin vapaat rannat.

27.03.2011 - 17:00 - 19:00

Tule kuulemaan ja keskustelemaan, miten voimme yhdessä edesauttaa Kivinokan ja vapaiden rantojen suojelemista kaikkien kaupunkilaisten yhteisinä virkistysalueina.

Keskustelutilaisuus sunnuntaina 27.3.2011 kello 17.00 – 19.00 Kulosaaren kartanolla (Kipparlahden silmukka 5)

Mukana keskustelussa apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä ja eduskuntavaaliehdokkaat Outi Alanko-Kahiluoto (Vihreät), Tapio Havasto (SDP) ja Jarmo Nieminen (Kokoomus) sekä yleisten töiden lautakunnan jäsen Jussi Heinämies.

Kahvitarjoilu.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?

Seminaari Tieteiden talolla torstaina 31.3.2011, klo 17.00-20.00 (Kirkkokatu 6, sali 404)

Urbaani kohtaa luonnon - kaupunkirakenteen täydentyminen syö viheralueita?

16.45-17.00 Kahvitarjoilu
17.00-17.10 Tervetuloa/ alkusanat
17.10-17.35 Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto: Esikaupunkien renessanssi -täydentämisrakentamisen mahdollisuudet ja haasteet.
17.35-18.00 Tutkija Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus:Mitä kaupunkirakenteen tiivistäminen merkitsee ekosysteemipalveluille?
18.00-18.25 FT Susanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto:Viheralueiden ekologis-sosiaalinen merkitys kaupunkiympäristössä.
18.25-18.35 Mari Puoskari, Vihreät: kommentti
18.35-18.45 Tauko
18.45-20.00 Paneelikeskustelu: Susanna Lehvävirta, Mari Puoskari (Vihr), Sirpa Puhakka (Vas) ja Matti Niemi (SDP).

Järjestäjä: Helsingin vihreät ry

Ilmoittautuminen Kati Vierikolle 29.3. mennessä.

Pääkaupunkiseudun vihreät linjasivat Östersundomin luontoarvojen puolesta

Helsingin, Vantaan ja Sipoon vihreät julkistivat tänään yhteisen näkemyksensä Östersundomin yhteisen yleiskaavaan. Vihreiden yhteisenä tavoitteena on turvata osayleiskaava-alueen luontoarvot, nykyiset suojelualueet ja niiden väliset ekologiset yhteydet. Lisäksi vihreät kannattavat Metsähallituksen laajinta esitystä kansallispuistosta, jossa on mukana kuntien omistamia metsäpalstoja Sipookorven alueelta ja Natura-alueet etelässä. Raideliikenne sai kannatuksensa vihreiltä. Maksimiasukasmääräksi Helsingin liitosalueen osalta määritettiin 30 000:en. Tästä on hieno jatkaa ekologisesti kestävää kaupunkisuunnittelua, jossa eheä yhdyskuntarakenne ei uhkaa tärkeitä luonto- ja virkistysalueita.

Lue lisää Sipoonkorvesta ja liitosalueesta:

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen Sipoonkorpi ja liitosalue-sivut

Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Sipoonkorpi-sivut

KAUPUNKILUONTO JA EKOLOGISET YHTEYDET

KAUPUNKILUONTO JA EKOLOGISET YHTEYDET

Maanantaina 18.10.2010 klo 17.30 T-hetki, Helsinki, Kampin ja Forumin yhdyskäytävä (käynti Narinkka-aukiolta)

Tervetuloa kuulemaan Helsingin yliopiston professorin Jari Niemelän esitystä "Kaupunkiluonto ja ekologiset yhteydet". Tilaisuuden järjestää Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin Ekologiset yhteydet-ryhmä. Esityksen jälkeen on mahdollisuus keskusteluun, muun muassa suunnitellaan Ekologiset yhteydet 6 -seminaaria keväälle 2010. Tapiola tarjoaa kahvit, joten ilmoittaudu tilaisuuteen osoitteessa http://tapahtumat.tapiola.fi/ tunnuksella LUONTO.

Tätä kutsua saa levittää! Tervetuloa!

Keskuspuiston aluetta ei saa nakertaa asumiskäyttöön

Kuten Helsingin Sanomissa 14.7. todettiin, Helsingin Keskuspuisto on ihan mahtava paikka! HS vain oli tehnyt siitä vielä virallista, kaupunkisuunnitteluviraston siunaamaakin versiota mahtavamman joko tietämättään tai harhaanjohdettuna.
Myös Helsingin kunnallispoliitikkojen Keskuspuistomyönteisyydestä annettiin aivan liian ruusuinen kuva. Monet näistä päättäjistä ovat olleet ajamassa Keskuspuistoa nakertavia hankkeita.

Hankkeista mainittakoon mm. Lääkärinkadun alueen kaupunkivilla-alue ja Kuninkaantammen asuinalue. Ne molemmat on nähty mahdollisina siksi, että ne eivät Yleiskaava 2002:n mukaan – joka korvasi vuoden 1978 osayleiskaavan – sijaitse Keskuspuistossa.

Keskuspuiston ystävää tietenkin ilahduttaa puiston saama huomio, samaten HS:n varsin salliva tulkinta siitä, mikä on Keskuspuistoa. Hesarin kartassa esimerkiksi kiistanalainen Lääkärinkadun alue kuuluu Keskuspuistoon, samaten alueet Paloheinästä itään. Molemmat alueet kuitenkin pudotettiin Keskuspuistosta pois yleiskaavatyön yhteydessä, oletettavasti juuri siksi, että ne halutaan säilyttää tonttimaareserveinä.

Yleiskaavassa kyllä Paloheinästä itään sijaitseville metsäalueille Haltialalle, Niskalalle, Haltiavuorelle kyllä annettiin puistostatus, mutta hieman heikennettynä: näitä alueita kutsutaan Helsinkipuistoksi.

Helsingin kunnallispoliitikkojen keskuudessa ei siis vallitse niin hyvä tahto ja rauha päällä metsämaan kuin lehti antoi ymmärtää. Juuri äskettäin kaupunginvaltuusto torppasi – taas – aloitteen, jossa Keskuspuistosta tehtäisiin kansallinen kaupunkipuisto, jollainen on muun muassa Aulangolla.

Mitä enemmän Helsingissä on asukkaita, sitä enemmän virkistysalueille on tarvetta. Asumisen ja virkistyksen tarpeet eivät kuitenkaan ole ristiriidassa. Jos esimerkiksi Kuninkaantammen joihinkin taloihin olisi kaavoitettu lisäkerros, urheilukenttä olisi mahtunut kaava-alueen sisään ilman tarvetta nakertaa myös virallista Keskuspuistoa.

Kun valtuusto siunasi Kuninkaantammen suunnitelman, Kokoomus, SDP ja RKP osoittivat odotuksien mukaista seteliselkärankaisuutta.

Erityinen pettymys oli, että näiden lisäksi Keskusta ja Vasemmistoliitto osoittivat huonoa moraalia tai muistinmenetystä: ne julistivat vain muutamia vuosia sitten vastustavansa kaikkia sellaisia suunnitelmia, jotka pienentävät Keskuspuistoa.

New Yorkissa, jonka keskuspuisto on oman Keskuspuistomme esikuva, on ymmärretty, että kaupungin virkistysalueet ovat luovuttamaton, demokraattinen oikeus. Puistomaan kaikkein arvokkainta käyttöä on säilyttää se kaikkien yhteisessä virkistyskäytössä!

Michael Perukangas
Helsinki

Mielipidekirjoitus on julkaistu HS:n mielipidesivulla perjantaina 16.7.2010.

Kuninkaantammen kaavaehdotus hyväksyttiin

Valtuusto hyväksyi tänään Kuninkaantammen alueen kaavaehdotuksen, joka luo Keskuspuiston luoteisreunalle kokonaan uuden asuinalueen. Ei siinä vielä mitään, vaikka metsää meneekin, sillä Kuninkaantammen alue on virallisen Keskuspuiston ulkopuolella, joskin samaa, yhtenäistä metsävyöhykettä, mutta asuinalueen itäreunalle tuleva urheilukenttä ulottuu virallisen Keskuspuiston alueelle. Valtuustossa torpattiin lisäksi - jälleen kerran - aloite kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta, jonka ydinalue olisi Keskuspuisto. Lisäksi valtuusto hyväksyi ponnen ns. matalan hoitoluokituksen liikuntakenttien rakentamisesta Keskuspuistoon.

En vastusta liikuntalaitoksia, sillä oman kunnon hoitaminen on hyödyllistä. Oli Tahko Pihkalasta sitten muuten mitä mieltä hyvänsä, niin kaupunkimetsien virkistyskäyttöä tulisi ohjata pihkalalainen periaate, jonka mukaan sellainen liikunta, jota voi harrastaa omalta kotiovelta - hiihtoa, juoksua, kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä - kuuluu kaupunkimetsiin, eikä mikään muu. Toki jo olemassaolevia yleishyödyllisiä liikuntalaitoksia ei tarvitse purkaa, kuten Pirkkolan uima- ja jäähallia. Ne jääköön.

En ole yllättynyt siitä, että SDP ja Kokoomus hyväksyivät Keskuspuiston nakertamisen, mutta olen erityisen pettynyt Vasemmistoliittoon ja Keskustaan, jotka myivät periaatteensa ja maansa. Ne unohtivat edellisellä valtuustokaudella hyväksymänsä ponnen - Arhinmäen ponnen - ja Keskustan ryhmäpäätöksen, joiden mukaan he sitoutuvat Keskuspuiston jatkosuunnittelussa siihen, etteivät he hyväksy mitään sellaisia hankkeita, jotka pienentävät Keskuspuiston pinta-alaa. Samalla ne unohtivat periaatteen, jossa Keskuspuisto on kaikkien yhteinen virkistysmetsä, kaikkien kaupunkilaisten yhteisomaisuutta, mikä on erityisesti Vasemmistoliitolta kummallinen takinkäännös.

Vasemmistoliiton jos minkä olettaisi luulla rakentavan politiikkansa sille periaatteelle, että ei-kaupallinen, yleishyödyllinen, koko kansaa hyödyttävä virkistysalue on tärkeämpi tapa käyttää yhteistä omaisuutta kuin varata se yhden urheilumuodon harrastajien tarpeisiin, samalla unohtaen sen, että he edustavat tätä mainittua kansaa, ja etenkin sen vähäosaisia, joille erityisesti yleishyödyllisen arkiliikunnan tukeminen on elinehto. Vihreisiin liittyivät Keskuspuiston nakertamisen vastustajina ainoastaan yksi rkp:läinen ja SKP:n Yrjö Hakanen.

Monimuotoinen kaupunkiluonto Töölönlahdella

Asiantuntijoiden ja tutkijoiden toimesta kartoitettiin Töölönlahden alueen eliöstä kahden päivän aikana 26-27.5. GEOn luontopäivä on osa kansainvälistä tapahtumasarjaa, joka järjestetään touko-kesäkuussa 35 maassa YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuoden merkeissä. Alueelta tehtiin havaintoja ainakin 750 eliölajista. Matalasta merenlahdesta löytyi jopa yksi uusi laji valekirjosimpukka.

Poimintoja luontopäivän tuloksista:

• Kärpäsiä tunnistettiin 119 eri lajia, joukossa on mahdollisesti Suomelle uusi laji.
• 
  
• Päiväperhosia löytyi vain kaksi lajia, mikä ei yllättänyt tutkijoita. Toukokuun loppupuolella talvehtineiden lajien lentoaika on jo ohi, ja tämän kesän perhoset ovat vielä toukkia.
• 
  
• Yleisistä nisäkkäistä esimerkiksi orava jäi havaitsematta, syynä ilmeisesti alueen havupuiden niukka määrä. Sen sijaan pohjanlepakko oli mukava löytö.
• 
  
• Jäkäliä ja sammalia havaittiin 120 lajia.
• 
  
• Pistiäisiä löytyi 11 eri lajia kimalaisia, kaksi ampiaislajia, viisi lajia mehiläisiä ja sama määrä muurahaisia, tunnistamista jäi odottamaan suuri joukko loispistiäisiä.
• 
  
• 19 sienilajia, mm. ruokasienenä käytetty kevätkaunolakki.
• 
  
• Kasveilla oli 13 eri lajin aiheuttamia äkämiä. Niitä olivat saaneet aikaiseksi muun muassa punkit ja äkämäsääsket.
• 
  
• Töölönlahdesta löytyi myös amerikanmonisukasmato ja tiikerikatka, jotka ovat painolastiveden mukanaan tuomia vieraslajeja.
• 
  
• 47 lintulajia, joukossa muun muassa kultarinta, räyskä ja pikkulepinkäinen.
• 
  
• 
  
Töölönlahden alue on oivallinen esimerkki luonnon sopeutumisesta urbaaniin ympäristöön. Lajit löytyvät omat ekolokeronsa ihmisten muokkaamasta maisemasta. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kaupunkiympäristössä voisi alkaa siitä että ensin selvitetään alueen lajisto ja pohditaan yhdessä asiantuntijoiden kanssa keinoista turvata paikallinen lajiston runsaus. Pienillä, hoitamattomilla alueilla rakennetussa ympäristössä voidaan tarjota lajien selviytymismahdollisuudet. Kaikki lajit eivät kuitenkaan ole tervetulleita tai haluttuja, kuten agressiivisesti leviävät vieraslajit kuten kani tai jättipalsami tai puutiainen.

Lisätietoa luonnon monimuotoisuudesta:

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Ympäristöministeriön monimuotoisuussivusto

UN International Year of Biodiversity

Kaupunkimaiset hiljaiset alueet ovat tärkeitä helsinkiläisille

Helsingin kaupungin ympäristökeskus

Tiedote 18.5.2010

Kaupunkimaiset hiljaiset alueet ovat tärkeitä helsinkiläisille

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa on valmistunut selvitys Helsingin hiljaisia alueita käsitelleen asukaskyselyn tuloksista. Helsinkiläisten mielestä kaupunkiin kuuluu myös suhteellisen hiljaisia alueita. Niiden olemassaolo ja saavutettavuus on erittäin tärkeää. Hiljaisia alueita vastaajat löysivät etenkin suurehkoilta alueilta, hyvin tunnetuista metsistä, puistoista, rannoilta ja saarista.

Asukkailta kysyttiin hiljaisista alueista
Selvityksessä käsiteltiin asukaskyselyaineistoa, jossa tiedusteltiin helsinkiläisten kokemuksia asuinympäristön melusta, meluntorjunnasta ja Helsingissä sijaitsevista hiljaisista alueista. Kysely toteutettiintalvella 2007–2008 meluntorjunnan toimintasuunnitelman laatimisen yhteydessä posti- ja Internet-kyselynä. Vastauksia saatiin yhteensänoin 2 100. Vastaajia pyydettiin nimeämään paikkoja, joiden hiljaisuudella tai äänimaiseman rauhallisuudella on heille erityistä merkitystä.

Hiljaisuutta pidetään tärkeänä
Selvityksen mukaan helsinkiläiset pitävät hiljaisten alueiden olemassaoloa kaupungissa hyvin tärkeänä. Kaikkiaan 64 prosenttia vastaajista arvioi hiljaisten alueiden tärkeydeksi 8–10 asteikolla 1–10.

Vastaajista 69 prosenttia oli sitä mieltä, että Helsingistä löytyy hiljaisia tai äänimaisemaltaan rauhallisia paikkoja. Suurin osa oli nimennyt itselleen erityisen tärkeän paikan. Myös sanallisia kuvauksia alueista, niiden miellyttävistä ja ei-toivottavista äänistä ja muista arvoista esitettiin runsaasti.

Mainitut hiljaiset paikat keskittyivät suurehkoille alueille, hyvin tunnettuihin metsiin, puistoihin ja rantoihin sekä saariin. Keskuspuisto Laaksosta Haltialaan oli vastausten määrän mukaan tarkasteltuna selvä ykkönen. Seurasaari, Viikin-Vanhankaupunginlahden kokonaisuus sekä Vuosaaren metsä- ja ranta-alueet, Mustavuori, Uutelaja Kallahti, saivat myös runsaasti mainintoja. Erityinen hiljainen keidas on lähes liikenteetön Suomenlinna. Vantaanjoen varsi oli tärkeä hiljainen reitti kaupungin keskellä. Tärkeitä ovat myös pienet rauhallisuudet taskut sekä pienemmät esikaupunkivyöhykkeen suhteellisen hiljaiset viheralueet, jotka ovat saavutettavissa ilman henkilöautoa.

Ranta-alueet ja kaupungin ulkoilusaaret ovat erityisen tärkeitä alueita erityisesti tiiviisti rakennetussa kantakaupungissa. Myös Töölönlahti ympäristöineen mainitaan varsin usein hiljaisena alueena,vaikka puistoalue tosiasiassa onkin arkipäivinä varsin meluinen. Keskuspuiston laajat viheralueet ovat Pohjois-Helsingin tärkeimpiä hiljaisuuden alueita. Itä-Helsingissä omassa luokassaan olivat Vuosaaren alueen suurimmat rakentamattomat viheralueet.

Suhteellisen hiljaisen alueen kokemiseen ja arvostukseen vaikuttavat melutason lisäksi myös muut tekijät kuten alueen suuruus ja yhtenäisyys, sen saavutettavuus ja helppo pääsy. Vastauksissa kuvattiin paljon myös muita kuin äänimaisemaan liittyviä arvoja. Erityisen tärkeitä ominaisuuksia yhdessä suhteellisen hiljaisuuden kanssa olivat luontoarvot – luonnossa liikkumisen ja luonnonhavainnoinnin mahdollisuudet, luonnon monimuotoisuus – ja kulttuurimaiseman arvot.

Kyselyn tulosten perusteella äänimaisema koetaan erittäin merkityksellisenä osana virkistysalueiden laatua. Helsingin meluntorjunnan toimintasuunnitelman tavoite turvata kaupunkimaisten hiljaisten alueiden säilyminen ja alhaiset melutasot virkistysalueilla on kaupunkilaisille hyvin tärkeä.

Lisätietoja: ympäristötarkastaja Anu Haahla, puh. (09) 310 28916, anu.haahla@hel.fi Lähde: Jani Päivänen ja Paula Leppänen: Helsingin hiljaiset alueet -asukaskyselyn tuloksia. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksenjulkaisuja 5/2010.

VILLI TILA JA JOUTOMAA

VILLI TILA JA JOUTOMAA
Keskustelutilaisuus keskiviikkona 10.3. klo 17 VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE Kalevankatu 18 b

Valokuvataiteilija Sanni Sepon kanssa luovan kaupunkitilan merkityksestä keskustelemassa kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto sekä akatemiatutkija Hille Koskela.

Valokuvanäyttely Sanni Seppo PALSTA 5.-28.3.2010

Eri puolilla pääkaupunkiseutua on 70 palsta-aluetta ja niissä yhteensä satoja viljelypalstoja, joita kaupunkilaiset voivat vuokrata erilaisilta yhdistyksiltä käyttöönsä. Sanni Seppo on kuvannut viljelypalstoja vuodesta 2004 ja samalla haastatellut viljelijöitä. Sepolla itsellään on ollut oma viljelypalsta Helsingissä 20 vuoden ajan.

Luonnonhoidon linjauksista hyvä päätös

Maanantaina (8.2.2010) Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi Helsingin luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelman LUMO:n ja tavoitteet luonnonhoidon linjauksille. Vahvan taustatyön ja loistavan yhteistyön ansiosta päätökseen tuli muutama erittäin tärkeä muutosehdotus. LUMO ohjelmaa tullaan jatkossa edistämään myös kaupungin omistamilla mailla muissa kunnissa. Tämä koskee noin 6000 hehtaaria metsäistä aluetta.

Lisäksi kaupunginhallitus päätti luonnonhoidon linjauksista. Tärkeintä on että luonnonhoidon linjaukset kytketään osaksi LUMOa ja avohakkuiden maksimikokoa pudotettiin kolmannekseen alkuperäisestä esityksestä (0,5-0,9 ha). Tästä on hyvä jatkaa, eivätkä työt tähän lopu. Työryhmä mahdollistaa sen että luonnonsuojelujärjestöt ja sitä kautta myös aktiiviset kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan kuinka hyvin monimuotoisuus tulevaisuudessa kaupunkiluonnon osalta huomioidaan.

Kaupunginhallitus hyväksyi 8.2.2010 kokouksessaan seuraavat luonnonhoidon tavoitteet:

1. Asuinympäristöt ovat viihtyisiä, kestäviä ja turvallisia ja ne lisäävät asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia
2. Ulkoiluympäristö on toimiva ja elämyksellinen
3. Luonnonympäristön maisemakuva on korkealaatuinen ja omaleimainen
4. Luonnon monimuotoisuus on otettu huomioon ja
luonnonsuojelualueiden arvot säilytetty
5. Metsäiset viheralueet ovat elinvoimaisia ja kestäviä ja niiden
olemassaolo turvataan myös tulevaisuudessa
6. Niityt, pellot, pienvedet, rannat sekä saaristo ovat monimuotoisia
7. Liikenneväylien ympäristöä hoidetaan huomioiden sekä suoja- että
maisemavaikutukset.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee todeta, että perustetaan kaupunginjohtajan erillisellä päätöksellä luonnonhoidon työryhmä, jossa on edustus rakennusvirastosta, rakentamispalvelusta, ympäristökeskuksesta, liikuntavirastosta ja luonnonsuojelujärjestöistä sekä kaupunki- ja metsäekologian asiantuntemusta edustavilta tahoilta. Luonnonhoidon työryhmä osallistuu alue- ja luonnonhoitosuunnitelmien ja työohjeiden laadintaan sekä toimeenpanon seurantaan. Työryhmän toimintaa ohjaavat kaupunginhallituksen hyväksymät Lumon ja luonnonhoidon tavoitteet.

Luonnonhoidon toteutus tehdään aluesuunnitelmissa, jotka yleisten töiden lautakunta hyväksyy 10 vuoden jaksoksi. Vuosittainen metsien uudistamistavoite määrittyy hyväksytyissä suunnitelmissa esitettyjen perusteltujen uudistamishakkuiden perusteella, Luonnonhoitoa toteutetaan yleisten töiden lautakunnan osoittamien määrärahojen puitteissa. Luonnonhoidon linjaus tulee päivittää vastaamaan Lumo-ohjelmaa. Uudistushakkuut, joissa käytetään metsän viljelyä, tehdään perustelluissa tapauksissa pienaukkohakkuina (max. 0,3 ha), jolloin pystytään välttämään laajoja aukkoja. Metsien hoidossa suositaan eri-ikäistä puustoa.

Luonnonhoidon linjaukset turvaamaan monimuotoisuutta?

Kuva on Seurasaaresta, pohjoisosassa tehtyjen harvennushakkuiden seurauksesta metsävarvut ovat vähentyneet, alue altis tuulelle ja metsäisyys kadonnut.

Helsingin kaupunginhallitus käsittelee maanantain kokouksessaan luonnonhoidon toimintaperiaatteet, jotka linjaavat metsiä, puistoja ja muita viheralueita hoitoa ohjaavat periaatteet. Lisäksi hallitus käsittelee Helsingin ympäristölautakunnan hyväksymän Helsingin kaupungin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008-2017 Lumon toimintaperiaatteet.

Näiden kahden asiakirjan puimista ja yhteensovittamista on jatkettu jo yli kahden vuoden ajan. Rakennusvirasto ja ympäristövirasto neuvottelivat sovinnosta koskien metsien erirakenteisuuden säilyttämistä. Erirakenteinen puusto tarjoaa turvaa kaupunkieläimistölle, ylläpitää aitoa metsäkasvillisuutta ja pystyy paremmin puskuroimaan tallauksen ja muun häiriön aiheuttamiin paineisiin. Liiallinen harvennus lisää alueen heiniintymistä, ja muutamassa vuodessa kenttäkerroksen metsävarvut: mustikka ja puolukka vaihtuvat tiheään vadelma- ja pihlajatiheikköön (ks. kuva yllä).

Eniten erimielisyyttä on ollut metsienhoidon linjauksissa: pitäisikö sallia pienimuotoiset aukkohakkuut ja metsänrakennetta tasapäistävät harvennushakkuut, jotka johtavat puuston yksipuolistumiseen. Kaupunginhallituksen esityksessä luotsataan ettei aukkohakkuita tehdä kaupunkimetsissä. Hyvä niin, mutta ei niitä talousmielessä ole tehty tähänkään asti. Esityksessä pienaukkohakkuun koko määritellään, joskin senkin koko suhteuttenu metsikön kokoon voi olla merkittävä.

Tärkein muutos nykyisessä esityksessä on että kaupunginjohtajan toimesta perustetaan luonnonhoidon seurantaryhmä. Kyseiseen kokoonpanoon kutsutaan rakennusviraston, ympäristökeskuksen ja liikuntaviraston edustajien lisäksi luonnonsuojelujärjestöjen edustajat sekä kaupunkiekologian asiantuntija. Työryhmän tarkoituksena on suunnitella yhdessä alueelliset luonnonhoitotoimenpiteet. Odotan työryhmältä paljon ja toivon että siitä tulee aito suunnitteluagenda, joka voi linjata luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä tai lisääviä toimenpiteitä.

Lisäksi aiotaan luopua kesäaikaisista hakkuista ja antaa linnuille pesintärauha. Luonnonhoidon linjauksissa on kuitenkin voimakas halu uudistaa kaunkimetsiä. Toivottavasti työryhmä pystyy tarkastelemaan ja määrittämään todellisen uudistamistarpeen ja ylilyönneiltä metsien hakkuiden osalta kustannustehokkuuden nimissä vältetään.

Kaupunkiluonnolla on tärkeä osa suomalaista monimuotoisuutta säilyttäessä. Vuosi 2010 on YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuosi, jolloin globaali monimuotoisuuden väheneminen olisi pitänyt - aikakin sopimusten mukaisesti - pysäyttää. Tämä vaatii rohkeita maankäytön ja luonnonhoidon päätöksiä

Natura vai Sipoonkorpi

Liitosalueen ranta-alueet ovat ruovikkoisia ja suurimmaksi osaksi liejupohjaista, tulva-alueisiin kuuluvaa.

Liitosalueen suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Suunnittelijat pyrkivät vastaamaan politiikkojen asettamaan tavoitteisiin '40.000 uuden asukkaan kaupunginosasta'. Ja saman tien käytetään epäreilua taktiikkaa: joko rakennetaan Sipoonkorpeen tai ruvetaan rakentamaan Östersundomin natura-alueiden kustannuksella. Kolmaskin vaihtoehto on olemassa: tiivis kerrostalovaltainen yhdyskuntarakenne lähelle tulevaa raitioliikenneyhteyksiä.

Östersundomin natura-alueiden julkinen aliarviointi on jo käynnissä. Kohteet eivät ole edes luonnontilaisia ja vaatisivat ruoppausta. Liitosalueen natura-alueet kuuluvat Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien natura-alueeseen. Pinta-alaa kohteella on 350 ha. Alueesta suurin osa on jo luonnonsuojelulailla tai -asetuksella perustettu suojelualueiksi.Kohde on poikkeuksellinen, ennen kaikkea sijaintinsa vuoksi. Pääkaupunkiseudun läheisyydestä ei korvaavaa kohdetta löydy. Näiden alueiden heikentäminen rakentamalla vaatisi raskaan poikkeuslupamenettelyn. Luontodirektiivin mukaiset poikkeusperusteet eivät täyty, koska rakentamiselle on olemassa todellinen vaihtoehto, jonka jo suunnittelijat itse ovat esitelleet.

Ensi vuosi 2010 on luonnon monimuotoisuuden suojelun taitekohta: monimuotoisuuden taantuminen on pysähtynyt tai hidastunut, ainakin poliittisten tavoitteiden mukaan. Tämä vaatii vahvaa luonnonsuojelun ja luontoarvojen julkista keskustelua, vaikka ilmastonmuutoksen nimissä argumentointi luonnon monimuotoisuuden puolesta voi jäädä tai jätetään jalkoihin. Mielestäni vihreiden vastuulla on ylläpitää vahvaa luonnonsuojelupolitiikkaa, myös kunnallisella tasolla. Toivottavasti helsinkiläisten päättäjien selkäranka ei taitu liitosalueen natura-keskustelussa.

Eheää ja tiivistä kaupunkirakentamista

Helsingin vihreiden listoilla on viime aikoina keskusteltu siitä pitäisikö Helsinki rakentaa tiiviisti ja tehokkaasti vai väljästi huomioiden riittävät viheralueet. Keskustelua kirvoitti Osmo Soininvaaran HS:n kommentti, joka oli toimittajan siteeraama lause Soininvaaran näkemyksistä Santahaminan rakentamisen suhteen. Soininvaaran ajatuksiin voi tutustua hänen blogissaan.

Keskustelu on kirvoittanut monia mielipiteenilmauksia, joista räikeimmät asettavat luonnonsuojelun ja ilmastoystävällisen kaupunkirakentamisen vastakkain. Mielestäni aidosti ekologinen ja eheä kaupunkirakenne huomioi myös lähiympäristön viihtyisyyden ja viheralueet on tärkeä osa asukkaiden hyvinvointia.

Helsinkiä on varaa tiiviistää runsaasti kajoamatta lainkaan luonnonsuojelu- tai arvokkaisiin viheralueisiin. Sipoon osalta alueen suunnittelun on lähdettävä siitä että ensin määritetään rakentamisen ulkopuolelle jätettävät arvokkaat luonto-, virkistys- ja kulttuurikohteet. Sen jälkeen pohditaan paljonko asukkaita mahtuun tiiviiseen, helminauhamaisesti (joka sallii myös ekologiset käytävät) ja tehokkaaseen joukkoliikenteeseen tukeutuvaan kaupunginosaan Östersundomissa.

Uusien siirtolapuutarhojen eko-sosiaaliset kriteerit

Helsinki suunnittelee rakentavansa tai laajentavansa siirtolapuutarhatoimintaa Helsingissä. Aihe on kirvoittanut mm. Oulunkylä-seuraa kirjoittamaan aiheesta Hesarin mielipidesivuille. Vihreiden hallitusryhmä pyysi viheraluetyöryhmältä asiasta kannanottoa. Kaupunginhallitus käsitteli siirtolapuutarhaselvitystä kesäkuun kokouksessaan. 

Viheraluetyöryhmän näkemykset uusista siirtolapuutarhapalstoista ja kesämajoista sekä olemassa olevien laajennuksista

Selvitys on hyvin pintapuolisesti tehty, eikä siinä ole kovinkaan hyvin selvitetty ehdotettujen laajennus- tai uudisaluiden käyttö-, virkistys- ja luontoarvoja. Ennen kuin ehdotetuista viidestä kohteesta valitaan kaksi uudiskohdetta jatkosuunnitteluun, on niitä vertailtava ennen kaikkea sen perusteella  mitä siirtolapuutarhan perustamisen myötä menetetään. Työryhmän mielestä  kesämajojen ja viljelypalstojen perustaminen on monasti siirtolapuutarhoja luontevampi ratkaisu, koska ne eivät vaadi alueen aitaamista ja säilyvät täten paremmin julkisena virkistysalueena ja yhteisenä viheralueena. Mielestämme toimivin ratkaisu on nykyisten puutarhojen laajentaminen. Näissäkin on muutama kyseenalainen hanke. 

Siirtolapuutarhan tulisi täyttää seuraavat kriteerit:

- Alue on toimivan joukkoliikenteen piirissä

- Alue ei ole liikenneväylien pahimmalla melu- ja saastealueella

- Alueen varaaminen siirtolapuutarhaksi ei heikennä kaupunginosien muita virkistysarvoja

- Siirtolapuutarhan sijoittaminen ei tuhoa paikallisia luontoarvoja tai katkaise viheryhteyksiä

- Ei muuta alueen kulttuurimaisemaa 

Seuraavaksi kohdekohtaiset kommentit koskien ehdotettuja laajennuksia tai uusien siirtolapuutarhojen ja kesämajojen perustamisesta. Varsinkin saarten osalta ja muilta ulkopaikkakuntien alueiden suunnittelun osalta on tehtävä yhteistyötä paikallisen kunnan ja alueen muiden toimijoiden (metsähallitus, virkistysalueyhdistys) kanssa. 

Vanhojen laajennukset:

Olemassa olevista kesämaja-alueista etenkin Kivinokkaa ja Vasikkasaarta pitäisi kehittää ja niiden asemaa vahvistaa. Kivinokan alue on kaikille avointa yleistä virkistysaluetta ja se on julkisten kulkuyhteyksien päässä. Lisäksi alue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue, joka integroituu hyvin Kulosaaren kartanoympäristöön sekä Herttonimen siirtolapuutarhaan. Vasikkasaareen on myös toimiva vesiliikenneyhteys. 

Pukkilan ja Klaukkalanpuiston laajennukset ok. Klaukkalanpuistosta on varattava palstoja päiväkotien ja koulujen yhteiskäyttöön.

Työryhmän mielestä Kumpulan puutarhan laajentaminen katkaisisi toimivan viheryhteyden pohjois-eteläsuunnassa. Lisäpalstamäärä on alhainen. 

Oulunkylässä laajennusta ei tule rakentaa joen metsäalueelle saakka vaan toteuttaa pienempänä kuten raportissakin todetaan. Joen itäpuolenen rakentaminen (Savelanniitty) sulkee maisemaa ja heikentää luultavasti alueen viheryhteyden toimivuutta. On hieman arveluttavaa rakentaa nykyiselle tulva-alueelle, joka vaatisi tulvapenkereiden rakentamisen. Lisäksi on tarpeen että mahdolliset vlijelypalstamenetykset korvataan ja niille osoitetaan toinen alue.

Ruskeasuon laajennus tulisi kohdentaa ainoastaan etelään, laajennuksen itäosat, jotka ulottuvat Keskuspuistoon pitää jättää pois. Keskuspuiston nakertaminen siirtolapuutathan nimissä on erittäin arveluttavaa!

Uudet siirtolapuutarhat:

Longinojan uudiskohde uhkaa linnustollisesti arvokasta aluetta. Ei tulisi toteuttaa.

Länsi-Herttoniemi on myös linnustollisesti arvokas ja maisemallisesti hieno kokonaisuus, jonka puutarha todennäköisesti pilaisi. Maankäytöllisesti (yliopisto, Viikin koetila) vaikea kohde.

Malminkartanon Mätäjoen mutkaan suunniteltu puutarha muuttaisi alueen nykyistä käyttöä ja muuttaisi avoimen peltomaisema. Soveltuisi paremmin viljelypalsta-alueeksi. 

Tuomarinkylän avoin peltomaisema pitää myös säilyttää.

Maununnevaa ei tule sulkea yleiseltä viherkäytöltä. Aluetta voisi suunnitella palstaviljelykäyttöön.

Siltamäessä pitää turvata pohjois-eteläsuuntainen viheryhteys.

Granön saari pitäisi poistaa ja liitosalueen siirtolapuutarha suunnitella osayleiskaavan yhteydessä eikä sitoa sitä heti alussa saareen, johon ei toistaiseksi ole olemassa toimivaa vesiliikenneyhteyttä.

Sipoonkorven kehittäminen ja mahdollisten kesämaja- ja leirintäaluekokonaisuuden suunnittelu tulee ehdottomasti toteuttaa yhteistyössä Metsähallituksen, Vantaan kaupungin ja Sipoon kunnan kanssa. Alueen ulkoilu- ja polkuverkostoa sekä nykyisiä leiriytymisalueita ollaan parantamassa (ks. alla oleva raportti). Nämä toimenpiteet tulee huomioida alueen suunnittelussa. Pitäisi pohtia kannattaisiko alueella kehittää enemmänkin kertaluontoista luontoharrastusta (patikointi ym.) ja retkeilyyn liittyvää yöpymistä (laavut, yksittäiset mökit, leiriytymisalueet).

 

SELVITYKSIÄ

Sipoonkorpea koskeva ulkoilureittisuunnitelma ja luontoselvitys

http://www.sipoo.fi/easydata/customers/sipoo/files/2007_tekymp/reittissuunitelma_suomi_lowq.pdf

Sipoonkorpi ja viheralueet valtuustostrategiassa

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuun viimeisessä kokouksessaan (29.4.) valtuustostragian. Alkuperäisen versioon verrattuna viheralueiden ja etenkin Sipoonkorven säilymisen osalta strategiaan tehtiin huomattavia parannuksia. Kiitos vihreiden valtuutettujen ja viheraluetyöryhmän panoksesta seuraavat lisäykset saatiin lisättyä asiakirjaan:

Helsingin tavoitteena on Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen. Selvitetään liitosalueen suunnittelun yhteydessä kuinka Sipoonkorven arvokkaat alueet suojellaan, Sipoonkorven metsämanner säilytetään yhtenäisenä ja riittävät ekologiset käytävät metsämantereen ja merenrannanvälillä turvataan. Sipoonkorven kansallispuiston rajaukset tehdään kokonaissuunnittelun yhteydessä.

Viheralueet pyritään huomioimaan tiivistyvässä kaupunkirakenteessa seuraavasti:

Maankäytössä ja kaupunkisuunnittelussa keskeiset periaatteet ovat kaupunki- ja seuturakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen sekä liikenne- ja liikkumisjärjestelmien kehittäminen sujuvaksi ja joustavaksi. Tavoitteena on, että päivittäin kuljetut kilometrit asukasta kohti kääntyvät laskuun. Periaatteena on myös yhtenäisten viheralueiden ja viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien kaupunkilaisten virkistyskäytössä.

Tulevaisuus näyttää kuinka hyvin tärkeät viheralueet säilyvät eheyttävässä kaupunkirakenteessa. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys esitti omat näkemyksensä liitosalueen ekologiseen maankäytön suunnitteluun. Ympäristöministeriö näyttää olevan nihkeä Sipoonkorven suojeluun. Helsingin Sanomat ottivat vahvasti kantaa Sipoonkorven kansallispuiston perustamisen puolesta tämän päivän (11.4.09) pääkirjoituksessaan.

Stansvik jäi ilman suojeluvarausta

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli vihdoinkin Stansvikin asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnoksen edellisessä kokouksessaan (15.4.09). Asia oli jätetty pöydälle kaksi kertaa ja eniten keskustelua herätti pitäisikö Tahvonlahdenharjun alueen VL/s-kaavavaraus muuttaa SL-varaukseksi. Valitettavasti näin ei käynyt ja lautakunta hyväksyi esittelijän pohjaesityksen yksimielisesti. 

Tulos on suuri pettymys. Tahvonlahdenharjun suojelua ei haluta kaupunkisuunnitteluviraston taholta edistää. Edellinen kiista käytiin kesällä, kun KSV ei tukenut alueen suojelua.  Tahvonlahdenharju on mukana Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa. Helsingissä nähtävästi karsastetaan luonnonsuojelualueita ja alueiden hallinta halutaan säilyttää kaupunkisuunnitteluvirastolla. 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan tyly kohtelu Tahvonlahdenharjun alueen suojelua kohtaan ei toivottavasti indikoi mahdollisesta suojeluvastaisuudesta Sipoon ja Vantaan liitosalueella. 

Hallittua hoitamattomuutta kaupunkimetsiin

Ohessa Helsingin Sanomien mielipidesivuille tarjoamani alkuperäinen teksti, joka julkaistiin hieman muunneltuna maanantaina 5.4.2009. Luonto-Liiton edustus tapaa tänään Helsingin vihreiden hallitusryhmän. Aion osallistua tilaisuuteen, jossa keskustelemme Helsingin kaupungin metsän- ja luonnonhoidon linjauksista.

Helsingissä Sanomissa (3.4.) kirjoitettiin kaupungin harjoittamista metsänhakkuista ja niiden aiheuttamista tunteenpurkauksista puoleen jos toiseen. Asukkaat ovat huolissaan virkistysmetsistään ja luonnonsuojelujärjestöt ovat kritisoineet kaupungin hakkuita luontoarvoja heikentäviksi. Kuluneen talven aikana on toteutettu useampi harvennushakkuukohde, jossa puustoa poistetaan vedoten jäljelle jäävän puuston elinvoimaisuuteen. Haluan tuoda keskusteluun mukaan muutaman tärkeän huomion. Ympäristölautakunta antoi viime vuonna luonnonhoidon linjauksista lausunnon ja kiinnitti erityisesti huomiota metsän rakennetta heikentäviin toimenpiteisiin. Luonnonhoitoa aiotaan kustannussyistä tehostaa. Käytännössä tämä tarkoittanee työkoneiden käytön lisäämistä.

Ympäristölautakunta huomautti lausunnossaan, että hoitotöiden liiallinen tehostaminen voi heikentää kaupunkimetsien puuston erirakenteisuutta ja aiheuttaa negatiivisia muutoksia metsäekosysteemissä, kuten aluskasvillisuuden heiniintymistä, mikroilmaston kuivumista, tuulenkaatojen ja kulutusvaurioiden lisääntymistä. Kaupunkiekologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että puuston harventaminen ja luontaisesti kulunestona toimivan pienpuuston ja pensaikon raivaaminen lisää entisestään kulutusvaurioita.

Lisäksi lautakunta linjasi luonnon monimuotoisuuden ohjelmaan tavoitteen vaalia kaupunkimetsiä erirakenteisina ja -ikäisinä sekä linnuston tarpeet huomioon ottaen. Kaupunkimetsillä on erityinen merkitys kaupunkilaisten viihtyvyydelle, virkistäytymiselle ja ilman epäpuhtauksien sitojana. Samalla se tasaa myös paikallisia säävaihteluita. Ilmastonmuutoksen edetessä kaupunkimme on syytä huolehtia, että metsämme toimivat edelleen luontaisena puskurina. Riittävän tiheä, erirakenteinen ja -puustoinen metsikkö pystyy tarjoamaan paremmin luontoelämyksiä aidosta suomalaisesta metsästä sekä vastaanottamaan ihmisen aiheuttamat ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat häiriöt.

Kati Vierikko
Tutkija
Helsingin ympäristölautakunnan vpj (vihr)

Luonto ja viheralueet unohtuivat kapungin strategiaohjelmasta

Valtuustossa on valmisteilla kaupungin strategiaohjelma vuosille 2009-2012. Asiakirjaa on valmisteltu virkamiestyönä ja jonka valtuusto käsittelee huhtikuun aikana, tekee muutosehdotuksia ja lopultaa hyväksyy strategiaohjelman. Ohjelman tavoitteena on esittää kaupungin keskeiset tavoitteet ja kehittämiskohteet sekä tärkeimmät toimenpiteet tulevalle valtuustokaudelle. Ohjelmassa käsitellään kattavasti hyvinvointi ja palvelut, kaupungin kilpailukyky, kaupunkirakenne ja asuminen sekä johtaminen.

Asiakirjassa mainitaan useaan otteeseen, että Helsinki on metropoli, jossa on luonnonläheinen, viihtyisä ympäristö, jossa on hyvä asua. Kaupunkiympäristön ja -luonnon rooli viihtyisyyden lisääjänä nähdään tärkeäksi, mutta strategiset haasteet tai toimenpiteet, joilla turvataan luonnonläheinen ja viihtyisä ympäristö puuttuvat luonnoksesta kokonaan.

Viheraluetyöryhmä esitti vihreälle valtuustoryhmälle muutoksia ja uusia toimenpide-ehdotuksia. Tärkeimmät niistä ovat seuraavat:

Säilytetään laajat, yhtenäiset metsäiset ulkoilualueet ja monipuoliset lähiviheralueet, sillä ne lisäävät kaupunkilaisten asumisviihtyvyyttä vahvistamalla luonto- ja viheralueita huomioivaa suunnittelua
Edistetään Sipoonkorven kansallispuistohanketta
Jätetään Kivinokka ja Vartiosaari rakentamatta
Pääkaupunkiseudun yhteisen yleiskaavan yhteydessä selvitetään tärkeät viheralueverkostot
Ekosysteemihyötyjen ja viheralueiden turvaaminen on lähtökohtana maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa

Strategiaohjelmassa huomioidaan ilmastonmuutoksen tuomat haasteet lähinnä kaupunkirakennetta eheyttämällä ja tiivistämällä. Työryhmämme korostaa, että ilmastonmuutos on myös uhka kaupunkiluonnolle ja viheralueille. Luonnonmukaiset viheralueet voivat toimia puskureina ilmastonmuutosta vastaan. Strategisina haasteina ovat yhtäältä kaupunkirakenteen tiivistäminen toisaalta riittävän luonnonmukaisen viheralueverkoston turvaaminen.
.

Monimuotoisella metsällä on merkitystä

Helsingin sanomat uutisoi 29.12.08 mielipidekyselyn metsien hakkuista. Tulos oli erittäin mielenkiintoinen: selvä enemmistö suomalaisista karsastaa aukkohakkuita ja kokee että metsäteollisuudella on liikaa valtaa. Kyselyn tulos on kirvoittanut monet tahot keskustelemaan metsien käytöstä, oikeista hakkuutavoista ja metsänomistajien mahdollisuuksista vaikuttaa metsiensä hoitoon tai hakkuutapoihin.

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja kritisoi nykykäytäntöä, jossa metsänomistajalla ei välttämättä tarjota muita keinoja kuin avohakkuuta. Riippuu paljon metsänomistajien valveutuneisuudesta, arvoista ja arvostuksista mitä hän haluaa metsilleen tehdä. Kukaan ei pakota hakkaamaan metsiään, vaikka yleinen ilmapiiri näyttää huojuvan "puupulan" varjossa.

Metsillä on edelleen vahva merkitys suomalaisille, myös kaupungeissa. Kaupunkimetsiämme hoito vaikuttaa yhtäältä kaupunkilaisten metsäkuvaan ja viihtyisyyteen mutta toisaalta tarjoaa oivallisen elinympäristön talousmetsäpakolaisille, lajeille jotka eivät selviä aukkohakkuista. Virkistysmetsien hallittu hoitamattomuus lisää aidon metsän tuntua, opettaa urbaaneja cityihmisiä näkemään luonnon dynamiikkaa, tarjoaa monimuotoisen elinympäristön. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkkinä monelle muulle metsänomistajalle ja luopua kokonaan metsän monimuotoisuutta vähentävistä hoitotoimista.

Lisää metsistä:

Ekometsätalouden liitto
Ikimetsän Ystävät
Innofor - monimuotoista metsänhoitoa
Luontoliiton metsäsivut
Suomen luonnonsuojeluliiton metsävideo